Ammatillisen koulutuksen reformi on epäonnistunut. Tämän tietävät niin opiskelijat itse, heidän perheensä, nuorten kanssa työskentelevät kuin useimmat puolueetkin. Reformi tuli voimaan viime vuoden alussa. Kesällä 2017 ministeri Sanni Grahn-Laasonen hehkutti uudistusta näin:
– Ammatillisen koulutuksen reformi vahvistaa suomalaista ammattiosaamista. Sen ydinasioita ovat henkilökohtaiset opintopolut, laaja-alainen osaaminen sekä tiivis yhteistyö työelämän kanssa. Näin vahvistetaan opiskelijoiden työllistymistä ja tuetaan sujuvaa siirtymistä jatko-opintoihin. Uudistettu ammatillinen koulutus vastaa osuvasti ja tehokkaasti yritysten ja työelämän nopeasti muuttuviin osaamistarpeisiin.
Ammattikoulutusuudistuksen vaikutukset näkyvät nyt hurjalla tavalla ja varsin erilaisina kuin ministeri tuossa edellä kuvaa. Etäpäivät eli päivät, jotka nuoret viettävät kotona vailla mitään tekemistä, ovat lisääntyneet. Lähiopetuksen määrä ja sitä kautta myös laatu ovat vastaavasti romahtaneet.
Henkilökohtaiset opintopolut vaativat suurta itseohjautumista, mitä kaikilla nuorilla ei ole. Juuri tällaiset nuoret putoavat kelkasta nyt kaikkein helpoiten. Opiskelijoiden työllistyminen on vaikeutunut, koska sekä työnantajat että mýös nuoret itse tuumaavat, että ammattitaito ja perusosaaminen ei valmistumisen jälkeen riitä. Työelämätaitoja ei opeteta eivätkä nuoret pääse töihinkään niitä opettelemaan.
Keskeytyksiä tapahtuu liikaa. Osa nuorista turhautuu opetuksen vähyyteen, osa ei saa tarvitsemaansa ohjausta ja tukea. Osa ei pysty maksamaan opetuksesta aiheutuvia kuluja ja keskeyttää tämän takia.
Olen miettinyt asiaan ratkaisua. Olisi tietysti mahtavaa, jos reformi purettaisiin, opetuksen resurssit kouluille palautettaisiin ja opettajat saisivat taas opettaa. Mutta, entä jos näin ei käy? Oppivelvollisuuden pidentäminen 18 ikävuoteen asti ja toisen asteen aito maksuttomuus auttaisivat paljon. Samalla voisimme perustaa riittävän määrän joustavia kymppiluokkia, mihin keskeyttävät tai tilapäisesti opetuksesta sivussa olevat nuoret voisivat portaattomasti siirtyä. Näillä joustavilla kympeillä saisi olla tarvitsemansa ajan, korottaa peruskoulun arvosanoja, saada tukea oppimiseen liittyvissä haasteissa ja hakea joustavasti ammatillisiin opintoihin. Näin kukaan nuori ei jäisi alle 18‑vuotiaana vaille koulun tuomaa turvaverkkoa ja päivärytmiä.
Opetus- ja kulttuuriministeriö julkaisi maaliskuun alussa tiedotteen ammatillisen koulutuksen opiskelijakyselyn tuloksista. Kyselyn tulokset olivat tiedotteen mukaan hyviä ja opiskelijoiden sanottiin olevan tyytyväisiä saamaansa opetukseen. Kun tiedotteen taustalla olevaa materiaalia hieman tarkemmin lukee, käy valitettavasti ilmi otannan pienuus ja vastaajien vähyys. Lisäksi luulen, että tällaiseen tutkimukseen vastaavat vain ne, joilla oppiminen sujuu hyvin. Kuka kuulisi niitä nuoria, jotka joutuvat sivuun omasta elämästään liian varhain?
Kaikien vastaajien keskuudessa esiintyivät seuraavat toiveet ammatillisen koulutuksen kehittämisestä. Vastaajat toivoivat riittävästi lähiopetusta. Lisäksi toivottiin riittävästi ohjausta ja tukea niin oppilaitoksessa kuin työelämässä oppimisessa.
Voimmehan vastata näihin toiveisiin? Me aikuiset olemme tästä vastuussa! Meidän on turvattava nuorten mahdollisuudet saada opetusta. Nuorten tulee saada valmistua ammattiin ylpeinä ja osaavina.
Kirjoittaja on vasemmistoliiton eduskuntavaaliehdokas Pirkanmaalta.
Hei Tarja. Olen saanut itsekin seurata surullista tilannetta molempien tyttärieni kohdalla. Opetusta ei saa ja valmistuminen viivästyy, kun tukea ei ole. Hallituksen tekemä reformi, on mielestäni tähän isoin syy.
Tuota Tampereen tilannetta en tunne kovin tarkasti. Puhutko siis tästä Åkerlundin kadun toimipisteestä?
Asiaa! Todella huolissani olen ammatillisen koulutuksen tilasta. Oma nuori opiskelee kaksoistutkntoa ja näen läheltä, kuinka vähän niitä lähiopetustunteja käytännössä on ja kuinka joitakin todella tärkeitä kursseja suoritetaan etänä ja skypeopintoina. Opettajia ei ole riittävästi.Osa opiskelijoista on täysin tuuliajolla. He eivät Grahn-Laasosen luoman ideaalin mukaisesti kuitenkaan osaa orientoitua ja itseohjautua oppimaan. Ja suunnitelmia on olemassa jopa koko toimipisteen lakkauttamista. Siis Tampereella lakkautetaan kokonainen oppilaitos, kun kaupunki hakee säästöjä. Tungetaan siis 740 opiskelijaa muualle, kauempana sijaitseviin lukioihin ja muihin toimipisteisiin! En ymmärrä sitä, että nuoret joutuvat tällä tavoin heittopusseiksi!
Olen laittanut asiasta viestiä ja kysellyt miksi näin on. Olisiko kuitenkin pitänyt jättää tasaisen maan tunnelit tekemättä ja miettiä mannermaisen ihanteen mukaisen raitiovaunuliikennekokeilun hintaa hieman pidempään ennen haavemaailmojen ja suurien visioiden toteuttamista? Meillä pitää ensin olla rahaa ihmisten palveluihin ja heidän todellisiin tarpeisiinsa kuten maksuttomaaan toisen asteen koulutukseen, varhaiskasvatuksen laatuun ja vanhusten hyvään hoivaan vaan muutamia tärkeimpiä mainitakseni.