MIKKO AALTONEN
Vanhan sanonnan mukaan käärinliinassa ei ole taskuja. Tämä tarkoittaa sitä, että kuoleman jälkeen omaisuudella ei ole merkitystä vainajalle. Kukaan ei voi ottaa omaisuuttaan mukaansa kuoleman jälkeen. Ihmisen vanhetessa ja elämän kulkiessa kohti loppuaan joutuvat sellaiset henkilöt, joilla on omaisuutta pohtimaan, mitä omaisuudelleen tekevät. Samalla yhteiskunta ja päätöksentekijät joutuvat pohtimaan, millaiseen toimintaan kannustavat. Pitäisikö henkilön käyttää mahdollinen omaisuutensa omaan hoitoonsa vai pitäisikö omaisuuden jäädä perikunnalle?
Aikaisemmin Suomessa sellaiset vanhat kansalaiset, jotka eivät pärjänneet omassa kodissaan hoidettiin vanhainkodeissa. Vanhainkotihoidossa maksu on 85 prosenttia asiakkaan nettotuloista, varallisuudella sen sijaan ei ole vaikutusta maksun suuruuteen. Maksu muistuttaa siis tasaveroa ja minkäänlaista progressiota ei tunneta. Varakkaiden henkilöiden perijöiden kannalta tämä on hyvä asia. Ikääntyvän ihmisen omaisuutta ei käytetä hänen hoitamiseensa vaan omaisuus siirtyy perikunnalle. Hoidon kustannukset jakautuvat kaikkien veronmaksajien maksettavaksi kunnallisveron kautta.
Tällä vuosikymmenellä laitoshoitoa eli sairaalassa asumista ja vanhainkotihoitoa on korvattu tehostetulla palveluasumisella. Tehostetun palveluasumisen maksu on hankala selittää kysyjille, koska maksu määräytyy hoidettavan tulojen ja omaisuuden mukaan. Maksun määräytymisen logiikka vastaa progressiivista verotusta, ne joilla on tuloja ja omaisuutta maksavat enemmän ja ne, joilla tulot ovat pienet maksavat vähemmän. Joitakin suurta perintöä odottavia tämä ymmärrettävästi suututtaa. Vanhan ihmisen omaisuutta käytetään hänen hoitoonsa eikä sitä siirretä perijöille niin, että hoito maksatetaan veronmaksajilla.
Suurten ikäluokkien ikääntyessä merkittäväksi yhteiskunnalliseksi kysymykseksi muodostuu se, pitäisikö ihmisen oma omaisuus käyttää hänen hoitoonsa vai pitäisi veronmaksajien maksaa hoito ja omaisuus siirtää perikunnalle. Vanhainkotihoidon maksut säilyttävät omaisuuden perikunnalle ja siirtävät kustannukset veronmaksajille, Sen sijaan tehostetun palveluasumisen maksut olettavat, että ihmisen omaisuutta voidaan käyttää hänen hoitamiseensa.
Tehostetun palveluasumisen maksuista ei ole olemassa lainsäädäntöä, joten niiden määräytyminen vaihtelee paikkakunnittain. Tampereella on otettu lähtökohdaksi se, että jokaisella on oltava mahdollisuus hoitoon varallisuudesta riippumatta ja että pienituloisillakin on jäätävä rahaa omaan käyttöön maksujen jälkeen. Tehostetun palveluasumisen maksut huomioivat pienituloiset. Tehostetussa palveluasumisessa 1288,28 euron kuukausituloilla jää maksujen jälkeen käytettäväksi 247,66 euroa. Samoilla tuloilla vanhainkodissa vastaava summa 193,24 euroa. Tarkka summa toki vaihtelee tehostetun palveluasumisen vuokran mukaan.
Vasemmistolta puuttuu selkeä kanta asiaan. Mitä mieltä olemme? Voidaanko ihmisen omaisuus käyttää hänen hoitamiseensa vai pitääkö sen säilyminen perijöille kustantaa veronmaksajien rahoilla?
Kirjoittaja on Tampereen kaupungin apulaispormestari ja vasemmistoliiton valtuustoryhmän puheenjohtaja,
Lisää aiheesta Vasen Kaistalla:
Tampere, kauan eläneiden kaupunki (15.11.2016)
Tavoitteena parempi hoito eikä rahastus (23.3.2016)
|||
Etusivun kuva, Hautuumaa, kuvaaja Cai Melakoski
*
Meneillään kaksi keskustelua:1) paljonko vanha itse maksaa ja 2) onko palveluasuminen parempi kuin vanhainkoti. Nämä eivät ole sama asia. Palaan asiaan kunhan pääsen pois täältä Zürichin lentokentältä. Tärkeitä kysymyksiä!
Mielestäni on ainakin syytä pitää mielessä, että ne todella varakkaat ovat jo osanneet ja osaavat jatkossakin siirtää omaisuutensa jälkeläisilleen mahdollisimman pienillä veroilla ja muilla maksuilla. Voisiko tässä ajatella jotakin ”suojaosuutta” omaisuuteen? Ja eikö ollutkin niin, että esimerkiksi omistusasunnon voisi laittaa vuokralle ja maksaa vuokratulolla hoitomaksua? Harvalla tavallisella tallaajalla muuta perintöä onkaan jätettäväksi, kuin juuri se asunto, jonka hankkimisen yksi tärkeä syy on ollut juuri jättää se perinnöksi ja helpottaa näin jälkeläistensä parempaa pärjäämistä taloudellisesti.