Miten kehittää yhteisöllistä toimintaa ja parantaa edunvalvontaa? Miten hankkia uusia jäseniä? Näihin kysymyksiin etsittiin vastauksia Pirkanmaan alueen Eläkeläiset ry:n seminaarissa Oriveden opistolla elokuun lopussa.
Oriveden seminaarissa kouluttajana toimi Aaron Kallinen, joka veti tilaisuutta ammattitaidolla Teamsin välityksellä. Kallinen oli sairastunut eikä siksi voinut tulla paikan päälle opettamaan. Harmillisesti Oriveden kampuksen nettiyhteydet olivat huonot ja yhteys katkeili. Mutta kyllä eläkeläisetkin osaavat: Erkki Moisio teknisenä osaajana sai yhteydet pelaamaan, jotta päästiin eteenpäin. Vilho Ponkiniemi keskustelutti katkoksien aikana.
Kohti avointa toimintakulttuuria
Pirkanmaalla on 14 Eläkeläisiin kuuluvaa yhdistystä, jotka kaikki toimivat itsekseen eläkeläisten hyväksi ja iloksi, yksinäisyyden poistamiseksi ja kunnon pitämiseksi hyvänä. Seminaarissa oli osallistujia, lähinnä johtokunnan jäseniä, Hämeenkyrö–Viljakkalan, Tampereen, Nokian, Lempäälän ja Mänttä–Vilppulan yhdistyksistä. Yhteensä osallistujia oli 25.
Aikataulu oli melkoisen tiukka. Eläkeläisten strategia Kohti avointa toimintakulttuuria oli yksi käsitellyistä aiheista. Strategia sopii kyllä kaikille muillekin yhdistyksille, sillä se vieroksuu kuppikuntaisuutta ja korostaa avointa, jäsenistöön päin suuntautuvaa toimintaa.
Eläkeväestö on varttunut hyvin erilaisissa yhteiskunnissa, kuten 1940-luvun maatalousyhteiskunnassa ja 1970-luvun teollisuusyhteiskunnassa. Erilaiset koulutustaustat myös vaikuttavat siihen, millaista toimintaa jäsenistö tahtoo. Erilaisuudet asettavat haasteita jäsenten hankinnassa, mutta kaikki ovat sydämellisesti tervetulleita.
Edunvalvoja ja yhteisön rakentaja
Eläkeläisten ydintehtävänä on toimia jäsenistönsä edunvalvojina. Järjestö kokoaa yksittäisiä ihmisiä ja kansalaisjärjestöjä toimintaan ihmisarvoisen ikääntymisen puolesta.
Eläkeläiset tarjoavat yhteisön, johon kuulua. Toiminta sisältää paitsi asia-asiaa myös suurelta osin erilaisia harrasteryhmiä, liikuntaa, tanssia, erilaisia pelejä, runopiirejä, sketsipiirejä, kuoroja eri kokoonpanoissa, askartelua, muistelukerhoja, kuntosalikerhoja, vesijumppaa ja joitakin muitakin kerhoja.
Yhdistyksillä on erilaiset voimavarat järjestää toimintaa. Myös jäsenillä on erilaisia toimintaodotuksia. Näistä toiminnan järjestämisen lähtökohdista on hyvä keskustella avoimesti. Yhdistystoiminnan katsotaan myös kilpailevan kotisohvan, lastenlasten ja vapaa-ajan harrastusten kanssa, mikä sekin vaikuttaa toiminnan suunnitteluun.
Myös aktiivinen jäsenhankinta puhutti seminaarissa. Ryhmätyöskentelyssä pohdittiin jäsenhankinnan keinoja. Eläkeläiset eivät mitenkään rakasta ryhmätöiden tekemistä, mutta kun alkuun päästiin, niin työskentelyä olikin vaikea pysäyttää. Puheensorina täytti huoneen ja kaikilla oli jotakin sanottavaa.
Seminaarissa aika loppui kesken ja aiheita, kuten yhdistysten välinen yhteistyö ja kerhojen ohjelmien vaihto, käsitellään seuraavilla kerroilla. Ennen koronaa ollut yhdistysten välinen yhteistyöei näytä käynnistyvän uudelleen ihan noin vain. Yhdistysten väliset vierailut kuitenkin toisivat piristystä.