Koronavirus ja sen vastaisessa kamppailussa käytetyt pakkokeinot ovat lamauttaneet suuren osan merkittävistä yhteiskunnallisista toiminnoista. Samalla poikkeustila on tilaisuus katsoa uudelleen, mitä yhteiskunnan toimivuus oikeastaan edellyttää. Sosiaalisen etäisyyden pitäminen on tuonut kertarysäyksellä työyhteisöille mahdollisuuden testata etätyön toimivuutta. Kokemukset korona-ajan etätyöstä voivatkin määrittää suuntaa muun muassa suomalaiselle aluepolitiikalle.
Aluepolitiikan tavoitteena on luoda edellytykset eri alueiden tasapainoiselle kehitykselle. Suomalaisella aluepolitiikalla pyritään siihen, ettei kehitys ei rajoitu vain pääkaupunkiseudun, Tampereen ja Turun muodostamaan kolmioon. Koko maa halutaan pitää elinvoimaisena Nuorgamista Hankoon, mutta alueet ovat kuitenkin eriytyneet elinvoimaisuudessaan huomattavasti kuluneiden vuosikymmenten aikana.
Aluepolitiikan keinot vähissä
Alueiden tasapainoisen kehityksen saavuttaminen on sekä käytännön tasolla että poliittisesti vaativaa. Koko maan tasapainoinen kehitys vaatisi suuria uusia investointeja pienempiin keskuksiin. Hallitusohjelmassa pääkaupunkiseutu nähdään kuitenkin strategisesti tärkeänä kasvun lähteenä, jonka kykyä kilpailla muiden eurooppalaisten metropolien kanssa halutaan vahvistaa. Lisäinvestoinnit pääkaupunkiseudulle kasvattavat kuitenkin Suomen sisäisiä alueellisia eroja.
Tasapainoinen kehitys vaatisi heikoille alueille kelvollisesti palkattuja ja vakituisia työpaikkoja. Työssäkäyvä väestö puolestaan tuo alueelle verotuloja ja kysyntää palveluille. Perinteisiä aluepoliittisia keinoja työpaikkojen saamiseksi ovat olleet muun muassa teollisuuden hajasijoittaminen ja valtion virastojen alueellistaminen.
Elinkeinorakenteen muuttuessa teolliset työpaikat ovat kuitenkin vähentyneet, ja viimeisimmät virastojen alueellistamiskokeilut ovat olleet epäonnistuneita. Lääkelaitos Fimean alueellistaminen Kuopioon epäonnistui, ja vain kolme ihmistä muutti pääkaupungista työpaikkansa perässä. Aluepolitiikan vanhat keinot eivät riitä, joten uusia ratkaisuja tarvitaan.
Ratkaisuksi paikkariippumattomuus?
Kuntaministeri Sirpa Paatero (sd.) katsoo, että digitalisaatio mahdollistaa työnteon muuttumisen paikkariippumattomaksi. Eikö virkahenkilö voisi suorittaa helsinkiläisen viraston työn halutessaan vaikka Paltamosta käsin? Hallitusohjelmassa aluepolitiikan tulevaisuudeksi kaavaillaankin paikkariippumattomuutta eli etätyön mahdollisuutta.
Paikkariippumattomuuden tulisi periaatteessa poistaa Helsingin keinotekoinen kilpailuetu suhteessa muuhun Suomeen. Valtion tehtävät voisi halutessaan yhdistää maaseudun rauhaan, ja kerryttää samalla heikommalle alueelle kaivattuja verotuloja. Hallitusohjelman perusteella paikkariippumattomuus näyttäisikin olevan aluepolitiikan ainoa uusi innovaatio. Jos siitä ei ratkaisua saada, tulee aluepolitiikan lähestymistapa miettiä jälleen uudelleen.
Valtiovarainministeriössä on käynnissä hanke, jonka tulisi selvittää paikkariippumattoman työn soveltuvuutta valtion virastoihin vuoteen 2021 mennessä. Ei kuitenkaan ole tarvetta odotella ensi vuoteen – nykyinen poikkeustila tulee osoittamaan, onko paikkariippumattomuudesta suomalaisen aluepolitiikan tulevaisuudeksi.