PIRKKO SEPPI
Suomelle niin elintärkeään maanpuolustukseen on taas budjetoitu miljardeja uudenaikaisten puolustusvälineiden hankintaan. Rahaa kyllä löytyy kun etsitään ja priorisoidaan. Esimerkiksi köyhimpien eläkkeet, toimeentulotuki ja työttömyysturva ovat mitä sopivimpia leikkauskohteita, koska samalla varmistuu, että tukien saajat edelleen kuolevat 10 vuotta muita nuorempina pois yhteiskunnan varoja haaskaamasta.
Meillekin hankittavien puolustusvälineiden tehokkuutta mainostetaan joka päivä television pääuutisissa. Varmoja ja vaikuttavia lopputuotteita kaivetaan päivittäin Aleppon ja Mosulin raunioista: silpoutuneita lapsia, vanhuksia, miehiä ja naisia.
Ei liene jäänyt kellekään epäselväksi kuka meidän kimppuumme – ilman pelottavia puolustusvälineitämme – kävisi. Tosin ryssän motiivi on jäänyt itselleni hiukan hämäräksi. Tarvitseeko ryssä täältä maata, metsiä vai mitä. Tilaahan heillä omassa maassaankin tuntuisi olevan tarpeeksi yhä vähenevälle väestölleen.
Ehkä ryssä kaipaa kulttuurista avartumista ja on päättänyt, että Suomen kansa on opetettava polottamaan venättä ja muutenkin totutettava ihmisten tavoille. Onhan täällä naisetkin kovin rumia ja kulkevat talvet toppahaalarissa ja matalat pieksut jalassa – ymmärtämättä että seksikkäällä naisella pitää olla paukkupakkasella ja pääkallokelillä turkki ja 10 sentin korkosaapikkaat. Mieluusti gangsterin tai asetehtailijan kustantamat.
Ihan aikuisten oikeesti. Miten voidaan kenellekään täysjärkiselle perustella Suomessa tai missään muuallakaan mitään asehankintoja. Ydinaseet on luku sinänsä. Hiroshiman ja Nagasakin dokumentit nähtyään aika harva ihminen ajattelee, että on turvallinen tunne, kun on atomipommitkin. Kiva jos koko maailma tuhottaisiin. Eli ydinaseita ei voi käyttää kuin pelotteena. Saman asian ajaisi, jos supervallat aseparaateissaan vetelisivät panssarivaunuillaan harmaaksi maalattuja pahvitöttöröitä. Olisi halvemmat lelut typerälle leikille.
Maanpuolustajat muistavat muistuttaa että puolustusteollisuus ja armeija ovat merkittävä työllistäjä. Niinpä – miksei oteta käyttöön laajasti kuolemanrangaistusta. Saisivat pyövelit ja hautausurakoitsijat töitä. Ala imisi työttömiä asiakkaina ja toimeenpanijoina. Rupusakki hirteen ja kädentaitoja omaavat hirsipuitten veistäjiksi.
Meinasin erota puolueesta kun Paavo Arhinmäki esitti toissa vuonna telkkarissa kotimaisen puolustusteollisuuden lisäämistä työllisyysvaikutusten takia ja mainosti, että Saudi-Arabia kyllä ostaa rajattomasti aseita. Eikä siis käytä niitä. Ihmettelen vaan, että jos ei saudit niitä tarvitse, niin näyttää kyllä vahvasti, että siinä maailmankolkassa on käyttäjiäkin löytynyt, (joille varsin todennäköisesti saudien kautta aseita kulkeutuu). Sinänsä absurdi ajatus ja lajin jakomielisyyttä ja sekopäisyyttä todistava ilmiö, että aseita saa valmistaa ja omistaa vain jos ei niitä käytä.
Mistä päin maailmaa vielä löytyisi kolkka, jota ei ole minkäänlaisilla puolustusvälineillä saastutettu. Sellainen nurkkaus olisi ainoa paikka, missä voisi tuntea olonsa varmaksi ja turvalliseksi. Nimittäin jos vastarintaa ja tulitusta ei ole odotettavissa, niin tuskinpa kukaan täysin aseettomien ja rauhallisten siviilien niskaan alkaa pommeja pudotella. Turvallisinta on siellä missä mikään sotajoukko ei ole pyssyineen ”suojelemassa”.
Entäs sitten. ”Vihollinenhan” tulee ja valtaa puolustuskyvyttömien rauhanrakastajien kodit ja konnut, tontit ja asuinalueet. Mitä väliä? Jos kerran jossain päin maailmaa on tilaa, resursseja ja elinmahdollisuuksia – ja toisaalla tungosta ja puutetta, eikö ole täysin luonnollista, että paine pyrkii tasautumaan. Miksi sitä pitäisi estää. Kulttuurit muuttuvat, rakentuvat, mukautuvat, sekoittuvat, häviävät ja uudestisyntyvät. Näin on aina ollut ja oleva. Tästähän ei haittaa tai harmia koidu – vaan kehitystä ja edistystä, keksintöjen, tiedon ja taidon jakamista ja leviämistä.
En jaksa mitenkään toivoa että ikiaikaista muinaissuomalaisuuttani puolustamassa (miljardin euron hävittäjien lisäksi) torrakkoaan paukuttelisi jokunen sankari ressukka tarkk’ampuja Simo Häyhä, jonka sankaruutta Suomen ”itsenäisyyden” pelastajana taas viikon päästä todennäköisesti Linnan Juhlissa hartaana muistellaan. Miesparka sai hengiltä ainakin sata ryssää vai oliko parisataa ellei enemmänkin.
Jos ei olisi niin sopimatonta ja epähienoa käytöstä, nimittelisin nykyisiä totisella naamalla puolustusvälineitä muutamilla miljardeilla hinkuvia ministereitä typeriksi kusipäiksi. Mutta kuten Jeesus – oli muuten fiksu sälli – sanoo ei pidä parantaa terveitä vaan sairaita. Ja ihmiset saa paranemaan virheellisistä käsityksistään vain kauniilla kohtelulla. Joten eipä kyyhkyt kiroilla keskenämme takana päin, vaan käykäämme rohkeasti ja sievästi opastamaan näitä puolustustahtoisia vesseleitä oikealle polulle.
Alkuun voisimme itse kukin allekirjoittaa Unite the Armies -adressin. Ja nätisti puhuttelemalla onnistuisimme ehkä käännyttämään jonkun tutun sotahaukankin ainakin tutustumaan asiaan. Kysymyksessä on laaja kansainvälinen hanke, jossa taas kerran ehdotetaan että aseet taottaisiin auroiksi. Kaikki ne valtavat resurssit, jotka nyt kuluvat väkivallan valmisteluun ohjattaisiin järkevään ja hyödylliseen käyttöön. Maailma olisi pelastettu ja kaikilla kaikkea. Suomessa hanketta markkinoi Eero Paloheimo.
Kirjoittaja on akaalainen toimittaja.
|||
Unite the Armies (Adressin suomenkieliset sivut)
|||
Etusivun kuva: Carl Fredrik Reuterswärdin pronssiveistos Väkivallattomuus Marlin kaupungissa Saksassa. Werner Wittersheim ottamaa kuvaa rajattu korkeussuunnassa.
Kuva alkuperäisessä asussaan ja lisenssitiedot (CC BY-NC 2.0)
*