Kattiloiden kalistelua ja äänten kalastelua Kataloniassa

Vaalijulisteet värittävät Barcelonan katukuvaa. Käydäänkö todellinen taisto Oriol Jonqjuerasin, Carles Puigdemontin ja Inés Arrimadasin välillä?

 

Teksti ja kuvat: SAANA HEINÄNEN
Espanjan hallituksen määräyksestä ennenaikaisesti järjestettävät Katalonian aluevaalit ovat ovella. Tänään selviää, onko separatismilla enemmistön tuki, vai selviääkö sittenkään? Paikalliset kertovat näkemyksiään alueensa konfliktitilanteesta.

– Asia on monimutkainen, mutta henkilökohtaisesti uskon suurimman osan katalaaneista olevan itsenäistymisen kannalla, toteaa barcelonalainen Santi Martins.
–  Espanja ei kohtele autonomisia alueitaan tasavertaisesti. Katalonian budjetti on aina alhainen, koska sen täytyy tukea muita autonomisia alueita ja maksaa Espanjan hallituksen kuluja. Ei tarvitse kaivaa syvältä löytääkseen tietoa siitä, kuinka moni tuon hallituksen jäsenistä on armahdettu korruptiosyytöksistä. Tai siitä, kuinka helposti he luovat rajoittavia lakeja hankaloittaakseen Katalonian tilannetta, tai vangitsevat ihmisiä poliittisten ideologioiden tähden. Dynamiikka on ollut tällainen vuosisatoja. Toivoisin ihmisten ottavan pikaisen katsauksen Katalonian historiaan, jotta he voisivat ymmärtää turhautumisemme syitä, Martins toteaa.

Martinsin mielestä Eurooppa on ollut Espanjan harjoittamasta sorrosta hiljaa, suhtautuen siihen vain Espanjan ja Katalonian ongelmana.

–  Ei ole viisasta luottaa ainoastaan siihen, kuinka globaali media esittää asian. Pinnan alla on paljon enemmän.

Tuuli Tahvanainen muutti Suomesta Barcelonaan noin kolme ja puoli vuotta sitten. Tämänpäiväisissä aluevaaleissa Tahvanainen ei voi äänestää, mutta hän seuraa tilannetta mielenkiinnolla. Hän kertoo olevansa melko neutraalilla kannalla itsenäistymiskysymyksessä, mutta Katalonian pääkaupungin keskustassa asuva ei välty havaitsemasta paikallista mielenvirettä.

–  Noin kolme viikkoa ennen lokakuun ensimmäisen päivän itsenäisyysäänestystä ihmiset alkoivat iltakymmeneltä soittaa kattiloita parvekkeillaan. Aina tuohon aikaan tiesi, että nyt se kolina taas alkaa, Tahvanainen naurahtaa.

Tuuli Tahvanainen seuraa Katalonian kuohumista Minka-koiransa kanssa.

 

Kattiloita kalisteltiin ympäri kaupunkia joka ilta samalla kellonlyömällä noin 15 minuutin ajan. Itsenäisyysmieliset katalaanit ilmaisivat näin tukensa asialleen.

– Uskon, että suurin osa katalonialaisista on itsenäistymisen kannalla ja osa omaa neutraalin suhtautumisen asiaan. Asenteisiin varmasti vaikuttaa se, että katalaanit ovat aina tunteneet itsensä kansana syrjityksi. Heiltä on rajoitettu äänioikeutta ja oman kielen käyttöä, samalla kun he tekevät paljon rahaa Espanjalle. Mikäli olisin itse katalaani, saattaisin tuntea aivan samoin.

Ystävykset erimielisiä itsenäisyydestä

Katalonialaiset ystävykset Geraro, Guillem ja Carlos eivät ole samaa mieltä itsenäistymiskysymyksestä. He arvioivat katalonialaisista löytyvän itsenäisyyden puoltajia ja vastustajia kutakuinkin saman verran. Geraro ja Guillem ovat itsenäistymisen kannalla, Carlos ei näe sitä oikeana ratkaisuna. Kolmikko toteaa kuitenkin yksissä tuumin hallituksen korruptoituneisuuden olevan suurin ongelma.

– Espanja on aina saanut rahaa Kataloniasta, joten tietenkään he eivät tahdo päästää meistä irti, sanoo Geraro.

– Minun mielestäni rahan antaminen ei ole itsessään ongelma. Voimme antaa rahaa, mikäli se hyödyttää kaikkia alueita ja sillä lisätään yleistä hyvinvointia. En pidä siitä, että annan rahaa lisätäkseni tasa-arvoa ja hyvinvointia, mutta tuloksia ei näy. Sama epätasa-arvo säilyy, eli mitä näille rahoille tapahtuu?, tuumii Guillem.

Barcelonalaiset ystävykset Geraro (vas.), Carlos (kesk.) ja Guillem vaihtavat hyvässä hengessä mielipiteitä Katalonian ongelmista ja ennenaikaisista aluevaaleista.

 

Carlos ei näe itsenäistymistä oikeana ratkaisuna, sillä hänen mukaansa korruptoituneisuutta on yhtä lailla Katalonian hallinnossa, eikä se katoa Espanjasta irtautumalla.

– Ainoa oikea keino olisi saada tuotua ongelmakohdat päivänvaloon koko Espanjassa ja taistella yhdessä korruptiota vastaan. Meillä kolmella on asiasta eriävät mielipiteet ja silti istumme tässä yhdessä, rauhassa asiasta keskustellen. Mikseivät Espanja ja Katalonia voisi tehdä samoin? Rakentava dialogi ja vuorovaikutus olisi ainoa oikea ratkaisu, hän pohtii.

Barcelonan mielenosoitukseen saapui ihmisiä muualta Espanjasta

Barcelonassa järjestettiin 29. lokakuuta Katalonian itsenäisyyttä vastustava mielenosoitus, johon osallistui järjestäneen tahon mukaan jopa yli miljoona ihmistä.

Tahvanainen kertoo kuulleensa jälkeenpäin, että marssille saapui paljon ihmisiä muualta Espanjasta.

– Heitä oli kyllä todella paljon. Jälkikäteen kuulin poliittisesti aktiiviselta tuttavaltani, että ihmisiä tuotiin tänne busseilla muualta. Asiasta myös uutisoitiin, sillä herättihän se ihmetystä, kun äänestämässä oli valtava määrä ihmisiä itsenäistymisen puolesta ja yht’äkkiä sitä vastaan olikin marssimassa vielä enemmän ihmisiä.

Guillem on puolestaan sitä mieltä, että vaikka busseilla saapuikin väkeä, suurin osa mielenosoittajista oli silti katalonialaisia.

– Meidän on vain hyväksyttävä se, hän toteaa.

Martins kertoo ymmärtävänsä hyvin, miksi ihmisiä saapui muualta Espanjasta osoittamaan tukeaan yhtenäisyydelle.

– Tämä on heidän maansa, josta me tahdomme irtautua. He tietävät, että ilman Katalonian taloudellista panosta heidän hallituksensa ei kykene ylläpitämään infrastruktuuriaan. On siis täysin normaalia, että he ovat huolissaan asiasta. Median tulisi kuitenkin pysytellä totuudessa, eikä kertoa miljoonien katalonialaisten osoittaneen mieltään itsenäistymistä vastaan, mikäli valtaosa ihmisistä tuli Katalonian ulkopuolelta.

Tarttuuko ruoriin unionisti vai separatisti?

Tänään järjestettävissä aluevaaleissa presidentin tittelistä kisailee seitsemän ehdokasta, jotka voidaan karkeasti jakaa unionisteihin ja separatisteihin. Itsenäistymistä vastustavat Inés Arrimadas, Miquel Iceta ja Xavier García Albiol. Separatistista näkemystä edustavat Carles Riera, Xavier Domènech, Oriol Junqueras ja entinen presidentti Carles Puigdemont, joka oleilee tällä hetkellä Belgiassa, sillä Espanjassa miestä odottaa pidätysmääräys.

Presidenttiehdokkaiden vaalimainokset ja sloganit hallitsevat Katalonian pääkaupungin katukuvaa.

Geraro, Guillem ja Carlos tuumivat Puigemontin, Junquerasin ja Arrimadasin olevan ainoat varteenotettavat kanditaatit mittelössä. Siihen, kuinka Puigemont valituksi tullessaan hoitaisi virkaansa Belgiasta käsin, heillä ei ole veikkausta.

Olisi erittäin tärkeää, ettei äänestysprosentti jäisi tällä kertaa alhaiseksi, vaan että kaikki katalaanit kävisivät äänestämässä. Se on oikeutemme ja velvollisuutemme, Carlos muistuttaa.

– Se, äänestävätkö katalaanit presidentiksi separatistin vai unionistin, kertonee aika suoraan kannattaako meistä suurin osa Espanjasta irtautumista, vai sen osana pysymistä, summaa Guillem.

Mies kertoo kuitenkin joidenkin katalonialaisten kuiskailemasta teoriasta, jonka mukaan äänestystä saatettaisiin manipuloida ääntenlaskua hoitavan tahon toimesta.

–  Ne ovat kuitenkin vain huhuja. Emme voi tietää pitävätkö ne paikkansa, hän sanoo.

Martins ei ota manipulointihuhuja vakavasti.

– Toki katalonialaisia on koetettu manipuloida kummallisin argumentein maalailemalla kauhukuvia siitä, mitä tapahtuu jos separatismia ei saada kitkettyä. Mutta suoraan äänestystulosten manipulointiin en usko. Tosin, koskaan ei pitäisi sanoa ei koskaan. Katsotaan kuinka tässä käy.

 

 

*

Leave a Reply