Miksi panafrikkalaisuuden ja itsenäisen Kongon demokraattisen tasavallan esitaistelija, maansa ensimmäinen laillisissa vaaleissa valittu pääministeri Patrice Émery Lumumba syöstiin vallasta ja murhattiin vain kuukausia sen jälkeen kun hän oli parlamenttivaalit voitettuaan astunut virkaansa?
Lumumba oli syntynyt oikeaan aikaan ja oikeassa paikassa ja ajoi juuri oikeanlaista politiikkaa tullakseen murhatuksi. Hänen valtaan- ja eloonjäämisensä olisi ollut samanlainen ihme kuin eteläafrikkalaisen Nelson Mandelan pelastuminen.
Belgian kuninkaan Leopold II:n entisestä henkilökohtaisesta omistuksesta ja sittemmin Belgian valtion siirtomaasta Kongon demokraattiseksi tasavallaksi sukeutuvalla maalla oli takanaan verinen historia siirtomaaisäntien murhaamine ja silpomine miljoonine uhreineen. Verinen tuli myös tulevaisuudesta: kaksi ”Afrikan maailmansotaa”, suuria ja pieniä kapinoita, palkkajoukkoja, pitkä diktatuuri. Itsenäisen Kongon haltiakummit eivät olleet hyviä haltioita.
Tappavaa hammastahnaa
Yhdysvaltojen presidentti Dwight D. Eisenhower totesi Lumumbasta kansallisen turvallisuusneuvoston kokouksessa elokuussa 1960: ”Meidän on päästävä eroon siitä miehestä”. Fidel Castro oli tullut valtaan Kuubassa vain puolitoista vuotta aikaisemmin. Yhdysvallat uumoili Patrice Lumumbassa Afrikan omaa Castroa.
CIA:n johtaja Allen Dulles lähetti runsasta viikkoa myöhemmin sähkeen tiedustelupalvelunsa Kongon-asioita johtavalle Larry Devlinille Leopoldvilleen (Kinshasaan): ”Lumumban [pääministerin tehtävistä] väistymisen tulee olla kiireellinen ja ensisijainen päämäärä”. Devlinin avuksi lähetettiin kolme agenttia murhaamaan Lumumba. Suunnitelmiin kuului myrkytetty hammastahna tai ruoan myrkyttäminen.
Yhdysvallat rahoitti myös runsaskätisesti suopeita kongolaisia poliitikkoja. Toiveita herätti asevoimien esikuntapäällikköksi syyskuussa 1960 nostettu, Lumumban sihteerinäkin toiminut entinen sotilas ja lehtimies Joseph-Désiré Mobutu, jonka tuttavuutta Devlin oli harkiten viljellyt. Ylimmiksi ystäviksi tulleet Devlin ja Mobutu tapasivat jo loppukesällä 1960 useita kertoja viikossa yhteisellä aamiaisella.
Loukattu kuningas
Belgian kuningas Baudouin piti vallanluovutusjuhlassa 30.6.1960 kauniin puheen, joka ei kosketellut sanallakaan belgialaisten veristä sortohallintoa vaan kuvasi sen sivistyksellisiä siunauksia ja maiden välisiä lujia siteitä.
Pääministerikin piti puheen, vaikka sellaisesta ei ollut sovittu. Tuo puhe tärveli belgialaisten ja kuninkaan juhlamielen. Lumumba puhui siirtomaavuosista kaunistelematta nöyryyttävänä orjuutena ja korosti itsenäisyystaistelun ja saavutetun itsenäisyyden merkitystä ja tasavertaisia suhteita entiseen siirtomaaisäntään.
Siirtomaasta ei tullut itsenäistä valtiota rauhan vallitessa. Asevoimat (Force Publique) kapinoivat valkoisia upseereitaan vastaan. Valkoisiin kohdistui väkivaltaa. Mustien ja valkoisten välillä puhkesi yhteenottoja.
Belgia toimitti vasta itsenäiseksi tunnustamaansa maahan joukkoja turvaamaan valkoista väestöä ‒ ja ennen kaikkea luonnonvarojen rosvouksen jatkumista itsenäisyysjulistuksista ja mahdollisista kansallistamissuunnitelmista piittaamatta.
Ydinkysymys
Kongon valtavien raaka-ainevarojen hallinta oli avain niin siirtomaaisännän taloudelliseen hyvinvointiin kuin poliittiseen vaikutusvaltaan. Asia oli tärkeä myös Yhdysvalloille. Valtaosa Hiroshimaan ja Nagasakiin pudotettujen pommien uraanista oli peräisin Kongosta, Katangan kaivoksista. Tuhannet työhön pakotetut kongolaiset louhivat harvinaisen puhdasta uraania yötä päivää, vailla minkäänlaista suojaa säteilyä vastaan.
Vuonna 1960 Yhdysvallat ei enää tarvinnut Kongon uraania, mutta se halusi estää muitakaan pääsemästä siihen käsiksi. Kun Belgian Kongo itsenäistyi, Shinkolobwen kaivos suljettiin ja sisäänkäynti sinetöitiin betonilla.
Etelä-Kisain maakunta oli julistautunut itsenäiseksi jo kesäkuussa 1960. Mineraalivaroiltaan samaten rikas eteläinen maakunta Katanga nousi belgialaisten tukemana kapinaan ja julistautui itsenäiseksi heinäkuussa teollisuus- ja kaivosyhtiöiden ystävän Moise Tšomben johdolla. Tarkoitus oli estää keskushallitusta kansallistamasta näiden maakuntien luonnonvaroja ja kaivoksia.
Belgian kuninkaallinen palatsi piti suoraa ja säännöllistä yhteyttä kapinallisiin heti heinäkuusta alkaen. Lokakuussa belgialainen sotilasneuvonantaja kehotti katangalaisia ”neutralisoimaan Lumumban täydellisesti (ja mikäli mahdollista fyysisesti)”.
Maahan saapuneet YK-joukot epäsivät Lumumban kapinallisten maakuntien kukistamiseksi pyytämän avun. Pääministeri pyysi apuun Neuvostoliittoa, joka lähetti neuvonantajia ja logistista tukea. Siirtomaaselkkauksen sijaan Kongon kriisi oli nyt avoimestikin osa maailmanlaajuista kylmää sotaa.
Murha
Presidentti Joseph Kasavubu erotti 5. syyskuuta Patrice Lumumban vaikka parlamentti kumosi päätöksen 13. syyskuuta. Kasavubu nimitti Joseph-Désiré Mobutun asevoimien päälliköksi. Hänestä tuli pian maan tosiasiallinen hallitsija (myöhemmin diktaattorina Mobutu Sese Seko Kuku Ngbendu wa Za Banga, ”kaikkivaltias soturi joka kestävyytensä ja taipumattoman voitontahtonsa ansiosta on kulkeva voitosta voittoon jättäen tulta jälkeensä”).
Vain pari kuukautta pääministerinä toiminut Lumumba määrättiin perheineen arestiin, josta hän pakeni, mutta joutui Mobutulle uskollisten joukkojen vangiksi. Leopoldvilleen kuljetettua Lumumbaa hakattiin ja nöyryytettiin lehtimiesten ja diplomaattien edessä. Pahoinpitely jatkui Mobutun huvilassa ja televisiokameroiden kuvaamana. Hänet siirrettiin Thysvilleen (nykyisin Mbanza-Ngungu) yhdessä kahden vangitun puoluetoverinsa kanssa.
Belgialaiset olivat kuninkaansa tieten ja hallituksensa salaisen ja itsevaltaisen ”Kongon-komitean” (pääministeri, ulkoministeri ja Afrikan asioiden ministeri) siunauksella tehneet päätöksen hänen murhaamisestaan. Kädet säilyivät puhtaina, kun Mobutu toimitti Lumumban Moise Tšomben käsiin.
CIA:n Larry Devlin sai 14.1.1961 tietää, että hänen ystävänsä Mobutu aikoi lähettää Lumumban varmaan kuolemaan Katangan kapinallisille. Hän piti tiedon salassa luovutuspäivään 17.1. asti varmistaakseen, ettei saisi Yhdysvalloista käskyä lykätä Lumumban siirtämistä kunnes John F. Kennedy hallituksineen ehtisi astua virkaan 20. tammikuuta.
Patrice Lumumba ja hänen kumppaninsa lennätettiin Katangaan Elisabethvilleen (nykyinen Lubumbashi). Lennon aikana sotilaat pahoinpitelivät vankejaan. Perillä Tšombe ja hänen misterinsä löivät ja sylkivät vankeja, joiden pahoinpitelyä jatkettiin useaan kertaan.
Vangitut teloitti belgialaisen komentama afrikkalainen teloitusjoukkue 17.1.1961. Moise Tšombe ja hänen ministereitään oli paikalla. Lumumban ruumiin hävittämistä valvonut ja siihen osallistunut belgialainen poliisikomissario Gérard Soete kertoi paljon myöhemmin ottaneensa ruumiilta kultahampaan ”eräänlaiseksi metsästysmuistoksi”.
Belgian valtio viivytteli murhan selvitystä kunnes kaikki keskeiset rikokseen osalliset olivat varmasti ehtineet kuolla. Belgia tunnusti osallisuutensa murhaan vuonna 2002. Lumumban hammas luovutettiin omaisille Brysselissä kesällä 2022 järjestetyssä juhlallisessa tilaisuudessa, ja hammas arkkuineen siirrettiin Kongoon.
”Meidän nartunpenikkamme”
Euroopan siirtomaavallat olivat toisen maailmansodan jälkeen menettämässä mahtinsa rippeet maailmanpolitiikan uudelle sheriffille. Varsinkin yhteistyössä Yhdysvaltojen kanssa ne kykenivät silti estämään alistamiaan maita pääsemästä öljy- ja kaivosyhtiöiden ja muiden suuryritysten saappaan alta.
Yhdysvaltojen kansallinen turvallisuusneuvosto (NSC) kokoontui joulukuussa 1954 Valkoisessa talossa pohtimaan keinoja, joilla voisi pysäyttää Yhdysvaltojen amerikanvastaisiksi ja kommunismille suopeiksi tulkitsemat, itsenäisyyttä tavoittelevat kansallismieliset voimat Aasiassa, Aftikassa ja Latinalaisessa Amerikassa.
Valtiovarainministeri George Magoffin Humphrey korosti turvallisuusneuvostolle, että tehdäkseen ehdottoman selväksi, ettei Yhdysvallat suvaitsisi kommunismia läntisellä pallonpuoliskolla, sen piti ”lakata puhumasta niin paljon demokratiasta” ja tukea sen sijaan oikeistolaisia diktatuureja sikäli kuin niiden politiikka oli amerikkamyönteistä.
Presidentti Eisenhower sieppasi syötön lennosta: ”He ovat OK jos he ovat meidän nartunpenikoitamme”. Ministeri vahvisti ja totesi: ”Mitä tahansa näemmekin hyväksi sanoa aatteista ja idealismista julkisesti, omassa keskuudessamme meidän täytyy olla paljon käytännöllisempiä ja materialistisempia”.
Ja sana tuli ruumisröykkiöiksi. ”Kolmannen maailman” itsenäisyyspyrkimykset ja kolonialisminvastainen taistelu haudattiin vereen Indonesiasta Brasiliaan ja Vietnamista Kongoon. Yhdysvallat, Neuvostoliitto ja maailmanpolitiikan vaikuttajien joukkoon pyrkivä Mao Zedongin Kiina pitivät vanhojen siirtomaavaltojen ohella huolta siitä, että yksikään verenvuodatus ja sisällissota ei jäänyt riippumattomuutta ja suvereenia valtiota tavoittelevien omaksi asiaksi.
* * *
Yhdysvallat yritti kylmän sodan aikana masinoida vallanvaihtoa ainakin 72 maassa. Kansainväliset sopimukset ja lait, ihmisoikeudet ja suvereenien valtioiden koskemattomuus olivat sille suurvaltana yhdentekeviä samalla tavalla kuin ne ovat suurvalloille aina ja kaikilla mantereilla.
Lue lisää muualla verkossa:
Patrice Lumumba: Why Belgium is returning a Congolese hero’s golden tooth (Damian Zane, BBC, 20.6.2022
Leopold II: Belgium ’wakes up’ to its bloody colonial past (Georgina Rannard & Eve Webster, BBC, 13.6.2020)
Patrice Lumumba: the most important assassination of the 20th century (Georges Nzongola-Ntalaja, The Guardian, 17.1.2011)
Lumumba, Hammarskjöld and the Cold War in the Congo (Henning Melber, New African, 17.1.2017)
”But He’s Our Son of a Bitch” (Kevin Drum, Washington Monthly, 16.5.2006)
Belgia palautti Kongolle yhden kullatun hampaan, ja 60 vuotta vanha murhatyö sai eräänlaisen sovituksen (Heikki Aittokoski, Helsingin Sanomat, 20.6.2022)
Patrice Lumumban hammas saapui Kongoon (Katriina Töyrylä, Yle, 22.6.2022)
|||
Historian roskatynnyristä on Vasen Kaista -verkkolehden kirjoitussarja, jonka artikkelit tuovat päivänvaloon unohdukseen vaipuneita tai kätkettyjä yhteiskunnallisia ilmiöitä ja tapahtumia. Artikkelisarjaa toimitti aluksi idean isä, Heikki Lakkala.
Sarjassa ilmestynyt:
Valitun kansan luvaton maa (22.7.2021)
Kallis leipä: Yhdysvaltojen ammattiyhdistysliikkeen historiaa (11.3.2020)
Kun oikeus lankesi roskapankkiin (5.10.2018)
Clintonin ohjusiskua seurasi kymmeniä tuhansia kuolonuhreja (16.9.2016)
Pariisi 1961: algerialaisten joukkomurha (8.9.2016)
Saksan ja Neuvostoliiton sotilasyhteistyö maailmansotien välillä (3.9.2016)
|||
Patrice Lumumban puhe itsenäistymisen päivänä (selostus ja puheen tekstitys englanniksi):