JORMA MÄNTYLÄ.
Lehdistössä syntyi vilkas keskustelu pari viikkoa sitten, kun psykiatri Claes Andersson arvioi presidentti Donald Trumpin olevan narsistinen psykopaatti. Eläkeläislääkärin arvio oli ehkä liioitteleva. Julkisten esiintymisten perusteella Trump on pikemminkin pahimman laatuinen pelkojohtaja.
Suomen Psykiatriyhdistyksessä arvosteltiin Anderssonia diagnostisoinnista ilman henkilökontaktia. Yhdysvalloissa presidentti Trumpin persoonallisuudesta käydään paljon vilkkaampaa keskustelua. Kolme psykiatrian ja lääketieteen professoria sanoi jo joulukuussa julkisesti Trumpilla ilmenevän narsistisen persoonallisuushäiriön tuntomerkit (Huffington Post 20.12.16), ja viimeksi psykologi John Gartner piti Trumpia vaarallisena valtionpäämiehenä. Peräti 18000 psykologia ja psykiatria on tukenut hänen Facebook-viestiään (Psychology Today 31.1.17). Huolestuneimmat kysyvät miten tällaisella henkilöllä voi olla maailman vahvimpien ydinaseiden laukaisukoodit.
Suomessa narsismin ongelmia nosti julkisuuteen turkulainen asianajaja Markku Salo (1953–2012). Hän törmäsi ilmiöön, kun työelämässä ja avioliitossa kiusatut ihmiset hakivat häneltä apua. Suomessa on paljon pikku-Napoleoneja perheissä sekä yrityksissä, kuntien, seurakuntien ja valtion palveluksessa. Työ- ja perhe-elämässä he luovat ympärilleen työpaikkakiusaamisen ja pelon ilmapiirin, vaikka ulospäin kaikki näyttää olevan hyvin.
Amerikan Psykiatriyhdistys APA määrittelee narsismin persoonallisuuden häiriöksi (DSM-5, Cluster B), jota hoidetaan terapian ja lääkityksen avulla. Suomessa se on Psykiatrian luokituskäsikirjassa F60.8 ”muu persoonallisuushäiriö”. Arvioiden mukaan yksi prosentti väestöstä on näin häiriintyneitä.
Yleisesti Euroopassa ollaan varovaisempia. Professori Markku Ojanen on arvostellut patologisointia ja korostanut persoonallisuuden sosiaalista muotoutumista. On hyväksyttävä, että ”jotkut ihmiset ovat häikäilemättömiä, ilkeitä ja itsekkäitä”. Alati kovenevassa markkinataloudessa tällaiset ihmiset menestyvät. Markku Salo samoin painotti ongelman sosiaalista luonnetta. Talouselämässä menestyvät nykyään kovimmat ja röyhkeimmät, jotka uhkailevat ja polkevat toisia alleen.
Kun tällainen vinoutunut persoonallisuus nousee Yhdysvaltojen presidentiksi, se kuvaa samalla millaiseksi amerikkalainen kapitalismi on muuttunut. Siinä järjestelmässä ei tunneta pehmeää myötätuntoa eivätkä nälkäisten vatsat täyty suudelmin. Tervemenoa, jos et pysty maksamaan yksityistä sairausvakuutusta. Obaman terveydenhuoltouudistus on ”rahan haaskausta”, ja se puretaan.
Pelon tunteen luomiseen ilkeä ja itsekäs johtaja käyttää uhkailua. Trump uhkaa vetää pois rahoituksen kalifornialaisyliopistolta, joka kielsi äärikonservatiivisen Breitbart-uutissivuston päätoimittajan esiintymisen (IS 2.2.17). Trump kehottaa Iranin presidenttiä ”valitsemaan sanansa tarkasti” (MTV 11.2.17). Trump ei sulje pois mitään vaihtoehtoja vastauksena Iranin tekemään ohjuskokeeseen (KSML 2.2.17). Hillary Clintonia Trump uhkasi erityissyyttäjän toimilla ja vankilalla (IS 10.10.16). Jos rajamuuri ei kelpaa Meksikon presidentille ”maksat tai perut vierailusi” (Yle 26.1.17). Trump on uhannut evätä New York Timesin toimittajilta pääsyn lehdistötilaisuuksiinsa (MTV 14.8.16). Trump uhkaa leikata puolet Yhdysvaltojen julkisen radion ja TV:n NPR/PBS:n rahoituksesta, koska sen uutiset ovat puolueellisia (Independet 20.1.17).
Kaikkitietävyys kuuluu pelkojohtajan persoonallisuuteen. Hän ei voi sietää ajatusta, että joku kyseenalaistaa johtajan tietämyksen. Hänen ajatustensa vastainen on ”valemediaa”. Media valehteli virkaanastujaisia seuranneen yleisön koosta, ja tilalle tuli ”vaihtoehtoisia faktoja” (IS 22.1.17).
Pelkojohtaja ei voi käsittää, että joku uskaltaa vastustaa häntä. Tuomioistuintenkin pitää tehdä hänen tahtonsa mukaisia päätöksiä. Siksi Trump joutui ensi päivinään riitaan oikeuslaitoksen kanssa. Vallan kolmijako-oppi joutaa roskiin. Mahtikäskyjen vastustaja on mitätön ja epäpätevä. Maahantulokiellon kumonnut tuomari on ”niin sanottu tuomari, joka teki naurettavan päätöksen” (ESS 4.2.17).
Pelkojohtaja on empatiakyvytön. Hän syyllistää, tuhoaa ja murskaa ihmisiä välittämättä mitään heidän kohtalostaan. Teksasilainen senaattori erehtyi arvostelemaan menettämisseuraamusta. Trump sanoi tylysti, että ”tuhoamme hänen uransa” (MTV 7.2.17).
Pelkojohtaja ei siedä toisinajattelijoita, jotka kyseenalaistavat hänen päätöksiään. Hän kokoaa ympärilleen itseään tukevia pieniä hiirulaisia, nöyriä tottelijoita. He saavat palkintovirkoja tehdyistä palveluksista, ja osaavat taputtaa oikealla hetkellä. Näin johtaja saa osakseen ihailua ja kiitosta.
Voimakas johtaja herättää myös kunnioitusta ja ihailua. Narsistisesti käyttäytyvän johtajan patologisointi ei poista todellisia sosiaalisia tai henkilökohtaisia ongelmia, joiden avulla hän on päässyt hallitsevaan asemaansa. Yhdysvalloissa, kuten myös Euroopassa, populistijohtajien nousu perustuu vuosikymmeniä harjoitetun vapaakauppapolitiikan luomaan valtavaan työttömyyteen. Kymmenet miljoonat työmiehet ja –naiset on ajettu ahdinkoon, kun työpaikat on viety Meksikoon, Koreaan ja Bangladeshiin. Kun joku tulee ja lupaa palauttaa ihmisarvon ja työn, tarjous otetaan vastaan.
Siksi Trumpilla on kannattajansa. Lähes enemmistö tukee hänen maahantulokieltoaan, vaikka se loukkaa tasa-arvoperiaatetta. ”Maahanmuuttajat vievät viimeisetkin työpaikkamme.” Meksikon muuri on osoitus sanansa pitävästä poliitikosta. Voimakkaat uskonnolliset järjestöt ovat tyytyväisiä Trumpin Israel-politiikkaan. Suomessa Patmos Lähetyssäätiön toimittaja Pasi Turunen kirjoittaa, että ”Trump tekee mitä lupaa” (3.2.2017). Patmos-blogin yleisönosastossa ihaillaan Trumpia: ”Hienoa kuulla hyviä uutisia Trumpista. Jopa tästä lupauksien pitämisestä häntä on syytetty.” ”Vaatii todella sydämen rohkeutta seistä Jumalan Sanan perustuksella, sillä Sielunvihollinen hyökkää raivokkaasti Jumalan luomistyötä vastaan.” ”On jopa surrealistista, että miten vihervasemmistolainen valtamedia on.”
Markku Salo totesi kirjassaan Varo narsistia! (WSOY 2009), että armeijan ja virkamieskoneiston ohella narsistien ja pelkojohtajien pesäpaikkoja ovat uskonnolliset yhteisöt. Niissä usein vaaditaan ehdotonta alistumista oikeaoppisen saarnaajan määräysvaltaan.
Pelkojohtamista on tutkittu. Anu Pynnönen väitteli huonosta johtamisesta Jyväskylässä 2015. ”Pelolla johtaminen on yksi huonon johtamisen ilmenemismuoto”, hän totesi tutkittuaan johtamista etenkin kunnissa. Se voi toimia jonkin aikaa, mutta aikaa myöten tulee vaikeuksia. ”Jos johtajalla ei ole kykyä vuorovaikutukseen ja ihmisten kohtaamiseen, hän tipahtaa raiteilta. Kyvyttömyys oppia, kasvaa tai muuntautua aiheuttaa sen, että johtamistyö ei toimi”, Pynnönen totesi.
Professori Marja Eriksson on samoin pitänyt pelkojohtamista huonona ja vanhanaikaisena johtamismenetelmänä. Hän johti Tampereen yliopistossa Johtajuus, valta ja pelko –tutkimusta. Erikssonin mukaan pelko on uhka yrityksen toimivuudelle ja tuottavuudelle. Pelolla johtava esimies saattaa tilapäisesti nostaa työpaikan tehokkuutta, mutta hintana on innovatiivisuuden väheneminen. Tuloksena on henkilöstön osaamisen vajaakäyttö. Uudistuminen, kehittyminen ja innovointi estyvät. Pelko rapauttaa kehittymistä ja saa aikaan kielteisiä tunnereaktioita. Sen tilalle Eriksson tarjoaa jaettua johtajuutta, johon sisältyy vuorovaikutusta, inhimillisen toiminnan kunnioitusta, toisten arvostamista ja yhdessä tekemistä sekä yhdessä ajattelua.
Pelkojohtamista käsittelevät tutkimukset päätyvät itse asiassa samaan kuin klassisten liberalistien autoritaarisuuskritiikki. He arvostelivat itsevaltiutta sekä katolisen kirkon paavi-instituutiota vallan keskittämisestä ja siitä seuraavaa rappeutumista ja pysähtyneisyyttä. Edustuksellisessa demokratiassa laajempi joukko päättää. Silloin joku huomaa ongelmia ja keksii uusia ratkaisuja, joihin yksi johtaja ei kykene.
Mitä ilmeisimmin näin käy myös Donald Trumpille. Hän törmää rajoituksineen vastustajaan tai kilpailijaan, jolle ei pärjää. Kriisissä hänen ympärillään on tottelevaisia mutta ajatteluun ja innovointiin kykenemättömiä avustajia. Mitä pelkojohtaja tekee silloin? Hän voi ajautua epätoivoon, paniikkiin, masennukseen tai tehdä jotain aivan arvaamatonta.
Hän ei kykene muuttumaan ja omaksumaan jaetumpaa johtajuutta. Psykologit ovat sitä mieltä, että persoonallisuus muotoutuu lapsuudessa ja nuoruudessa. Donald Trump on 70-vuotias ja hän on luonut uransa liike-elämässä pelkojohtamisen avulla. Kriisitilanteessa hän yrittää selvitä kuten ennenkin. Sigmund Freud kutsui tätä toistamispakoksi. Narsisti toistaa tragikoomisuuteen asti oppimaansa käyttäytymismallia kykenemättä muuttumaan.
On turha pohtia onko Donald Trump selväjärkinen vai persoonallisuushäiriöinen. Häntä ei toimiteta hoitoon, vaan hän istunee virassaan neljä vuotta. Mikäli Freudin arvio pätee, voimme nähdä lähivuosina erikoisia näytelmiä. Tänä aikana paras hoitomuoto Trumpille on valpas ja kriittinen lehdistö. Sen ei tule alistua uhkauksiin, ”vaihtoehtoisiin faktoihin”, sensuuriyrityksiin ja määrärahaleikkauksiin.
Toisaalta Trump on osannut yllättää ja perääntyä tarvittaessa. Menestyksensä sokaisemana hän perusti nimeään kantaneen yliopiston vuonna 2005. Bisneskoulussa piti opettaa miten hänen opeillaan tehdään rahaa. Tulos oli katastrofi, eikä surkea opetus vastannut lainkaan luvattua. Kalliita lukukausimaksuja maksaneet 6000 opiskelijaa tekivät ryhmäkanteen ja vaativat rahojaan takaisin. Trump University lopetti toiminnan 2010. Viime marraskuussa Trump yllättäen suostui maksamaan 25 miljoonan dollarin korvaukset petetyille.
Kirjoittaja on yhteiskuntatieteiden tohtori, tutkija ja Kangasalan kunnanvaltuutettu.
*