Olen tehnyt mielenkiintoisen havainnon, että normaalin molempia kunnioittavan kohtaamisen sääntöjen ei aina koeta olevan voimassa silloin, kun toinen osapuoli kuuluu sukupuolivähemmistöön. Kuinka usein cisheterolta normaalissa kanssakäymisessä kysytään, miten harrastat seksiä? Tai tuomitsevaan äänensävyyn udellaan, oletko tyttö vai poika. Tai pidetään oikeutena yrittää käydä toisen rintoihin tai alapäähän kiinni, koska pitäähän asiasta saada selvyys – ja loukkaannutaan suurieleisesti paheksuen, kun ei-toivottu lähentely-yritys torjutaan tiukasti.
Otaksun, että suurimmalle osalle ihmisistä tämä kuulostaa käsittämättömältä. Minulle transnaisena tämä on nyky-Suomessamme arkipäiväistä.
Mielenkiintoinen tilastollinen havainto: kaikki, jotka ovat yrittäneet kopeloida intiimejä paikkojani, ovat olleet minua vanhempia naisoletettuja. Myös törkeitä kommentoineista ja kysyneistä selvä enemmistö on ollut naisoletettuja, ja näistä enemmistö minua vanhempia. Miesoletettujen kanssa sukupuoli-identiteettiini liittyvät kohtaamiset ovat olleet tilastollisesti paljon sivistyneempiä. Siinä, missä naisoletettu on tivannut, olenko mies vai nainen, miesoletettujen lähestymistapa on ollut enemmän, että anteeksi, tarkoitukseni ei ole loukata, enkä tiedä, saako tätä edes kysyä…
Mikä näitä naisia riivaa? Tilastolliseen vinoumaan vaikuttaa todennäköisesti se, että miehet eivät enää uskalla käyttäytyä yhtä törkeästi kuin aiemmin mutta naisten osalta vastaavaa ryhtiliikettä ei vielä ole tapahtunut. Kyse on laajemmasta ilmiöstä kuin pelkästään sukupuolivähemmistöihin kohdistuvasta tungettelusta – esimerkiksi baarissa valomerkkiä edeltävässä kännikähminnässä naiset kohtelevat miehiä niin, että jos sukupuoliroolit olisivat toisin, nousisi iso metakka.
Siispä miesten ja kaikkien muidenkin sukupuolien on aika vaatia naisten törkeälle käytökselle stoppi! Näin maailma paranee ja tasa-arvo etenee. Kaikilla on oikeus koskemattomuuteen – ei pelkästään cis-norminaisilla.
Toinen aspekti on joidenkin toisen aallon radikaalifeministien kylvämä transviha, jonka satoa niitetään nyt. Jotkut törkimykset ovat kovaan ääneen julistaneet minulle olevansa feministejä ja paljastaneet saaneensa vaikutteita 70- ja 80-lukujen vihaideologioista – etenkin silloin, kun toisen törkeää käytöstä ei hyvällä tahdollakaan voi pitää tietämättömyytenä vaan tarkoituksellisena yrityksenä nolata ja alistaa. Nuoremman polven intersektionaaliset feministit sen sijaan suhtautuvat sukupuolivähemmistöihin asiallisesti ja ovat transaktivistien kanssa samassa rintamassa esimerkiksi vaatimassa translain kokonaisuudistusta. Onneksi maailma muuttuu!
Ystäväni kysyi sen jälkeen, kun äitini ikäinen nainen jälleen kerran oli yrittänyt rintoihini kiinni, että miten kestän tuota saastaa. Vastaukseni oli, että huumorin avulla. Kirjailijaminäni mielikuvitusta on usein ihmetelty, mutta yleensä vastaan, että mielikuvitukseni on todella kehno mutta koska elämässäni sattuu ja tapahtuu, mihin edes tarvitsisin mielikuvitusta? Siispä seuraavan kirjani absurdin ahdistelukohtauksen takana saattaa olla jokin oikean elämän kohtaamisistani limaisten täti-ihmisten kanssa.
Miten kohdata sukupuolivähemmistön edustaja? Samoin kuin sukupuolienemmistön edustaja, eli molemminpuolisessa kunnioittavassa hengessä. Hyvä siitä tulee. Älä oleta. Kohteliaasti saa kysyä. On toki mahdollista, että kysymykseen tulee kohtelias vastaus, että kyseessä on yksityisasia. Kunnioita silloin toisen yksityisyyttä ja hyväksy se, ettei hän välttämättä halua levitellä intiimejä asioitaan kaiken kansan eteen. Kuten et sinäkään.
Olkaamme ihmisiksi.
Kirjoittaja on Seta ry:n varapuheenjohtaja.