Teksti ja valokuvat: MARKKU UUSINIEMI
Tampereen Hankkiossa Yrittäjänkadulla Valmetin hehtaarihalleissa on melkoinen mekkala. Kuulosuojaimet ovat vieraille pakolliset, samoin suojalasit ja huomioliivit. Mutta miksi työntekijöitä ei juuri näy?
‒ Täällä tuotanto perustuu koneisiin ja automaatioon, joita osaavat ihmiset ohjaavat. Kun näihin tiloihin jatkuvaan kolmeen arkivuoroon ja viikonloppuvuoroon jaetaan 370 työntekijää, niin ei siitä kovin montaa työläistä tuotannon huonetiloja kohti tule. Kyllä tänne isojen koneiden keskelle hukkuu, toteaa tehtaan pääluottamusmies Juha Pöllänen. On toki vielä paljon käsityövaiheita ja kunnossapidossa on myös osaavia tekijöitä.
Mitä täällä tehdään?
‒ Puristinhuopia, kuivatusviiroja, belttejä ja leveitä suodatinkankaita, sanoo tuotantojohtaja Tuire Leimu. Hänen tittelinsä on Tuotantojohtaja / Kudokset / Palveluliiketoiminta / Valmet Technologies Oy. Titteli aiheuttaa pituudellaan tietoähkyn. Yksinkertaisesti hän on Valmet Hankkion tuotannon pomo, tässä jutussa ”johtaja”.
Viirat, huovat ja beltit ovat tämän tehtaan tuotannon ehdotonta ydintä, josta leipä saadaan. Ne ovat paperikoneen eniten kuluvia osia, joita vaihdetaan parin kuukauden tai korkeintaan vuoden välein, tuote- ja paperikonetyypistä riippuen. Silloin paperikone seisoo. Se ei ole halpaa lystiä, niin kuin eivät ole viirat eivätkä beltitkään.
Paljonko tuotetaan?
Johtajan latomat luvut ovat jalkapallokentällisiä. Tuotannon määrä menee yli hilseen. Teollisuuden tarvitsemat ”kankaat” ovat sitä paitsi eri tavaraa kuin kangasvillatakkini rispaantuneissa hihansuissa. Beltin palaa katsoessa mieleen tulee lähinnä polkupyörän ulkorenkaan rakenne, ei villapaita.
Monimutkaisten prosessien tuloksena polymeerilangasta syntyy loimauksen, kudonnan, lämpökäsittelyn, neulauksen – ei siis naulauksen tai neulonnan – ja saumauksen jälkeen tuota ”kangasta”. Se tarkastetaan ja kääräistään huolellisesti pitkälle rullalle, joka vastaa jämptisti asiakkaan paperikoneen sylinterin leveyttä.
‒ Tuotteiden pitää sopia paperikoneeseen just eikä melkein. Kun viira on vaikkapa kymmenen metriä leveä ja sata metriä pitkä, niin siinäpä sitä tarvitaankin tarkkuutta, sanoo Juha Pöllänen.
Tuotteet lähtevät asiakkaalle mukanaan tarkat asennusohjeet ja -apuvälineet: tee tällä työkalulla näin ja tarkoin ohjeen mukaan. Asiakas voi tietysti tilata myös asennuspalvelun.
Paljonko viira maksaa?
Teollisiin kankaisiin voidaan kiinnittää nykyisin myös ”älynastoja”. Ne kertovat tuotannon valvojille mitä kudokselle kuuluu. Älynasta ilmoittaa, kun kankaan elinkaaren pää häämöttää.
‒ Jos tuotteita menisi tuotantoprosessissa pilalle, yksi tapa ilmaista syntynyt tappio on ”mersu meni puuhun”, sanoo Juha Pöllänen. Jokainen laskekoon tappion määrän sen perusteella.
Näin sitä kudotaan polymeeriloimista hyvinvointia Tampereelle ja muuallekin Pirkanmaalle. On kudottu isommallakin porukalla. Johtaja ja pääluottamusmies muistelevat, että parhaimmillaan Hankkiossa oli 800 työntekijää 2000-luvun alkupuolella.
Neuvotteluhuoneessa
Jari Myllykoski on vasemmiston kansanedustaja Satakunnasta. Työuraa teollisuudessa hänellä on 25 vuotta, joista kymmenen vuoden rupeama Outokumpu Oy:n Harjavallan tehtaan pääluottamusmiehenä ja useita vuosia Metallityöväen Liiton työehtosihteerinä Helsingissä. Työläistaustaisena hän on kansanedustajana harvinaisuus. Työn ohessa hän on myös kouluttautunut. Jari Myllykoski on eduskunnan teollisuuskerhon puheenjohtaja ja Finnveran hallintoneuvoston jäsen.
‒ Elämme neljättä teollista vallankumousta. Tuotantoprosesseja ohjataan tietokoneilla ja suunnittelussa puhutaan pelillistämisestä. Digitaaliset palvelut kehittyvät kovaa vauhtia. Valmet on nimenä tullut aika usein esiin, kun Finnverassa on käyty tällaisia keskusteluja, sanoo Jari Myllykoski.
Johtaja Tuire Leimu myötäilee Jari Myllykosken toteamuksia. Milka Hanhelan kysymykseen yhteyksistä Tampereen teknilliseen yliopistoon johtaja kertoo, että tehdas työllistää kesäkaudella toistasataa opiskelijaa, muun muassa TTY:n materiaali- ja sähkötekniikasta. Tehdas ei olekaan mikään tavallinen energian ja sähkön kuluttaja. Sillä on oma 19,9 megawatin voimalaitos.
Milka Hanhela on Tampereen Vasemmiston kaupunginvaltuutettu ja myös sivistyslautakunnan jäsen, joka vastaa muun muassa toisen asteen koulutuksesta. Hän on kasvatustieteiden kandidaatti Tampereen yliopistosta, lopputyön laadinta käsillä.
Hanhelaa kiinnostaa myös naisten osuus työntekijöistä. Hänelle vastataan, että sukupuolijako on noin puolet ja puolet, osuudet vaihtelevat osastoittain. Balanssissa ollaan kuulemma muutenkin sukupuolten tasa-arvon suhteen.
Vientitilastot puutteellisia
Jari Myllykoski sanoo, että vientitulomme eivät kuvasta todellisuutta. Vientitilastot perustuvat tullin tietoihin, joissa seurataan vain materiaalivirtoja. Jos vientiyritys laskuttaa palvelusta erikseen, se ei näy tullin tilastossa. Julkisuudessa Ylellä käydyn keskustelun perusteella näyttää siltä, että vientituloista puuttuu muun muassa palveluiden ja koulutuksen viennistä saatavia tuloja, Myllykoski sanoo.
Jari Myllykosken Finnverassa käymien keskustelujen mukaan Suomi ei oikein osaa myydä palveluita eikä laskuttaa niistä. Saksalainen sen sijaan osaa ja se näkyy.
‒ Näitä ja muita mainitsemiani neljänteen teolliseen vallankumoukseen liittyviä asioita pohdimme piakkoin eduskunnan teollisuuskerhon tilaisuudessa.
Lampaanhaju on hävinnyt
Luonnonmateriaaleista alettiin teollisuuden tarvitsemien kankaiden tuotannossa siirtyä keinokuituihin, lähinnä muoviin eli polymeereihin 1950-luvulla. Vielä 1990-luvulla Tamfeltin aikoina saatettiin kankaaseen neulata sisään lampaanvillahahtuvia. Pääluottamusmies Pöllänen muistaa tuoksun 1990-luvun lopulta.
Kun on kyse muovijohdannaisista, keskustelu kääntyy ympäristökysymyksiin. Päivän uutiset kertovat Euroopan unionin valmistelevan mikromuovi-direktiiviä. Johtaja vakuuttaa, että tuotannossa syntyvät tuotteiden reunasoirot ja haaskiot hävitetään mahdollisimman tarkoin ympäristönormeja noudattaen, pääasiassa polttamalla ne energiantuotannossa tai ohjaamalla ne kokonaan uusiokäyttöön.
Keskustelussa ei nouse esiin tehtaan tuotannon raaka-aineena käytettyjen polymeerien korvaaminen muilla, mahdollisesti uusiutuvilla materiaaleilla. Vaihtoehtoja ei toistaiseksi ole. Yhteydet teknilliseen yliopistoon ja tutkimuslaitoksiin ovat kuitenkin hyvät, eli ehkäpä tulevaisuudessa niitä löytyy.
Historiaa kuvina
Tehtaan toimistosiiven pohjakerrokseen on pystytetty kiinnostava näyttely 220 vuoden ajalta, kyseessä siis on talon oma museo. Tapaamista Tampereen vasemmiston puolelta järjestellyt ikitoimitsija Veijo Laitinen tutkii silmä kovana teollisen Tampereen vanhoja valokuvia, jotka synnyttävät keskustelua.
– Tämä oli muuten aikoinaan Satakuntaa, sanoo Satakunnan vasemmistoliittolainen kansanedustaja Jari Myllykoski ja osoittaa kuvasta Tammerkosken länsirantaa.
– Onneks ei ole enää, mutisee joku hilpeänä. Toteamus herättää naurua.
Työelämässä ei ole selkävoittoja
Tehdaskierroksen päätteeksi Juha Pöllänen mainitsee, että työterveyshuolto on talon omissa käsissä ja hyvällä tolalla, samoin talolla on oma sairaskassa, omista pidetään huolta.
Johtaja Tuire Leimu ja pääluottamusmies Juha Pöllänen ovat tyytyväisiä tehtaaseen, sen työoloihin ja ilmeisesti myös toisiinsa.
‒ Yhteistyöllä eteenpäin, työelämässä ei ole selkävoittoja, toteaa Juha Pöllänen päivän päätteeksi.
|||
Verkatehtaasta tuli Valmetin Kudokset-yksikkö 220 vuodessa
Verkatehtaasta Valmetiksi – jutun juoni alkaa vuodesta 1797:
- Turun maaherra perusti Ernst Gustav von Willebrand Jokioisten Verkatehtaan.
- Veden saannin varmistamiseksi tehdas siirrettiin Tampereelle Tammerkoskelle 1859 ja sitä alettiin kutsua Tampereen Verkatehtaaksi.
Seuraavien sadan vuoden historia on tässä:
- 1888 tehdas paloi, rakennettiin uudestaan, tuotanto kasvoi.
- Suomi itsenäistyi, koki sisällissodan, tehtaan raaka-ainevarasto paloi 1918. Tuotanto elpyi ja kasvoi.
- Konehuopien tuotantoon sopiva rakennus valmistui vuonna 1936.
- Paperiteollisuus kasvoi kohinalla ja huopien viennissä onnistuttiin hyvin. 1960-luvulle tultaessa konehuopa olikin osoittautunut Tampereen Verkatehtaan pelastukseksi.
- Suodatinkankaiden tuotanto aloitettiin vuonna 1965. Siitä lähtien yritys on keskittynyt teknisiin tekstiileihin.
Viimeisen 50 vuoden historia on tässä:
- Uusiin tuotantotiloihin Hankkioon siirryttiin 1969-80. Vanhahtava verkatehdas-nimitys jäi historiaan 1981, uusi nimi, Tamfelt palveli hyvin kansainvälistymisen tarpeita.
- Tamfelt osti märkäviiroja valmistavan Viira Oy:n 1984 ja siitä tuli paperikonekudosten kokonaistoimittaja.
- Valmetin ja Rauman yhdistymisestä heinäkuussa 1999 syntyi Metso-konserni, jonka osaksi Tamfelt tuli 2009.
- Metson sellu-, paperi- ja voimantuotantoliiketoiminta siirrettiin uuteen yritykseen, Valmet Oyj:hin vuoden 2014 alusta.
- Metson prosessiautomaatiojärjestelmät myytiin Valmetille 2015.
- Valmetilla on nyt ainutlaatuinen valikoima palveluita, prosessiteknologiaa sekä automaatiota sellu- paperi- ja energiateollisuudelle.
Tässä ja nyt Hankkiossa on Valmetin Kudokset-yksikkö:
- Valmetin Kudokset-yksikkö kuuluu maailman viiden suurimman erityisesti paperiteollisuudelle teknisiä kankaita valmistavan yrityksen joukkoon.
- Yksikkö työllistää Tampereella 520 henkilöä, minkä lisäksi Hankkion tiloissa on Valmetin muiden toimialojen henkilöstöä satakunta.
Tiedot kostettu Valmetin www-sivuilta
*