Oxfordin tai Cambridgen yliopisto on kelpo meriitti politiikan paremmissa brittipiireissä siinä missä todistus vuonna 1945 perustetusta hallintokorkeakoulu ENA:sta (L’école nationale d’administration) ranskalaiselle poliitikolle. Ranskan presidentti Emmanuel Macron ja hänen edeltäjänsä François Hollande ovat ”enarkkeja”, samoin presidentit Jacques Chirac ja Valéry Giscard d’Estaing.
PPE ‒ pienen pieni eliitti
Kuningaskunnan uusikin pääministeri on ”Oxbridge”-myllytyksen tuote. Etonista päästyään Boris Johnson harrasteli opintoja ja harjaantui herrasmiehelle sopivissa väittelytaidoissa 11. vuosisadalla perustetussa Oxfordin yliopistossa.
Oxfordissa ovat opiskelleet Brexit-kansanäänestyksen pääministerikaudellaan järjestänyt David Cameron ja Johnsonin tory-hallituksen ja alahuoneen yhteyttä hoitava Leader of the House of Commons, Jacob Rees-Mogg, Etonin-kävijöitä hekin.
Isossa-Britanniassa eliittikoulujen opit silaa esimerkiksi politiikan ja journalismin aloille pyrkivillä usein PPE-tutkinto (philosophy, politics and economics), Oxfordin yliopiston filosofian, politiikantutkimuksen ja taloustieteen aineyhdistelmä.
Päättäjien ja heitä tenttaavien toimittajien kouliminen samoin tutkinnoin samoissa opinahjoissa luo yhteisen luokkataustan ohella usein mukavasti pohjaa maailman menon hahmottamiselle ja torjuu jo ennakolta kiusausta esittää kriittisiä kysymyksiä:
”Maanantai 13. huhtikuuta vuonna 2015 oli tyypillinen päivä Ison-Britannian nykypolitiikassa. Oxfordin yliopistosta filosofian, politiikantutkimuksen ja taloustieteen PPE-aineyhdistelmällä valmistunut Ed Miliband julkisti Labourin, työväenpuolueen parlamenttivaalien ohjelman. Sitä tutkailivat BBC:n politiikan osaston vastaava toimittaja, Oxfordista PPE-tutkinnolla valmistunut Nick Robinson, BBC:n talousohjelmien osaston vastaava toimittaja, Oxfordista PPE-tutkinnolla valmistunut Robert Peston ja Fiscal Studies Instituten johtaja, Oxfordissa PPE-tutkinnon suorittanut Paul Johnson. Labourin ohjelmaa arvosteli pääministeri, Oxfordissa PPE-tutkinnon suorittanut David Cameron. Sitä puolusti Labourin varjovaltiovarainministeri, Oxfordissa PPE-tutkinnon suorittanut Ed Balls”. (Andy Beckett, The Guardian )
Porvariston hillitön harmi ja natsiraivo
Labour-puolueen johtajaa Jeremy Corbynia sätitään niin väitetyin tosin kuin keksityin valhein siitäkin että hän jätti aikanaan korkeakouluopintonsa kesken. Sosialistina, rauhanaktivistina ja ammattiyhdistysliikettä palvelleena hän ei pääse edes kättelyetäisyydelle eliitin piireistä.
Oxfordinsa kolunneella puodinpitäjän tyttärellä Margaret Thatcherilla ja julkisen puolen koulusta Oxfordiin ponnistaneella papintytär Theresa Maylla ei ollut sellaista vammaa. Oxfordin yliopistossa on opiskelllut myös ”Uuden Labourin” johtaja, entinen pääministeri Tony Blair, jonka koulutielle sattui Etonin sijasta toinen eliittikoulu, Edinburghin Fettes College.
Corbyn on keskiluokkaisesta kotitaustastaan huolimatta väärästä puolueesta eikä halua kompensoida eliitin väärinä pitämiä ansioitaan edes solmimalla yhteyksiä pääomasijoitus- ja krikettipiireihin niin kuin koulunsa 16-vuotiaana keskeyttänyt entinen tory-pääministeri John Major.
Kun väärä mies johtaa väärää puoluetta ja pyrkii vielä pääministeriksi, eliittien ja keskiluokan poroporvareiden darjeeling-kupponen menee tavan takaa väärään kurkkuun eikä närkästynyt nimimerkki ”Disgusted of Tunbridge Wells” tahdo millään toipua yskästä.
Brittein saarilla syntyi suorastaan pieni kulttuuriskandaali, kun Corbyn meni kysyttäessä kertomaan pitävänsä James Joycen Odysseuksesta. Kirja on hänestä useillakin lukukerroilla edelleen yhtä vaikeaselkoinen ‒ siis mielenkiintoinen. Epäilijät älähtivät oitis että Corbyn ei ole voinut lukea teosta ja jos onkin lukenut ei ole ainakaan ymmärtänyt lukemaansa eikä tulkinnut sitä oikein. Perustelu oli, että hän on Corbyn.
Raivokkaassa vasemmistoon kohdistuvassa vihakampanjassa ei ole sääntöjä eikä se rajoitu kirjanoppineiden ja fariseusten piireihin. Asevoimien joidenkin reservi- ja aktiiviupseerien Twitter-palvelussa keväällä kierrättämä kuvamateriaali esitti Afganistaniin sijoitettuja brittisotilaita ampumassa Jeremy Corbynia esittävään maalitauluun.
Tämä ei ole iso yllätys kun tietää että joukko brittiarmeijan urheita sotureita oli aiemmin kuvattu esimerkiksi hurraamassa English Defence Leaguen perustajana tunnetulle uusnatsi Tom Robinsonille.
Äärioikeistolainen ampui ja puukotti kuoliaaksi Labourin kansanedustaja Jo Coxin kesällä 2016, ja uusnatsit juhlivat murhaa. Uusnatsi Jack Renshaw on tunnustanut oikeudessa suunnitelleensa Labourin kansanedustajan Rosie Cooperin murhaamista.
Sekä Cox että Cooper kuuluvat niihin Labourin kansanedustajiin, jotka ovat kannattaneet brittien pysymistä Euroopan unionissa. Äärioikeisto vastustaa tätä raivoisasti. Todistajanlausunnon mukaan Coxin murhaaja oli puolustuskyvyttömän naisen teloittaessaan huutanut iskulausetta ”Britannia First! Britannia First!”
Kuningaskunta Brexitistä
Brexit ei ole brittipolitiikan omituisten käänteiden syy, mutta se on hyvä kuumemittari joka osoittaa, että yhteiskunta on kriisissä. Uusliberalistinen tai kotoisemmin thatcherilainen sosiaali- ja talouspolitiikka, joka ryöväsi köyhät ja jakoi rikkaille, on törmännyt itse aiheuttamiinsa yhteiskunnallisiin ongelmiin.
Perinteisen teollisuustyöväestön ja yleensä palkkatyöllään elävien työväenluokkaisten ihmisten murheet eivät eliittiä kiinnostaisi, mutta Isossa-Britanniassa samoin kuin muuallakin Euroopassa myös keskiluokka on huomannut, ettei sen asema olekaan turvattu globaalikapitalismin rajattomassa maailmassa. Nyt tarvitaan Brexit sulkemaan ovet ja ikkunat, jotta tuo maailma ei pääse sisään.
”On kuin Brexit olisi saanut yli kolmesataa vuotta vanhassa tory-puolueessa aikaan muodonmuutoksen poliittiseksi lahkoksi, jossa Boris Johnson esittää lahkojohtajaa yksinkertaisin, messiaanisin viestein: Uskokaa tähän suureen maahan ja olkaa kilttejä toisillenne niin me selviydymme. Uskoa, rakkautta ja toivoa ‒ mutta ei poliittista toimintaohjelmaa”. (Jörg Schindlerin)
Konservatiivipuolue pääsee Boris Johnsonin johdolla yrittämään paroni von Münchhausenin temppua ja nostamaan itse itseään, puoluettaan ja koko maata suosta tukasta kiskomalla. Kerskaus on yhtä kovaa kuin valehtelijaparonilla. Toimittaja Jörg Schindler on verrannut Johnsonia englantilaisille ehkä tutumpaan ammattivalehtelijan ja himokerskurin perikuvaan nimittämällä häntä ”21. vuosisadan Falstaff-hahmoksi”.
Ja toryt ovat tosissaan kuin kuningas Richard III William Shakespearen näytelmässä. Taistelukentällä valtakuntaansa ratsun lunnaiksi tarjonneen Richardin tapaan he ovat valmiit tarjoamaan Brexitin hinnaksi vaikka koko Yhdistyneen kuningaskunnan hajottamisen. Sopimukseton Brexit kelpaa paremmin kuin hyvin, kunhan se vain toteutuu pikemmin kuin äkkiä.
”Viralliselta nimeltään Konservatiivisena ja unionistipuolueena [Conservative and Unionist Party] tunnettu puolue on halukas uhraamaan kuningaskuntansa Brexitistä. Puolue, joka on vuosikymmeniä liehinyt liike-elämää vertaansa hakevalla tavalla, on nyt valmis seuraamaan Brexit-fanaatikkoa, joka vain muutama kuukausi sitten huusi: ’Fuck business!’ Puolue, joka on viimeistellyt vallan hankkimisen ja sen säilyttämisen täydellisemmin kuin mikään muu puolue Euroopassa, aikoo luovuttaa kohtalonsa egomaanille ja poliittiselle konnalle. Ja sivumennen sanoen: Toryt julistivat kerran olevansa ’Puolue Euroopan puolesta’. Mutta se oli kauan sitten se”. (Jörg Schindler, Der Spiegel)
Toimittaja Gwynne Dyer saattoi hyvinkin osua oikeaan luonnehtiessaan Johnsonia ”Yhdistyneen kuningaskunnan viimeiseksi pääministeriksi”.
Lue artikkelin muut osat:
Kahden horroksen väkeä (Brexit Express, osa 1/3) (10.9.2019)
Kahden horroksen väkeä (Brexit Express, osa 3/3) (13.9.2019)
Lue lisää muualta verkosta:
Brussels can’t help but extend the Brexit horror show (David M. Herszenhorn, Jacopo Barigazzi ja Florian Eder, Politico, 10.9.2019)
‘They’re All Idiots’: Amid Brexit Chaos, Britons Lose Faith in Politicians (Ceylan Yeginsu, The New York Times, 9.9.2019)
Guardian: Konservatiivipuolueen kannatus kasvoi Boris Johnsonin piinaviikosta huolimatta (STT, Yle, 8.9.2019)
Kansa (Boris Johnson) vastaan eliitti (parlamentti)? (Arto Huovinen, Kansan Uutiset, 6.9.2019)
How Boris Johnson Turned the British against Europe (Jörg Schindler, Spiegel Online, 20.7.2019)
Erikoinen kommentti ei ilmeisesti ollut vitsi – kenen ääni kuuluu brittimediassa? (Panu Karhunen, Helsingin Sanomain Säätiön Stipendiblogi, 18.4.2017)
Why political journalism keeps getting it wrong (Helen Lewis, New Statesman, 19.6.2019)
PPE: the Oxford degree that runs Britain (Andy Beckett, The Guardian, 23.2.2017)
Another Etonian leader? Time for Labour to challenge the might of private schools (Robert Verkaik, The Guardian, 14,6,2019)
“Ulysses” Truthers Are the Latest Threat to Corbyn (Dawn Foster, Jacobin Magazine, 19.6.2019)
Artikkelikuvan tiedot:
Kuvan ”Boris Johnson As Emporer” on tehnyt Matt Brown.
Hän on julkaissut sen Flickr-palvelussa lisenssillä CC BY 2.0