Näkökulma, Suomi

MIILA HALONEN-SAARI

29.9.2021 klo 11:29

Terveisiä suljetulta osastolta

Masentunut, apua saamaton nuori on häpeäpilkku kaupungille. Nuorten hädän tulisi olla kaiken keskiössä.  (Kuva:  Anna B. /Freeimages

Terveisiä suljetulta osastolta, hyvä lukija. Olet ehkä valtakunnan mediasta kuullut, että ympäri Suomen nuorisopsykiatrian osastot ja poliklinikat ovat tukossa potilaista, eikä mikään apu tunnu vastaavan nuoren tämänhetkiseen psyykkiseen hätään.

Käsissämme on mielenterveyskriisi, jollaista en itse tiedä koskaan ennen olleen. Viisaat päät ympäri Suomen pohtivat, mistä kyse ja mitä tehdä. Nyt kriisin leimahdettua sammutetaan tulipaloja avaamalla uusia hoitoyksiköitä, aloittamalla hankkeita ja lisäämällä hoitavia käsipareja kaikille avun annon tasoille.

Sammuuko kriisi näillä konstein? Enpä usko.

Pahoinvoinnin juurisyyt ovat edelleen epäselvät tai sitten niitä ei uskalleta tunnustaa. Mikään yksittäinen asia, kuten sosiaalinen media tai ilmastoahdistus, eivät riitä selitykseksi. Oma näkemykseni on, että nuorten voimavaroja tänä päivänä syö nimenomaan monesta suunnasta heihin samanaikaisesti kohdistuva paine, kohtuuttomat odotukset ja kehitystasoa vastaamattomat tehtävät.

Evoluutio ei ole edennyt nykypäivän paineita vastaamaan. Nuoret ovat yhä kehitykseltään keskeneräisiä, eivätkä heidän aivonsa ole valmiit hallitsemaan sitä stressiä, jonka nykymeno heissä herättää.

Koulureformit, koulujen odottama itseohjautuvuus, itsenäisen työskentely, etäopinnot ovat monille aivan liikaa tässä kohtaa elämää. Sosiaalisen media kapeutunut kuva tavoittelun arvoisesta elämästä lisää paineita. Sosiaalinen media tuo myös vasten kasvoja yhteisöjä tai ongelmia, joiden haasteet ovat mahdottomia hallita. Moni omista potilaistani on löytänyt verkon kätköistä vahingollista vertaistukea, joka masennuksesta toipumisen sijaan neuvoo kuinka viillellä oikein tai mitä lääkkeitä kannattaa ottaa itsemurhatarkoituksessa. Mistään näistä keskusteluista ei vanhemmilla ole yleensä mitään hajua.

Ja kun kaiken päälle lyödään ilmastokriisi, pelottavat kuvat planeetastamme asumiskelvottomana, sortuvista jäätiköistä, tuhotulvista ja metsäpaloista, on aivan ymmärrettävää, että nuoren mieliala vaipuu synkkyyteen.

Pormestariohjelmassa ja kaupungin uudessa strategiassa on elementtejä, joilla kriisiin pureutua ja ennalta estää hädän edelleen kasvua. Toki kirjatut lauseet ovat yleviä ja yleistasoisia. Toki voi olla, että budjetti ei kaiken toteuttamiseen taivu. Toki voi olla, että olemme jo kriisin hoidossa monta vuotta myöhässä.

Nuorten hätä tulisi mielestäni olla nyt kaiken keskiössä. Masentunut, apua saamaton nuori on häpeäpilkku kaupungille, inhimillinen katastrofi nuorelle ja hänen perheelleen, sekä menetetty lupaus yhteiskunnalle.

Kirjoittaja on nuorisolääkäri ja vasemmistoliiton kaupunginvaltuutettu Tampereelta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *