ULLA-LEENA ALPPI
Pormestarin budjettiesitys pohjautuu lautakuntien talousarvioihin. Ne on tehty kaupunginhallituksen enemmistön päättämän kehyksen ja valtuuston talouden tasapainottamisohjelmien rajoissa. Mukana on heikennyksiä palveluihin. Jos lautakunta ei ole valmis hyväksymään jotakin tiettyä esitystä, on sen etsittävä vastaavansuuruinen säästö jostakin muualta talousarviostaan.
Pöytäkirjat ovat julkisia, joten selventävä esimerkki sosiaali- ja terveyslautakunnasta. Esityksenä oli harkinnanvaraisten ikäihmisten kuljetusten, aiemmin sote-kuljetuksiksi kutsutun palvelun lakkauttaminen. En voinut hyväksyä tätä ja muutkin jäsenet pitivät esitystä kohtuuttomana. Kuljetukset päätettiinkin säilyttää, mutta omavastuuta nostettiin ja oikeus kuljetuksiin rajattiin koskemaan 75 vuotta täyttäneitä. Puuttuva rahoitus päätettiin ottaa vähentämällä ikäihmisten ympärivuorokautisen hoivan mitoitusta. Tähän jätin eriävän mielipiteen, koska jo nyt hoitajat ovat lujilla ja heillä on liian vähän aikaa asiakkaille. Lautakunnille ovat tuttuja vastaavanlaiset valinnat, kun ne yrittävät pysyä kaupunginhallituksen päättämässä kehyksessä.
On tosiasia, että kaupungin talous on ahtaalla johtuen mittavista valtionosuuksien leikkauksista, sekä yhteisöverotuoton vähäisyydestä verrattuna samankokoisiin kaupunkeihin. Vaikka työllisyys on kohentunut, on myös kuntaveron tuotto odotettua pienempi. Liekö yhtenä syynä se, että lisääntyneiden työpaikkojen joukossa on pätkätöitä.
En kuitenkaan usko, että talous paranee ilman vaikutusarvioihin perustuvaa pitkän aikavälin suunnittelua, tekemällä budjettiin lyhytnäköisiä juustohöyläleikkauksia. Nämä leikkaukset koskettavat eniten vähätuloisia ihmisiä. Esimerkkinä mainittakoon terveyskeskusmaksun nostaminen lain sallimaan maksimiin. Varattomat ihmiset jättävät menemättä lääkäriin vähäisempien vaivojen vuoksi, jolloin he tarvitsevat myöhemmin raskaampia ja kalliimpia terveyspalveluita. Tässä ei ole kyse oletuksesta, vaan muun muassa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen selvityksistä. Myös lukuisiin muihin sosiaali- ja terveyspalveluihin esitetään asiakasmaksujen korotuksia. Uutena maksuna esitetään kymmenen euron hoitajamaksua, jonka joutuu maksamaan vuoden aikana kolme kertaa. Myös bussimaksuihin on tulossa korotuksia. Kaikki nämä yhdessä voivat tehdä kestämättömän vähävaraisten ihmisten arjesta.
Uusia investointeja perustellaan usein rohkeudella. Mielestäni pitäisi olla ennen muuta rohkeutta investoida ihmisiin, luottaa siihen, että lisäämällä hyvinvointia saadaan vähitellen helpotusta myös talouteen. Sosiaali- ja terveyspalveluihin myönnetty lisärahoitus ylitysuhkien kattamiseen on samaa suuruusluokkaa kuin kuluvan vuoden alibudjetointi, joten se ei turvaa kasvavan kaupungin palvelutarpeita. On myös oltava rohkeutta tehdä pieni veronkorotus. Viimeksi se on tehty neljä vuotta sitten. Korotus ei ole vasemmistolle itseisarvo, mutta parempi vaihtoehto kuin leikata palveluista ja käydä asiakasmaksujen korotusten myötä jälleen kerran vähävaraisimpien kukkarolla.
Kirjoittaja on vasemmistoliiton tamperelainen kaupunginvaltuutettu.
Kirjoituksen lyhennetty versio on julkaistu myös Aamulehden yleisönosastossa 2.11.2018.
Etusivun kuva:
*