Asunnottomuuden vähentäminen mainitaan monta kertaa Tampereen kaupungin ensi vuoden talousarviossa ja kaupungin strategiassa. Se on otettu myös yksi mittariksi, jolla arvioidaan kaupungin onnistumista tällä valtuustokaudella. Se on tietysti hienoa. Ainakin yhdessä tapauksessa mittari menee kuitenkin pahasti miinukselle jo lähtöruudussa.
On olemassa ihmisiä, jotka tarvitsevat apua asunnon hankkimisessa ja tukea asumisessa. Esimerkiksi päihdeongelmaisten voi olla mahdotonta saada asuntoa normaaleilta asuntomarkkinoilta. Sivistysvaltiossa ketään ei kuitenkaan voi jättää kadulle. Siksi yhteiskunnan on pidettävä huolta heidän asumisestaan. Ilman asuntoa myös riippuvuudesta parantuminen on vaikeaa.
Tampereen kaupunki on ulkoistanut päihdeongelmaisten asumispalvelut A-Kilta ry:lle. Yhdistys ehti pitää Peltolammilla 17-paikkaista Terhokujan tukikotia toukokuusta 2020 asti. Alun ongelmien jälkeen toiminta löysi uomansa ja järjestyshäiriötkin vähenivät. Sitten tuli yllätyskäänne. Talon omistaja ilmoitti myyvänsä rakennuksen.
Tukikodin toiminta päättyy vuoden vaiheessa, eikä osa asukkaista ei vieläkään tiedä, missä he asuvat tammikuussa.
Käänne tuli kaupungille yllätyksenä. Vastuu sosiaalipalvelujen järjestämisestä on kaupungilla, mutta se ei ollut varautunut rakennuksen myymiseen. Nyt on vaara, että osalle Terhokujan asukkaista ei ole tarjolla muuta asuntoa kuin Tastu eli asunnottomille tarkoitettu hätämajoitus.
Rakennuksen omistaja myy sen toiselle sosiaali- ja terveysalan järjestölle, Tampere Missiolle, joka aikoo perustaa siihen asumisyksikön kehitysvammaisille. Myös rakennuksen nykyinen omistaja on sosiaalialan järjestö. Yhden erityisryhmän häätäminen, jotta saadaan asuntoja toiselle erityisryhmälle, on karua ja surullista.
Sekä A-Kilta että Tampere Missio ovat taloudellista voittoa tavoittelemattomia järjestöjä, jotka tekevät arvokasta työtä. Tilanne, jossa päihdeongelmaiset ja kehitysvammaiset joutuvat vastakkain, on kuitenkin kestämätön. Tuskin kumpikaan järjestö on sitä toivonut.
Tästä pitää ottaa opiksi. Julkisen vallan eli kaupungin – ja tulevaisuudessa hyvinvointialueen – pitää kantaa vastuunsa. Jos palveluja ulkoistetaan, se ei saa vaarantaa ihmisten perusoikeuksia, kuten asuntoa.
Osa ihmistä tulee aina tarvitsemaan tukea asumisensa järjestämisessä. Se on pitää suunnitella pysyvästi ja pitkäjänteisesti. Muutamalle kymmenelle asunnolle sopivan kiinteistön hankkiminen tai rakennuttaminen ei voi olla mahdotonta Tampereen kokoiselle kaupungille.
Kirjoittaja on Tampereen Vasemmiston puheenjohtaja ja yhdyskuntalautakunnan jäsen.
III
Valtuustokolumneissa vasemmistoliiton Tampereen valtuustoryhmän jäsenet kommentoivatkommentoivat kuntapolitiikkaa ja ajankohtaisia poliittisia aiheita.