Lakiin ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden palveluista sisältyy tärkeä pykälä, ilmoittaminen iäkkään henkilön palveluntarpeesta. Arkikielessä puhutaan huoli-ilmoituksesta, jonka siis voi viranhaltijoiden lisäksi tehdä kuka tahansa, joka tuntee huolta esimerkiksi iäkkään omaisen tai vaikkapa yksinäisen naapurin tilanteesta. Ilmoituksiin on reagoitava.
Viime vuonna huoli-ilmoituksia tehtiin Tampereella karkeasti reilut viisisataa. Suurin osa niistä on tehty sosiaalipäivystykseen ja ilmoittajina ovat olleet viranhaltijat, kuten ensihoito, hätäkeskus, terveydenhuolto, poliisi ja jossain määrin yksityiset henkilöt. Viime keväänä netissä avautuneen ilmoituskanavan kautta huoli-ilmoituksia tehtiin sata kappaletta. Pieni osa niistä koski muita kuin iäkkäitä ihmisiä.
Ilmoitusten määrä voisi olla vieläkin suurempi, jos huoli-ilmoitus tunnettaisiin laajemmin. Näin voi olettaa tietäen miten paljon kritiikkiä kuulee etenkin kotihoidosta. Siellä on paljon iäkkäitä, huonokuntoisia ihmisiä, joille oikeampi paikka olisi ympärivuorokautinen hoiva. Moni toki haluaa asua kotona siitäkin huolimatta, että kotihoidon hoitajilla on kiire ja että hoitajat vaihtuvat usein. Tähän toivottavasti tulee parannusta kuluvan vuoden budjettiin saamamme lisähenkilöstön myötä ja myös tiimityön kehittämisen kautta.
Tavoite on, että asiakkaan luona kävisi pienempi määrä hoitajia. Tuttuus luo turvallisuuden tunnetta. Todella tärkeää on myös se, että hoitajamitoitusta ympärivuorokautisessa hoivassa lisätään kuluvan vuoden elokuusta alkaen asteittain, kuten hallitus on päättänyt.
Hoitajien määrä ei ratkaise kaikkia ongelmia, mutta se on ratkaisun edellytys. Liian vähäisillä resursseilla kun ei ole aikaa suunnittelutyölle, jolla parannettaisiin vanhusten saamaa hoivaa ja lisättäisiin heille annettua aikaa. Myös työntekijöiden uupuminen työmäärään sekä tietoisuuteen siitä, etteivät he voi tehdä työtään niin hyvin kuin haluaisivat ja osaavat on suuri kuormittava tekijä. Moni kokee parhaaksi vaihtaa alaa ja niinpä päteviä hoitajia onkin paikoin vaikea saada vanhuspalveluihin.
Digitalisaatio on hyvä apu monissa tilanteissa ja niille ihmisille, joille tietotekniikka on tuttua. Kuitenkin Tilastokeskuksen mukaan Suomessa on noin 500 000 yli 65-vuotiasta, jotka eivät käytä lainkaan tietotekniikkaa. Myös näiden ihmisten tilanne ja tarpeet on otettava vakavasti. Muutoin on hyvinkin mahdollista, että digitalisaatiosta tulee tämän ajan uusi syrjinnän muoto. On väärin tuottaa ihmisille avuttomuuden ja huonommuuden kokemuksia pakottamalla kaikki yhtä aikaa diginatiiveiksi. Niin vanhushoivassa kuin terveyspalveluissa on oltava realisti ja lähdettävä liikkeelle ihmisten, ei hallinnon tai talouden lyhytnäköisistä tarpeista.
Kirjoittaja on tamperelainen kaupunginvaltuutettu