Olen huolissani. Tammikuun aikana vaaleilla päätetään yhteiskuntarakenteen rajusta muutoksesta. Uudet hyvinvointialueet ottavat haltuunsa ja järjestämisvastuulleen sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen. Nyt olet Hannu asian ytimessä, sanoisi television komediasarjan Pulkkinen. Siksi haluan ehdottomasti olla mukana Pirkanmaan aluevaltuustossa.
On luojan lykky, että jäin yhden äänen päähän valtuustopaikasta viime kevään kuntavaaleissa. Silloin sapetti, ei enää. Nyt voin täysillä panostaa ja antaa tietotaitoni aluevaltuustossa, jos ja kun äänestäjät niin päättävät.
Avaan syitä, miksi olen huolissani tulevasta muutoksesta ja miksi minulla on kova halu päästä mukaan muutoksen syövereihin. Kuntademokratia ja sen itsehallinto ovat olleet suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan ehdoton, vankka kivijalka. Mureneeko kivijalka ja vie mennessään demokraattisen kunnallisen päätöksenteon ja sitä myötä itsehallinnon? Jääkö kuntiin tuosta kivijalasta vain murusia ja pahimmassa tapauksessa pienten kuntien kohdalla murusetkin lakaistaan kuntaliitosten myötä historian kirjoihin?
No, kysytte, mitä tekemistä uudella aluevaltuustolla on kunnallisen demokratian ja itsehallinnon kanssa, siellä kun tullaan päättämään alueemme sosiaaali- ja terveydenhuollosta ja pelastustoimesta? Hyvä kysymys, eikö vain?
Vastaan
Pirkanmaan ja koko maamme maaseutukunnat kärsivät väestökadosta ja huoltosuhteet huutavat punaisella. Toisin sanoen, vanhukset jäävät nuorten ja keski-ikäisten hakeutuessa kasvukeskuksiin. Olin itse neljä vuotta kuntani elinvoimatoimikunnassa. Käänsimme kivet ja kannot, jotta saisimme uusia asukkaita, yrityksiä ja sitä kautta elinvoimaa.
Olen lukuisissa kirjoituksissa, puheissa ja kannanotoissa kertonut, kuinka oman kunnan houkuttelevuuden kannalta se arvokkain timantti, joka saa ihmiset kiinnostumaan muuttamisesta kuntaamme, on laadukkaat, nopeat ja tasavertaiset sosiaali- ja terveyspalvelut.
Lapsiperheet, aikuiset sekä paluumuuttoa harkitsevat eläkeläiset taatusti pohtivat, miten hyvät palvelut heillä tulisi olemaan muuton jälkeen. Lapsiperheillä neuvolat, päivähoidot, koulut ja siellä kuraattori ja terveyspalvelut ovat tärkeitä, aikuisille työpaikat, eläkeläisille ja vanhuksille turvalliset ja hyvät hoivapalvelut.
Uusilla aluevaltuustoilla on suuri merkitys maaseutukuntien tulevaisuuden näkymlle. Kun tiedetään budjettien olevan alusta lähtien kiikunkaakun, mitkä ovat aluevaltuuston keinot? Kustannustehokkuus ja keskittäminenkö?
Nuo kaksi sanaa: kustannustehokkuus ja keskittäminen saavat kylmänväreet kulkemaan pitkin selkäpiitä. Olemme nähneet ja kokeneet, mitä nuo toimet tarkoittavat asiakkaille, työntekijöille yhteiskunnan eri osa-alueille.
Leikkaamisia, säästöjä, palveluiden karkaamisia ja ennen kaikkea niiden heikentämisiä. Esimerkkinä vaikka vanhukset, joilla ei ole hienoja tietoteknisiä laitteita, ovat valitettavasti yhteiskunnan heittopusseja.
Entä kunnat? Jos aluevaltuustot lähtevät terveyskeskusten keskittämislinjalle, tarkoittaa se samalla maaseutukuntien tappolinjaa. Ellei pienten ja keskisuurten kuntien asukkaiden keskittämiseen keskittyviä alennusmyyntejä hillitä, kasvukeskukset kasvavat, jonot palveluihin pitenevät, pahoinvoinnit mielenterveysongelmineen lisääntyvät, .
Kelkka on käännettävä. Pirkanmaan maaseutu tulee pitää elinvoimaisena. Se tehdään parhaiten panostamalla ja turvaamalla pitkin poikin Pirkanmaata sosiaali- ja terveyspalvelut lähelle joka kunnassa.
On myös Tampereen ja kehyskuntien etu torjua liian nopeaa ruuhkautumista, jotta palvelut ehtivät mukaan. Haluan kynsin hampain mukaan aluevaltuustoon, sillä aluevaltuuston on ymmärrettävä kuntien välisen yhteistyön merkitys. Kuntien näivettämiset eivät tule kuuloonkaan.
Hyvinvointialueiden perustamisissa voi olla häviäjiä, mutta jos ja kun se tehdään taiten hyvällä yhteisymmärryksellä ja yhteistyöllä toisiamme kunnioittaen ja tukien, tulemme selviämään voittajina.
Sitä työtä olen valmis tekemään panostaen ja itseni likoon laittaen – se on varma asia.
Kirjoittaja on levyseppä-hitsaaja, eläkeläinen Kihniöstä ja vasemmiston aluevaaliehdokas Pirkanmaalla ehdokasnumerolla 88.
Vasemmistoliiton aluevaaliehdokkaat 2022 Pirkanmaalla
Lue kaikki ehdokkaan puheenvuoro -sarjan kirjoitukset:
Sote-palveluiden kilpailutus ajaa resurssit ja työntekijät ahtaalle (Minna Minkkinen 22.1.2022)
On aika unohtaa myytti kutsumusammatista (Mirja Juusola 22.1.2022)
Tieto vähentää kärsimystä (Anna Weckström 21.1.2022)
Tehdään hyvinvointialueesta hyvä työpaikka (Anna Haaponiemi 21.1.2022)
Digipalveluiden rinnalla tarvitaan perinteisiä palveluita (Sinikka Torkkola 20.1.2022)
Pelastustoimi hyvinvointialueille – apua on saatava minne vain milloin vain (Aki Leppänen 18.1.2022)
Hyvinvointialueet ratkaisemaan mielenterveyskriisiä (Minna Malkamäki 16.1.2022)
Rautalankaversio lähipalveluista (Hannu Tiainen 14.1.2022)
Seis työn silppuamiselle ja kyllä palkkaamiselle (Katja Kotalampi 12.1.2022)
Sosiaalityötä soteen (Anu Ropponen 5.1.2022)
Kotihoidosta vaihtoehtovanhainkotiin (Leena Sulkanen-Rodriguez 4.1.2022)
Hyvinvointialue ja kunta (Hannu Tiainen 3.1.2022)
Tympeä johtaminen karkottaa työntekijät (Katja Kotalampi 30.12.2021)
Salaperäiset vaalit (Hannu Tiainen 21.12.2021)
Tule, tule hyvä sote, älä tule paha sote! (Rauno Jääskeläinen 20.12.2021)
Kirjoitat Hannu niin toden päälle asiaa. Olen ollut pienen Ristijärven kunnan kunnanohtajana silloin, kun Kainuun maakuntahallinto aloitti. Lähipalvelut jäi silloin käsitteenä määrittelemättä lakiin niin kuin se on jäänyt tästäkin Sote-laista. Siksi on sitäkin tärkeämpää, että hyvinvointivaltuusto heti alun pitäen päättää, että kaikissa kunnissa pitää olla ”terveyskeskustasoiset” palvelut.
Mitä tulee ikärakenteeseen, niin nyt kun valtio vastaa hyvinvointialueen kustannuksista, me eläkeläiset alamme tuottaa kunnille ”nettovoittoa”, koska emme aiheuta paljon muita kuin sote-kustannuksia.