Armotonta menoa – Hoivatyön lauluja on musiikillinen dokumenttielokuva hoitotyön arjesta ja vanhusten hoivan tilasta. Elokuva perustuu hoitajien kirjeisiin, joita ohjaaja Susanna Helke luki hoitajien elokuvaa suunnitellessaan.
– Kirjeet olivat nopeasti, väsyneenä työvuoron jälkeen kirjoitettuja viestejä. Ne ovat anonyymien hoivatyön tekijöiden arjen runoutta, kuvaa Helke kirjeitä.
Elokuva sai tämän vuoden Docpointissa kotimaisen kilpasarjan pääpalkinnon sekä voitti yleisöäänestyksen. Tampere Film Festivaleilla elokuva voitti yli 30-minuuttisten elokuvien sarjan pääpalkinnon sekä Kirkon mediasäätiön palkinnon.
Musiikin lauluihin on säveltänyt Anna-Mari Kähärä, joka on tuttu muun muassa Värttinä-yhtyeestä. Kähärän kädenjälki tulee selvästi esiin laulujen musiikillisessa tyylissä. Tekstit lauluihin perustuvat hoitajien lähettämiin kirjeisiin, joita ammattiliitot Tehy ja Super pyysivät jäseniltään vuonna 2019. Kähärä on ottanut laulujen sanat suoraan kirjeissä usein toistuvista teemoista eikä yksittäistapauksista.
Kielto vaientaa hoitajia
Dokumentin pääosassa on lähihoitaja Tiina. Hän oli ensimmäisiä hoitajia, joka toi esiin ongelmia ympärivuorokautisessa hoivassa. Ohjaaja Susanna Helke olisi kuvannut muitakin hoitajia kuin Tiinaa, mutta kuvattavaksi halukkaita ei löytynyt.
Kuvauksista kieltäytyminen tulee ilmi myös laulun sanoissa ”meitä on ohjeistettu, ettei saa kommentoida työnantajaa”. Hoitajat tietävät, että työnantajan kritisointi saattaa aiheuttaa työsuhteen päättämisen tai vaikeuttaa työn saantia jatkossa. Hoitajilla on myös vaitiolovelvollisuus, joka osaltaan on saattanut vaikuttaa haluttomuuteen tulla esiin omilla kasvoillaan. Hoitajat eivät halua vahingossa rikkoa vaitiolovelvollisuutta.
Elokuva nostaa esiin hoivan etiikan ja kaupallisen toiminnan välisen ristiriidan. Talousjournalismissa ei välttämättä suodateta esimerkiksi valtiovarainministeriön tai yritysten tiedotteita vaan ne julkaistaan sellaisenaan ilman kriittistä toimittamista
Vanhusten laululla ”Me olemme kestävyysvaje”, ohjaaja Helke nostaa esiin, miten rahan kielen valta on tullut hoivakeskusteluun. Miten julmaa rahan kieli voi olla. Miten käytettävissä oleva rahamäärä on hyväksytty ylhäältä annettuna, josta ei voi neuvotella? Ihmiset ovat kustannuseriä.
Ulkoistettua etähoivaa
Dokumentin yhtenä paikkana on Kaavin kunta, jossa eläkeläiset joutuvat seuraamaan sivusta hoivayksikön ulkoistusta. He yrittävät aktiivisesti vastustaa ulkoistusta, mutta laihoin tuloksin. Kunnanvaltuuston istunnosta eläkeläiset joutuvat poistumaan, kun yksityisen yrityksen tarjousta hoivakodin toiminnasta käsitellään. Salaista käsittelyä perustellaan päätösesityksellä, jossa on mukana yrityksen taloudellisia tietoja. Päätöksentekoprosessi ei vakuuta eläkeläisiä, vaan salailu saa heidän tunteensa kuohumaan.
Armotonta menoa kuvaa myös tietotekniikan ja robotiikan käyttöä hoivapalveluissa. Dokumentissa esimies yrittää kovasti kannustaa robotiikan käyttöön. Vanhusasiakkaille esitellään hoivarobottia.
– Sen kanssa voi jumpata. Tai tuossa voit pelata muistipeliä, kuvaa esittelijä robotin mahdollisuuksia vanhemmalle herralle.
Herra ei oikein innostu, jumpasta eikä robotista: Pitääkö vanhusten jumpata tai pelata muistipelejä? Mitä jos ei tahdo? Onko silloin huono vanhus?
Dokumentissa kuvataan myös etäkotihoidon avokonttoria, josta ollaan videoyhteydessä vanhuksiin. Tekniikka pätkii samaa tapaan kuin korona-ajan etäpalavereissa. Susanna Helke nostaa dokumentissa esiin, etteivät päättäjät välttämättä itsekään tiedä, mitä hoivatyön digitalisoinnilla tarkoittavat. Onko se robotteja, etäyhteyksiä vai jotain ihan muuta?
Kaipaisiko vanhus ennemmin inhimillistä kosketusta kuin robottia tai videoyhteyttä? Itse ainakin toivon, että tulevaisuudessa olisi vielä ihmishoitajia, jotka ovat läsnä arjessa. Hoitajia, jotka tekevät työtään mielellään. Hoitajia, joilla on mahdollisuus tehdä työtään, eettisesti. Tästä on kyse myös hoitajien lakossa.
|||
Näytökset Arthouse Cinema Niagarassa
Ensi-ilta: 8.4.2022, klo 18:30 Arthouse Cinema Niagara.
Erikoisnäytös: 13.4.2022 klo 18. Arthouse Cinema Niagara. Näytöksen jälkeen ohjaaja Susanna Helke on paikalla keskustelemassa yleisön kanssa.
|||
Dokumentin traileri: