Teksti: MEERIT HEIMLANDER
Kolme palkansaajakeskusjärjestöä, Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ry, Toimihenkilökeskusjärjestö STTK ja Korkeakoulutettujen työmarkkinajärjestö Akava järjestivät maanantaina 14.11. kilpailukykyillan, jossa esiteltiin näiden järjestöjen näkemyksiä kilpailukykysopimuksesta. Illan keskustelu herätti enemmän kysymyksiä, kuin antoi vastauksia. Hämärän peittoon jäi esimerkiksi se, kenelle ilta oli suunnattu ja miksi? Tarvittiinko keskusjärjestöjen mieltä huojentamaan koordinoitu pahoittelutapahtuma siitä, että oli valittu ruton ja koleran väliltä?
Illan mielenkiintoisin osuus oli Tampereen Seudun Osuuspankin toimitusjohtajan, Mikko Rosenlundin pitämä alustus, jossa katsottiin Pirkanmaan tulevaisuuteen. Yhtenä muuttoliikenteen suurena voittajana Pirkanmaa saa ennusteiden mukaan varautua yli 4000 henkilön vuosittaiseen kasvuun. Osuuspankin laskelmien mukaan kilpailukykysopimus kohentaa hieman Pirkanmaan talouden kasvunäkymiä. Rosenlund kuitenkin moitti yrityksiä siitä, että kasvusta huolimatta yritysten investoinnit eivät näytä juuri lisääntyvän.
Varsinainen kilpailukykyosuus alkoi panelistien esittelyllä. Paikalla oli Saana Siekkinen Suomen ammattiliittojen keskusjärjestö SAK:sta, Antti Aarnio Toimihenkilökeskusjärjestö STTK:sta sekä ja Jaana Meklin Korkeakoulutettujen työmarkkinajärjestö Akavasta. Keskustelua veti uutispäällikkö Riina Nevalainen Aamulehdestä.
Esittelyn jälkeen alkoi surkuttelu. Jokainen panelisti toisti vuorollaan saman mantran huonosta taloustilanteesta ja hallituksen uhkaamasta pakkolakipaketista, joka olisi ainakin yritetty toteuttaa, ellei kilpailukykysopimusta olisi saatu aikaan. Yhtenä kuorona muistettiin myös monesti mainita, että julkisen sektorin työntekijät tässä nyt valitettavasti kärsivät eniten. Julkisen sektorin lomarahan leikkaukset olivat välttämättömiä, jotta pystyttiin rahoittamaan kilpailukykysopimukseen kuuluvat työnantajamaksujen alennukset.
Panelistit pitivät kiky-sopimusta poikkeuksellisena, sillä koskaan ennen palkansaajajärjestöt eivät ole sopimalla heikentäneet edustamiensa ihmisten etuja. Sopimuksesta hyötyvien listalla oli panelistien mielestä kuitenkin koko Suomi. Akavan Jaana Meklin huomautti, että nyt myös työnantajilla on näytön paikka. Kilpailukykysopimuksen sekä työlainsäädännön muutosten kautta on annettu työnantajille niin paljon pelivaraa, että uusia työpaikkoja pitää syntyä.
Yleisön puheenvuorolla arvosteltiin keskusjärjestöjen aloitteettomuutta, mikä kiteytti illan tunnelman täydellisesti. SAK:n Saana Siekkinen sentään myönsi vaikeiden aikojen ajaneen myös keskusjärjestöt puolustuskannalle. Yllätyksenä oli tullut myös hallituksen voimakas asettuminen työnantajien asialle.
Hämmästyttävän yksimieliset panelistit pitivät kilpailukykysopimuksen suurimpana saavutuksena sitä, että koko sopimus saatiin ylipäätään syntymään. Vaikka ratkaisu kirpaiseekin yksittäistä ihmistä, palkansaajajärjestöt ainakin kantoivat kirkasotsaisina yhteiskunnallisen vastuunsa. Myös suurin osa paikalla olleista oli sopimisen puolella. Yleisö oli kuitenkin sitä mieltä, että työnantajat saivat tulonsiirrot mutta eivät velvoitteita. Illassa ei mainittu sanallakaan kikyn mukanaan tuomaa selviytymis-, eli kriisilauseketta. Nyt ilmeisesti sitten vain toivomme parasta ja pelkäämme pahinta.
Aiheesta aiemmin Vasen Kaistassa
Tolkkua työelämään -ilta kysyi, miten työ määritellään (6.10.2016)
Kiky turha ‒ Suomi jo Euroopan palkka-alekisan kärjessä (17.9.2016)
Etusivun kuva: https://pixabay.com/en/hands-shake-shaking-hands-euro-1319624/
*