Mahmoud Machaal – suomalainen sillanrakentaja Libanonista

Avainsanat: ihmisoikeudet pakolaisuus rasismi rauha-ystävyys-solidaarisuus

Synnyinmaani on Libanon, kotimaani on Suomi, sanoo Tampereella ensi tammikuussa 30 vuotta asunut Mahmoud Machaal. Moni asia hänen elämässään on muuttunut, mutta Libanonissa alkanut Punaisen Ristin vapaaehtoistyö sotien uhrien auttamiseksi on jatkunut ja jatkuu Tampereella.

Teksti ja kuvat: CAI MELAKOSKI

‒ Silloin oli 30 astetta pakkasta. Mutta se ei haitannut. Ihmeellistä ja tärkeätä oli se, että sähkö ja valot toimivat, eivätkä ambulanssit jatkuvati ulisseet, kuvaa sairaanhoitaja ja vapaaehtoistyöntekijä Mahmoud Machaal ensimmäistä yötään Suomessa tammikuussa vuonna 1987.

Tänään Mahmoud Machaal on sodan ja terrorin kotikonnuiltaan pakottaneiden ihmisten tukena ja neuvonantajana Tampereella. Hän tuntee elämän pommien ja kauhun keskellä. Hän eli lapsuutensa ja nuoruutensa keskellä vuonna 1975 alkanutta Libanonin sisällissotaa.

Machaal opiskeli lääketiedettä ja avusti pohjoismaisia terveydenhuollon ammattilaisia, jotka tekivät kansainvälistä vapaaehtoistyötä Libanonissa. Englanninkielentaitoisesta Machaalista tuli avustustyöntekijöiden epävirallinen tulkki. Tässä työssä hän kuuli Suomesta ja sai suomalaisia ystäviä, jotka auttoivat häntä muuttamaan tänne.

Suomeen sopeutumisessa työtovereiden apu tärkeätä

‒ Aivan ratkaisevaa oli, että pian muuton jälkeen sain työpaikan; työnantajan ja työtovereita, jotka avustivat sopeutumisessa, kertoo Mahmoud Machaal. Jonkin ajan kuluttua hän sai työtä omalta alaltaan apuhoitajana Kaupin sairaalassa.

Pätevyyttään vastaavia tehtäviä hän ei heti saanut, mutta suomalaisen sairaanhoitajan tutkinnon suorittamisessa hän sai lukea hyväkseen paljon aikaisempia opintojaan.

‒ Minulla oli onnea: koska olin opiskellut ranskankielisessä korkeakoulussa, pidettiin opintosuorituksiani eurooppalaisina, ja siten pätevinä, Machaal myhäilee.

Vaikka elämä uudessa kotimaassa käynnistyi suotuisasti, näytti Suomi myös rujot puolensa:

‒ Tuohon aikaan Hervannassa natsit toimivat avoimesti ja minulle huudeltiin “Neekeri go home”. Halusin kuitenkin onnistua, enkä antanut rasisteille periksi.

Mahmoud Machaal suoritti suomalaisen sairaanhoitajan tutkinnon ja muita opintoja sekä osallistui aktiivisesti tamperelaiseen elämään muun muassa lasten jalkapallovalmentajana. Hän koki tärkeäksi myös yhteiskunnallisen vaikuttamisen:

‒ Kun seurasin työtoverini Terttu Koskelan toimintaa vanhusten, sairaiden ja köyhien puolesta huomasin, miten tärkeätä on osallistua ja vaikuttaa, ja että tähän Suomessa on mahdollisuus, hän kiittää. Machaal oli vasemmistoliiton kuntavaaliehdokkaana vuoden 2008 vaaleissa, ja jo toisella yrittämällä vuonna 2012 tärppäsi, hänet valittiin varavaltuutetuksi.

Ei sosiaaliavustusten perään vaan kuolemaa pakoon

Rasismi on taas nostanut päätään viime vuosina. Työttömyys ja köyhyys ovat lisääntyneet, ja vastuuttomat poliitikot ja kirjoittajat syyttävät tästä maahanmuuttajia, jotka leimataan elintasopakolaisiksi.

‒ Harvalle tulee mieleen lähteä kuolemanvaaralliselle matkalle Suomen olosuhteisiin elääkseen loisena sosiaaliavustusten varassa. Matkaan pakottavat rikki pommitetut kotiseudut ja jatkuva kuolemanvaara.

‒ Kolme viikkoa sitten pommit tappoivat Suomen maahanmuuttoviranomaisten turvalliseksi määrittelemässä Bagdadissa kerralla 300 ostoksilla ollutta ihmistä. Eivätkä vain soturit ja pommittajat uhkaa ihmisten henkeä. Mafiosot kidnappaavat ja murhaavat ihmisiä ja vaativat omaisilta lunnaita.

Tampereella järjestettiin kaksi viikkoa sitten Ihmisyyden puolesta – ei käännytyksiä konfliktialueille -mielenosoitus. Elina Lappalainen selosti turvapaikan hakemiseen liittyviä juridisia yksityiskohtia, Mahmoud Machaal käänsi puheen arabiaksi ja Abdi Cisman somaliksi.

‒ Useimmilla pakolaisilla on ammatti, monilla akateeminen tutkinto. He ovat sähkö- ja rakennusmiehiä, lääkäreitä ja tutkijoita, Machaal kuvaa.

‒ Se, että niin moni maahanmuuttaja on työttömänä, ei johdu työhalun puutteesta. Pakolaiset ottaisivat työtä heti tai käynnistäisivät oman yrityksen. Suomalainen systeemi on vain niin kankea ja monimutkainen, että alkuun ei tahdo päästä.

Machaal kertoo, että niissä maissa, joista pakolaiset tulevat, ei juuri ole sellaista ammattikoulutusjärjestelmää kuin Suomessa. Käytännöllisiin ammatteihin opitaan työssä. Kun ammattitaitoa osoittavaa koulutodistusta ei ole, joutuu moni taitava ammattimies Suomessa kouluttamattoman kirjoihin.

Suomen kieltä pitäisi päästä oppimaan tehokkaasti

‒ Ongelmat alkavat jo kielikursseilla. Akateemisesti koulutetut, jotka ovat oppineet omaksumaan asiat nopeasti, ovat samoilla kursseilla kuin kouluttamattomat. Moni pääsisi kieliopinnoissaan nopeastikin eteenpäin, mutta kurssit etenevät samoja peruslauseita tankaten hitaimpien kurssilaisten tahdissa, Mahmoud Machaal harmittelee.

‒ Olisi parasta kaikkien kannalta, jos kielikoulutus liitettäisiin työhön. Nyt kielikurssi voi mennä hukkaan, jos kurssista on kulunut kulunut pitkä aika töihin mentäessä, ja kurssilla on opittu vain yleiskieltä.

‒ Parhaiten kieltä oppii arkisessa vuorovaikutuksessa ihmisten kanssa. Mutta viime aikoina kasvanut vihamielisyys pakottaa maahanmuuttajat vastaanottokeskusten ja kotiensa seinien sisälle. Naiset eivät uskalla lähteä ulos Odinin sotureiden pelossa, he voivat vain nopeasti käydä kaupassa. Sellaisissa olosuhteissa sopeutuminen on vaikeaa.

Osalle suomalaisista perhearvot ja lasten oikeudet tyhjää sanojen helinää

Kesäkuun alussa sai paljon julkisuutta maahanmuuttoviraston päätös hajottaa nelihenkisen perhe siten, että isä ja vauva saavat jäädä Suomeen, äiti ja kolmevuotias tytär päätettiin karkottaa. Tämä ei suinkaan ollut yksittäistapaus, vaan arkea. Kaikki hallituspuolueet vannovat perhearvojen ja lasten oikeuksien nimiin, mutta rikkovat samalla ihmis- ja lastenoikeussopimuksia vastaan.

Mahmoud Machaal kertoo avustaneensa hiljattain Tampereella perhettä, jonka kaksi vuotta Suomessa olleet äiti ja kaksi tytärtä saivat turvapaikan, mutta akateemisesti koulutetun isän turvapaikkahakemus hylättiin. Machaal kysyy:

‒ Mitä nämä tapaukset kertovat suhtautumisesta lasten oikeuksiin ja perhearvoihin? Katsotaanko numeroita vai ihmisiä?

Henkiset haavat vaikeimmat

Machaal nostaa keskusteluun vielä yhden vakavan puutteen pakolaisten asemassa. Useimmat pakolaiset ovat eläneet epäinhimillisissä olosuhteissa sodan ja hirmutekojen keskellä. Monen läheisiä on surmattu. Matka Suomeen on ollut vaaroja täynnä. Vastaanottokeskuksia uhkaavat polttopullot. Psyykkiset ongelmat vaivaavat.

‒ Henkiset haavat ovat ihmisillä vaikeimmat, niihin on vaikea saada hoitoa, helpommin saa lääkärinhoitoa, Machaal toteaa.

SuomiArabiksi on Mahmoud Machaalin ylläpitämä Facebook-yhteisö, jossa maahanmuuttajat antavat toisilleen vertaisapua. Yhteisössä on jo yli 6300 jäsentä

Maahanmuuttokriitikolle ei mikään kelpaa

Ihmisten, joilla on vähän tummempi ihonväri, on mahdoton miellyttää joitakin ihmisiä, Machaal päivittelee:

‒ Jos maahanmuuttaja on työtön, sanotaan, että on todella väärin että hän elää veronmaksajien rahoilla. Jos maahanmuuttaja saa töitä, moititaan suomalaisten työpaikkojen viemisestä.
Kun maahanmuuttaja osoittaa välittävänsä suomalaisesta yhteiskunnasta ja haluaa sitä parantaa, sanotaan että palaa takaisin kotimaahan, jos olot täällä eivät kelpaa.

‒ Ei maahanmuuttaja halua elää loisena. Ihmisarvon puolustaminen on hänelle tärkeää. Hän haluaa vain tehdä työtä ja elää ilman pelkoa.

Suomessa on paljon hienoja ihmisiä ja muuta hyvää

‒ Synnyinmaani on Libanon, mutta minun kotimaani on Suomi, Mahmoud Machaal tiivistää. En ole maahanmuuttaja, vaan Mahmoud. Aina on kysymys ihmisestä. Jos ihmisyksilö rikkoo lakia, on häntä siitä rangaistava Suomen lakien mukaan – ei syyttää kokonaista ihmisryhmää.

‒ Mutta Suomi on hieno maa. Yli 7000 suomalaista osallistui viime vuonna vapaaehtoistyöhön pakolaisten auttamiseksi. Suomen tekevät hyväksi myös rauha, tasa-arvo ja koulutusmahdollisuudet.

Mahmoud Machaal:

Syntynyt vuonna 1961 Libanonissa
Mahmoud Machaal on tuttu näky tilaisuuksissa joissa edistetään rauhaa ja solidaarisuutta. Kuvassa hän puhuu YK:n päivän rauhanjuhlassa Tampereella 24.10.2015
Asui Libanonin toiseksi suurimmassa kaupungissa, Tripolissa
Työskenteli Punaisen Ristin vapaaehtoistyöntekijänä Libanonin sisällissodan aikana
Muutti Tampereelle vuoden 1987 tammikuussa
Sairaanhoitaja, opiskellut myös hallintoa ja johtamista
Työura Tampereen kaupungin vanhusten palveluissa.
Tampereen kaupunginvaltuuston varavaltuutettu vuodesta 2012
Muut kunnalliset luottamustehtävät: Tampereen Kaupunkiliikenne Liikelaitoksen johtokunnan jäsen, osaamis- ja elinkeinolautakunnan varajäsen, maahanmuuttajaneuvoston jäsen.
SPR:n Tampereen osaston monikulttuurisen toimikunnan jäsen
Taloyhtiönsä hallituksen puheenjohtaja.
Tampereen Ilveksen varhaisnuorten jalkapallojoukkueen valmentaja