Artikkeli: Merkintöjä

15.3.2022 klo 14:54

Olisiko viimein päihde- ja mielenterveyspalveluiden vuoro?

Hämeenkatu ja Keskustori täyttyivät ihmisistä, jotka vaativat poliitikkoja, kuten juuri tehtävänsä aloittaneita aluevaltuutettuja, lunastamaan lupauksensa ja hoitamaan päihde- ja mielenterveyspalvelut kuntoon. (Kuva: Kukka Kunnari)

Viime viikon maanantaina – päivää ennen Pirkanmaan aluevaltuuston ensimmäistä kokousta – Hämeenkatu täyttyi huudoista, joissa vaadittiin poliitikkoja lunastamaan lupauksensa. Pirkanmaan päihde- ja mielenterveys­järjestöjen verkoston järjestämä Päihde- ja mielenterveyspalveluiden vuoro! -mielenosoitus rantautui Keskustorille, missä kuultiin järjestöjen tavoitteiden lisäksi ravistelevia kokemus­puheenvuoroja sekä alue­poliitikkojen yrityksiä vastata niihin. Sain itse kunnian puhua vasemmistoliiton ryhmän edustajana yhdestä lempi­aiheestani.

Mielenterveys- ja päihdepalvelut ovat saaneet ansaitsemaansa huomiota aluevaaleihin osallistuneiden teemoissa ja puheissa. Nyt jos koskaan on käsillä se hetki, jolloin puheista täytyy siirtyä tekoihin. Pirkanmaan alue­valtuuston työn yhtenä keskeisenä tavoitteena tulee olla mielenterveys­kriisin ratkaiseminen ja sen oleellisena osana päihdehoidon inhimillinen ja viisas uudistaminen.

Koko palvelujärjestelmämme on rakennettava siten, että kenenkään ongelmat eivät ole liian suuria tai monimutkaisia hoidettaviksi. Meidän on purettava temppuradat ja luovuttava mielenterveys- ja päihdeongelmista kärsivien ihmisten motivaation testaamisesta. Hoidon tehtävänä on päinvastoin luoda ja ylläpitää motivaatiota – siis kannatella toivoa. Lisäksi tärkeänä tehtävänämme on suojella ja auttaa erityisen haavoittuvassa asemassa olevia, kuten lapsia, vanhoja ihmisiä ja köyhyydestä kärsiviä. Nykyisessä maailman­tilanteessa on syytä muistuttaa myös siitä, että sotaa ja vainoa pakenevien ihmisten erityiset tarpeet on tunnistettava.

Ennakkoluulottomia ratkaisuja

Mielenterveys- ja päihdepalveluissa tarvitsemme enemmän matalan kynnyksen palveluita, joihin voi hakeutua ilman lähetettä. Vaikka panostamme matalan kynnyksen tukeen, emme kuitenkaan saa väistää vaikeita asioita: osasto­hoitoa on oltava tarjolla riittävästi ja riittävän pitkään ja itsemurhia ehkäisevän työn on oltava suunnitelmallista. Emme saa myöskään unohtaa muiden toimivien perus­palveluiden – kuten vanhemmuuden tuen ja riittävästi resursoidun vanhus­hoivan – korvaamatonta merkitystä mielen­terveydelle.

Jonot mielenterveys- ja päihdepalveluihin ovat pitkiä ja etenevät hitaasti. (Kuva Kukka Kunnari)

Tarvitsemme päihdepolitiikkaa, joka vähentää sekä inhimillistä kärsimystä että haittoja. Haittoja vähentävästä työstä – esimerkiksi huumeiden käyttö­välineiden vaihdosta tai lain salliessa käyttö­huoneista – on puhuttava tietoon perustuen eikä jumiutuen absurdiin väitteeseen siitä, että haittojen vähentäminen olisi huumeiden­käytön hyväksymistä. Kun riippuvuus­sairauksista nyt joka tapauksessa jo kärsitään, meidän hyväksyntämme ei paljoa paina.

Hyvinvointialueiden perusideaan kuuluu, ettei laadukkaan avun saamisen esteeksi saa muodostua se, missä ihminen asuu. Lisäksi jokainen on kohdattava kokonaisena yksilönä: palveluiden tarjoamisen pitää perustua moni­ammatilliseen arvioon niin somaattisen sairaanhoidon kuin mielenterveys- ja päihdehoidon sekä sosiaalipalvelun tarpeesta. Avohoito­painotteisuus ei saa tarkoittaa intensiivisemmän hoidon heikkoa saatavuutta eikä päihdeongelma saa olla este mielenterveys­palveluiden saamiselle. Myös rahapeli­riippuvuuteen on saatava ajantasaiseen tietoon perustuvaa hoitoa.

Lupaukset koetuksella

Helppoa ei hyvinvointialueen palvelujärjestelmän rakentaminen tule olemaan. Niin kauan kun alueilla ei ole verotusoikeutta, voimme käytännössä lähinnä siirrellä valtion myöntämää rahoitusta paikasta toiseen ja hakea resursseja palveluiden tehokkaasta järjestämisestä. Tässä tulee koetelluksi se, kuinka korkealla tärkeys­järjestyksessä mielenterveys- ja päihdepalvelut valtuutettujemme keskuudessa todella ovat. Tarvitsemme myös palveluiden käyttäjien ja heidän omaistensa sekä muiden kokemus­asiantuntijoiden ja asiantuntijoiden apua saadaksemme aidosti kattavan kuvan siitä, mitä on tehtävä.

Meidän poliitikkojen on siis ihmisten edessä puhumisen lisäksi oltava valmiita myös kuuntelemaan – silloinkin, kun se on vaikeaa.

Kirjoittaja on Pirkanmaan Vasemmiston aluevaltuustoryhmän varapuheenjohtaja, Tampereen sosiaali- ja terveyslautakunnan jäsen sekä psykologi.

III

Valtuustokolumneissa vasemmistoliiton Tampereen valtuustoryhmän jäsenet kommentoivat kuntapolitiikkaa ja ajankohtaisia poliittisia aiheita.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.