Töihin haluavien sairaanhoitajien jono on Pirkkalan rajalle asti, kerrotaan 1980-luvulla erään sairaalan ylihoitajan sanoneen pätkätöistä valittaneille hoitajille. Sairaanhoitajille ei 1980- eikä 1990-luvuilla ollut töitä valittavaksi asti. Pätkä- ja silpputöitä piti tehdä useampi vuosi ennen kuin edes kannatti hakea toistaiseksi voimassa olevaa virkaa tai tointa.
Nykyisen hoitajapulan aikaan olettaisi, että tylyt tokaisut kuuluisivat menneeseen aikaan. Valitettavasti niin ei ole. Sanna-Kaisa Vuorikallion pro gradu -tutkielmassaan haastattelemat, alanvaihtoa vakavasti harkinneet sairaanhoitajat kertovat saman tylyn, pelkoon perustuvan johtamistyylin jatkuvan.
– Tuossa on ovi, sinä voit lähteä, tuolla on ihmisiä jonossa. Ei sota yhtä miestä kaipaa, kuvaa yksi haastatelluista pelolla johtamista.
Huono johtaminen on yksi keskeisimmistä syistä, jotka työntävät hoitajia pois sosiaali- ja terveysalalta. Ammattiliitto Tehyn selvityksen mukaan jopa 60 prosenttia hoitajista miettii alan vaihtoa. Alle kolmikymmenvuotiaista alan vaihtoa miettii vieläkin useampi, 72 prosenttia. Selvityksen mukaan alan vaihdon suurin syy on palkkaus, mutta lähes yhtä suuri syy on huonot työolot, kuten liiallinen työkuorma, kiire sekä tuen ja perehdytyksen puute.
Vuorikallion haastattelemat sairaanhoitajat olivat tyytymättömiä johtajien johtamistaitoihin ja organisointikykyyn. Johtamista pidettiin vanhanaikaisena, autoritaarisena ja hierarkkisena. Hoitajat kokivat, ettei ylin johto kuuntele työntekijöitä eikä arvosta heitä. Haastatellut hoitajat myös kokivat, ettei johto näe ongelmia eikä puutu epäkohtiin.
On hämmentävää, että johtamisen tyyli näyttää pysyvän samana vuosikymmenestä toiseen. Uudet johtamisen tavat eivät voi olla terveydenhuollon laitosten johdolle tuntemattomia. Syvälle juurittunut sairaaloiden ikiaikainen hierarkia ja autoritäärisyys ohjaavat käytäntöjä yhä edelleen. Vaikutuksensa lienee sairaaloiden kaksoisjohtamisjärjestelmälläkin: lääkäreillä ja hoitajilla on omat johtajansa. Näiden paineiden alla yksittäisen johtajan mahdollisuudet johtaa toisin jäävät ohueksi.
Näkisinkin, että sosiaali- ja terveydenhuoltolaitosten työskentelyolosuhteiden parantamisen yksi keskeisimmistä tehtävistä olisi organisaatiokulttuurin muuttaminen. Vuorikallion tutkimuksessa hyviä johtamisen elementtejä ovat johdon tuki työntekijöille, työtekijöiden kuuleminen ja matala hierarkia.
Organisaatiokulttuurin muuttaminen ei ole helppoa. Uusilla hyvinvointialueilla on siihen kuitenkin tavanomaista suurempi mahdollisuus. Kun sosiaali- ja terveyspalvelut siirtyvät hyvinvointialueiden järjestettäväksi ensi vuoden alusta, se väistämättä merkitsee organisaationkin muutosta. Tuon muutoksen yhteydessä on välttämätöntä aloittaa kulttuurinen muutos, muuten hoitajapulaa ei saada ratkaistuksi.
Kirjoittaja on ensimmäiseltä ammatiltaan sairaanhoitaja sekä vasemmistoliiton tamperelainen varakaupunginvaltuutettu ja Pirkanmaan hyvinvointialueen varavaltuutettu.
III
Valtuustokolumneissa vasemmistoliiton Tampereen valtuustoryhmän jäsenet kommentoivat kuntapolitiikkaa ja ajankohtaisia poliittisia aiheita.