LI ANDERSSON
Luin tänä aamuna erään nuoren naisen blogikirjoitusta irtisanomisesta. Nainen oli saanut potkut firmasta, jolla on ollut ilmeinen tapa antaa nuorille työntekijöilleen potkut koeajan lopun lähestyessä. Bloggaaja itse suuttui epäoikeudenmukaisesta kohtelustaan niin paljon, että päätti viedä asian oikeuteen. Kirjoituksen lopussa oli kymmeniä kommentteja ihmisiltä eri puolilta Suomea. Useita kommentteja oli myös työntekijöiltä, jotka olivat kokeneet tuon firman palveluksessa samaa kuin bloggaaja.
Kirjoitusta oli jaettu yli neljä tuhatta kertaa. Se oli vaikuttava omakohtainen kertomus, joka kosketti laajasti. Moni samastui vahvasti kertojan tarinaan. Samalla se oli hyvin konkreettinen esimerkki siitä, miltä työelämä näyttää monen nuoren näkökulmasta aikana, jolloin Suomen Yrittäjät ja juhanavartiaiset valittavat irtisanomisen vaikeudesta ja työmarkkinoiden kankeudesta.
Sosiaalisen median maailmassa poliittinen viestintä on muuttunut perinpohjaisesti. Kansalaiset, poliittiset liikkeet ja puolueet eivät enää ole isojen medioiden antaman tilan armoilla, vaan meillä on kaikilla poikkeuksellisen hyvät kanavat saada äänemme kuuluviin. Vaikka sosiaalinen media on luonut viestitulvan, johon on helppo hukkua useiksi tunneiksi päivittäin, on se samalla demokratisoinut yhteiskunnallista keskustelua ennennäkemättömällä tavalla.
Päättäjät eivät enää ole kaukaisia pukuhahmoja, joita voi bongata puoli yhdeksän uutisissa tai aika ajoin torilla ihmislauman ympäröiminä, vaan toimijoita, joilta edellytetään aktiivisuutta, kykyä perustella kantojaan ja keskustella kansalaisten kanssa. Kansanedustajana vastaan kysymyksiin ja keskustelen esimerkiksi Twitterissä niin toimittajien, tiedemaailman eri alojen edustajien kuin tavallisten kansalaistenkin kanssa.
Tavallisille kansalaisille sosiaalinen media antaa poikkeuksellisen kanavan osallistua julkiseen keskusteluun omin tarinoin ja äänin. Netin alustoilla ovat niin aiheet kuin sananmuodotkin vapaasti valittavissa. Köyhät ja masentuneet saavat itse kertoa, miltä köyhyys tai masennus tuntuvat ja työttömät kuntouttavan työtoiminnan ja aktiivimallin epäkohdista. Sellaisetkin uutisaiheet ja näkökulmat, jotka eivät välttämättä nouse keskiluokkaisten toimittajien uutiskynnyksen yli, voivat nousta julkiseen keskusteluun oman sanan voimalla.
Saan usein yhteydenottoja ihmisiltä, jotka kysyvät, mitä yksittäinen ihminen voi tehdä edistääkseen oikeudenmukaista politiikkaa. Yleensä minulla on kysymykseen kaksi vastausta: puhu ja kirjoita. Kaikkein vaikuttavinta poliittista työtä on se, mitä me jokainen teemme omissa lähipiireissämme ja läheisillemme – on vain puhuttava politiikasta ja poliittisista vaihtoehdoista. Toinen vähintäänkin yhtä vaikuttava keino on käyttää oman sanan voimaa. Kirjoittaa ajatuksista, kokemuksista, peloista ja toiveista. Sen vaikuttavampaa poliittista viestintää ei voi millään puolueella olla.
Haluan onnitella Vasen Kaista -verkkolehteä ja kiittää kaikkia sen tekijöitä korvaamattoman tärkeästä työstä!
Etusivun kuva:
*