Sotilaallinen puolustus ei enää riitä vastaamaan Suomen ja muiden Euroopan maiden turvallisuusuhkiin. Etenkin vasemmistolle on tärkeää niin sanottu laaja turvallisuuskäsitys, jonka mukaan sosiaaliseen eriarvoisuuteen ja vaikkapa ympäristöuhkiin vastaaminen on myös oleellista turvallisuuspolitiikkaa. On kuitenkin luonnollista, että etenkin Ukrainan kriisin alettua vuonna 2014 myös perinteisempi sotilaallisen turvallisuuden tematiikka on noussut jälleen tapetille. Tutkija Francis Fukuyaman kylmän sodan päättymisen jälkeen vuonna 1992 julistama “historian loppu” oli lopulta hyvin lyhytaikainen.
Sotilaallisen liittoutumattomuuden kohtalonhetket?
Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunta järjesti Tampereella pidetyn journalistiseminaarin yhteydessä yleisöpaneelin, jossa eduskuntavaaliehdokkailta penättiin heidän suhdettaan maanpuolustukseen. Paneeliin kokoontuivat eduskuntapuolueiden edustajat Pertti Hakanen (kesk.), Sofia Vikman (kok.), Tiina Elovaara (sin.), Olli-Poika Parviainen (vihr.), Sakari Puisto (ps.), Jouni Sirén (vas.) ja Sirpa Pursiainen (kd.).
Paneelissa oltiin yhtä mieltä siitä, ettei tällä hetkellä Suomella ole merkittäviä sotilaallisia uhkia. Todelliset erimielisyydet nousivatkin kun päästiin siihen, millä tavoin suomalainen puolustus tulisi järjestää. Käsittelyssä olevista teemoista saatiin esimakua jo ennen paneelia, kun Tampereen apulaispormestari Aleksi Jäntti (kok.) poikkesi aloituspuheenvuorossaan sivuraiteelle puhuakseen sotilasliitto Naton puolesta. Voimakkaan viestinsä antoi myös puolustusministeriön kansliapäällikön Jukka Juustin esitelmä Suomen hävittäjähankinnoista.
Kysymys Natoon liittymisestä nousi yhdeksi paneelin keskeisistä kiistakapuloista. Suurin osa panelisteista koki myös kahdenkeskisen sotilasyhteistyön etenkin muiden Pohjoismaiden kanssa positiiviseksi, mutta varsinaisten Nato-kantojen kanssa oltiin pidättyväisiä. Sen sijaan muun muassa MTS:n puheenjohtajanakin toimiva Sofia Vikman puhui hyvin voimakkaasti Naton puolesta. Hän tähdensi, että vaikka puolustusyhteistyö esimerkiksi Pohjoismaiden kanssa on arvokasta, kyse ei kuitenkaan ole oikeasta sotilasliitosta, josta olisi mahdollista saada turvatakuita. Tällainen olisi saatavissa vain Natolta.
– Vaikka jotkut puolueet haluavat ’tervettä kriittisyyttä’ ylläpitää, se on uhkakuvien maalaamista. Suomella ei ole mahdollisuutta pitäytyä neutraalina mahdollisessa Itämeren alueella tapahtuvassa laajamittaisessa konfliktissa, Vikman paalutti aiempiin puheenvuoroihin viitaten.
Vasemmiston Jouni Sirénin Nato-kriittisten kantojen seurauksena hänen ja Vikmanin välille syntyi lyhyt sananvaihto. Sirénin mukaan Natoon liittyminen uhkaisi viedä Suomea myös konflikteihin, jotka eivät kosketa sen omaa maanpuolustusta. Yhdysvaltojen johtama sotilasliitto on myös epävarmassa tilassa, kun USA:n presidentti Donald Trump on kautensa aikana osoittautunut epävarmaksi liittolaiseksi. Sananvaihtoa aiheutti myös epäselvyydet sen suhteen, ketkä johtavat Suomessa käytäviä sotaharjoituksia, suomalainen vai vieraiden valtioiden sotilasjohto. Sirénille kuitenkin tähdennettiin, ettei Suomea voida viedä sen tahtomatta konflikteihin ja Suomessa käytäviä sotilasharjoituksia johtaa aina suomalainen taho.
Suomalaisen maanpuolustustahdon käännekohta
Myös asevelvollisuus ja suomalaisten nuorten puolustustahto puhuttivat paneelissa. Useimmat panelistit eivät nähneet nykyisessä vain miehiä koskevassa asevelvollisuudessa juuri korjattavaa. Kutsuntojen laajentaminen kaikkia ikäluokkia koskevaksi sai kyllä kaikilta kannatusta, mutta pakollinen, vain miehiä koskeva asevelvollisuus koettiin pitkälti Suomen puolustuksen peruskiveksi. Nykyjärjestelmää perusteltiin pitkälti käytettävissä olevien resurssien valossa, tasa-arvonäkökulma sivuuttaen.
Vain vihreiden Olli-Poika Parviainen ja vasemmiston Sirén puhuivat selvimmin palveluksen ulottamisesta kaikille sukupuolille ainakin pitkällä tähtäimellä. Sirén tähdensi, että palvelukseen orientoituneiden, ei huonosti motivoituneiden, kouluttaminen on kaikkein tehokkainta. Reservi luultavasti ei pienenisi merkittävästi, jos palveluksesta onnistuttaisiin tekemään mielekästä.
Myös tämän kysymyksen kohdalla Parviaisen ja vihreiden kannat joutuivat Vikmanin hampaisiin. Vikman hyökkäsi vihreiden puolueohjelmaa vastaan, jossa aselvelvollisuudesta on kaavailtu pitkällä tähtäimellä vapaaehtoista. Vikman piti kantaa vastuuttomana ja penäsi, mitä osaa Suomesta vihreät ei haluaisi puolustaa reservin väitetysti kutistuessa. Parviainen kritisoi Vikmanin kärkkäitä kommentteja asiattomiksi ja keskustelun hiljentämiseksi.
Huolta herätti myös vuoden 2018 vuotuinen selvitys suomalaisten maanpuolustustahdosta. Ensimmäistä kertaa vuosikymmeniin vain 49 prosenttia alle 25-vuotiaista vastasi myöntävästi kysymykseen “jos Suomeen hyökätään, niin suomalaisten on puolustauduttava aseellisesti kaikissa tilanteissa, vaikka tulos näyttäisi epävarmalta”. Oikeistolaiset panelistit korostivat, että nuoret ovat kenties unohtaneet suomalaisen historian ja perinteiset isänmaalliset arvot. SDP:n Jukka Gustafsson peräti vihjasi, että kyse olisi nuorison itsekeskeisyydestä, joka näyttäytyy haluttomuutena kiinnittyä kansallisiin instituutioihin.
Sirén ja Parviainen korostivat sen sijaan, että maanpuolustus ja puolustustahto tulisi nähdä aseellista puolustautumista laajempana ilmiönä. Maataan voi puolustaa myös muuten kuin asein ja se on tehtävä ennen kaikkea ennen mahdollista konfliktia.
– Jos on päädytty niin epätoivoiseen tilanteeseen [kuin sota], on turvallisuuspolitiikka epäonnistunut. Keskeistä on laaja turvallisuuspolitiikka ja konfliktien ehkäisy. Yhteiskunnallinen eriarvoistuminen on suurin uhka maanpuolustustahdolle. Tämä on tärkein asia torjua, tähdensi Sirén.
Turvallisuuspolitiikan yhdestoista hetki
Seuraavissa vaaleissa valittava eduskunta ei missään mielessä ole turvallisuuspoliittisesti keveässä asemassa. Tulevat hävittäjähankinnat, Ukrainan jäätynyt konflikti, Naton kuohunta ja EU:n asettuminen uudestaan takaavat, että turvallisuustilanne Euroopassa ja maailmalla säilyy kireänä. Suurvaltapoliittisten mannerlaattojen liikkeistä puhumattakaan. Tällä hallituskaudella mahdollisesti ratkeava kysymys Supon tiedusteluvaltuuksien laajentamisesta ei varmastikaan jää tulevien vuosikymmenten suurimmaksi turvallisuuspoliittiseksi manööveriksi.
Korjaus 7.3. 8:52: tarkennettiin Vikmanin sitaattia puhumaan nimenomaan laajamittaisesta konfliktista.