ESA SALMINEN
Pakkanen kiristyy, talvi on ollut epäilyttävän lauha. Tänään pakastuu. On tiistai helmikuun toinen päivä. Vuosi on 2022. Jugend-talon edessä seisoo mies, ei tarvitse olla komisario Palmu nähdäkseen, että talon edessä tupakoiva mies on poliisi. Iso tammiovi narahtaa. Mies astuu kiviportaikkoon.
Siviilipukuinen poliisi kapuaa portaita ylös. Hän pysähtyy kolmanteen kerrokseen. Kolme ovea. Jokaisessa nimikyltti. Virtanen, Lahtinen ja Hallasuo. Poliisi avaa Hallasuon oven. Hän astuu eteiseen ja ottaa povitaskustaan sähköisen muistion, ja sanoo ääneen:
– Hallasuo Mirja, 46 vuotias. Eronnut, lapseton, ei toisen asteen koulutusta, pitkäaikaistyötön, masentunut kolmatta vuotta, nyt kuollut.
Huoneista leijailee kevyt kevätvalo. Eteinen on pitkä ja sen päästä avautuu isohko huone. Heti oikealla puolella vaatenaulakko, sen alla kolme paria kenkiä. Jokainen kenkä siistissä rivissä vierekkäin, samanväriset. Naulakossa roikkuu muutama ulkoilutakki. Poliisi vetää kädellään takkeja, ne heilahtavat, vaateet pitävät pientä kohinaa. Ääni muistuttaa meren aaltoja. Muutaman askeleen jälkeen vasemmalla on keittiö. Poliisi seisahtuu sen ovelle. Keittiössä hurisee jääkaappi. Keittiönpöytä on aivan puhdas, kuin käyttämätön. Hella ja sen vierellä oleva työpöytä ovat puhtaita. Poliisi katsoo jääkaappiin: sinappipurkki, rikottu kananmuna lasissa ja avattu keksipaketti. Kaikkien viimeinen käyttöpäivä ollut kauan sitten, kymmenluvulla. Ja nyt on kaksikymmenluku.
Suljettuaan oven poliisi katsoo astiakaappeihin. Kuivauskaapissa on yksi muumikuppi. Alla olevassa kaapissa on tyhjä roskaämpäri ja sen vierellä tyhjiä kurkkupurkeja. Poliisi painaa mikroaaltouunin luukun auki, siellä on villatumput. Poliisi kokeilee niitä käsiinsä, sopivat. Kovin vain ovat sateenkaaren väriset. Poliisi astelee tumput käsissä takaisin eteiseen. Siitä suoraan kylpyhuoneeseen. Vessanpytyn kansi on suljettu. Poliisi avaa kannen ja katsoo pyttyyn. Pytty on puhdas, uuden veroinen. Pytyn kummallakaan sivustalla ei ole pyttyharjaa. Naulassa roikkuu yksi kukallinen käsipyyhe. Naulan yläpuolelle liimatussa muovitarrassa lukee avohoitopotilas. Poliisi naurahtaa kuivakkaasti, tällä kuolleella näytti olevan huumorintajua. Ohjesääntö kieltää virkamieheltä naurun, vielä vuonna 2016 nauraminen oli sallittua. Poliisitkin harrastivat naurujoogaa, mutta ei enää, määrärahat eivät riitä. Lavuaarin reunalla on pala käsisaippua, kuin uusi. Peilin hyllyllä hammastahnatuubi ja -harja. Nekin kuin uudet. Lääkekaapissa kymmenkunta lääkepurkkia. Nopealla katsomisella niissä jokaisessa on Mirja Hallasuon nimi ja ne on määrätty masennukseen. Yhtäkään purkkia ei ole avattu.
Kylpyhuoneen lattia on puhdas, kiiltävä. Suihkuverhossa kuviointi muistuttaa tumppujen väritystä, poliisi riisuu tumput käsistään, ja heittää ne lavuaariin. Pikkuruinen vessamatto on uuden oloinen, kuvio muistuttaa japanin lippua. Japanin lippu on poliisin mielestä maailman hienoin lippu, eikä hän tohdi astua maton päälle.
Nopeasti mies astuu takaisin eteiseen ja seuraavaksi hän on olohuoneessa. Huoneessa ei ole televisiota, pikkuisella puujakkaralla kukkaruukku, ilman kukkaa. Kahdella seinällä on suuret kirjahyllyt. Ne ovat täynnä kirjoja. Olohuoneen ikkuna on länteen. Beige sohva näyttää käyttämättömältä. Olohuoneen matto on uudehko Vasemmalla on ovi. Poliisi aukaisee oven. Makuuhuone. Siellä jokaisella seinällä on kirjahyllyt, yhtä täydet kuin olohuoneessa. Lattialla vain patja, tyyny, peitto ja herätyskello. Poliisi vetää sormeaan kirjojen selkämyksellä. Seisahtuu ja painaa valot päälle huoneeseen. Kirjat ovat kaikki järjestetty värien mukaan. Yhdessä hyllyssä on vain keltaisen kirjaston kirjoja, kannet keltaisia. Poliisi palaa takaisin olohuoneeseen. Nämäkin kirjat ovat järjestetty värien mukaan.
Novellin kirjoittaja, lempääläinen Esa Salminen sai uskoa ja voimaa kirjoittamiseen kahdelta kirjoittajapiirin ohjaajalta, toimittaja Kukka-Maaria Cleveltä ja kirjalija Sari Peltoniemeltä. Parikymmentä vuotta ravintoloissa pätkä- ja silpputöitä tehnyt Salmela on ensi kertaa ehdokkaana kuntavaaleissa 2017 vasemmistoliiton listalla.
Poliisi palaa eteiseen, jossa kylpyhuonetta vastapäätä on kaksi kaappia. Poliisi avaa liukuovet. Siistissä järjestyksessä kaikki vaatteet. Takit ja paidat naulapuissa. Kengät kaapin lattialla ojennuksessa. Mies katselee kaappien luota olohuoneen kirjahyllyjä. Samalla hän saa ajatuksen. Vaatteet ovat värijärjestyksessä, kuten kirjatkin. Myös kengät ovat samoin tavoin järjestetty. Poliisi palaa ulko-oven luo. Vaatenaulakossa takit ja kengät ovat kuten edellä. Poliisi ottaa tarkistaa yhden taskun, sieltä löytyy taiteltu lappu. Lapussa lukee maanantai.
Poliisi tarkistaa jokaisen takin, naulakosta ja vaatekaapista. Jokaisen takin taskussa on samanlainen lappu ja jokaisessa lukee jokin viikonpäivistä. Poliisi katselee kauan vaatteita. Henkarit ovat samanvärisiä ja koukut ottajaan päin.
Mirjan asunnon ainoat sähkölaitteet ovat jääkaappi, hella, radio ja valaisimet. Poliisi kummastelee radion olemassa oloa. Yleisradio täytti vuonna 2016 90 vuotta. Eduskunta ei nostanut kertaakaan Yle-veroa ja pikkuhiljaa Yleisradio pilkottiin ja jaettiin mainosradioiden kesken.
Mirjan vaatekaapissa ei ole yhtään älyvaatetta. 20-luvulla vauvasta vaariin jokaisella on älykäs vaatevarasto. Nämä älyvaatteet kertovat kaiken säästä ja käyttäjän vaatehistoriasta.
Poliisi seisahtuu eteiseen. Hän kaivaa povitaskustaan puhelimen. Hän avaa Poliisin tietokannan. Syöttää salasanansa, 1234. Muutaman näpäytyksen jälkeen hän aukaisee Mirjan kuolinsyyraportin. Kuollut on, syy epäselvä. Mirjalla ei ole ihon alla valvontasirua. Jokaisella pitkäaikaistyöttömällä on sellainen. Siruja aletiin laittaa kun Juha Sipilän kakkoshallitus aloitti toimintansa.
Lue voittajatyöt ja lisää kirjoituskilpailusta Tulevaisuuden Suomi Vasen Kaistassa:
Mirja on kuollut (Kilpailutyö, 12.2.2017)
Kohtalona Matti Meikäläinen. Filosofisia hahmotelmia tulevaisuuksien Suomesta (Kilpailutyö, 7.2.2017)
Äly-Suomen Onni (Kilpailutyö, 5.2.2017)
Arjen päivän toivo (Kilpailutyö, 16.1.2017)
Suomen monet tulevaisuudet (Kilpailun tulosten julkistaminen, 7.1.2017)
*