Hoitajat ja heidän järjestönsä ovat kuulemma vastuuttomia aikoessaan saattaa lakon piiriin teho-osastoja. Näinkö on? Vetäkää syyllistäjät hetken henkeä ja miettikää, miksi tilanteeseen on ajauduttu.
Hoitajien hätähuuto ei suinkaan ole uusi asia. Hoitajien huoli työstään, sen monista eri ongelmista, kuten uupumisista, henkilöstöpulasta, heikosta ansiotasosta on ollut tiedossa. Kuinka ollakaan, eduskuntavaalien alla puolueet ovat kukin vuorollaan ottaneet keppihevosekseen hoito-alan. Ymmärrystä ja parannusta on luvattu, mutta vain vaalipuheissa ja -lupauksissa.
Nyt kun puheet ja lupaukset on kerta kerralta lakaistu maton alle, on mitta vain yksinkertaisesti täyttynyt – kuppi mennyt oikeutetusti nurin. Mitä tästä on seurannut? Jos mediaa on uskomista, kansalaiset ovat kääntämässä selkäänsä hoitajille ja heidän järjestöilleen, mikä on aivan käsittämätöntä.
Tälläkin hetkellä rahaa pumpataan miljardeja ties mihin, mutta auta armias kun hoitajat pyytävät roposia ja parempia työoloja, niin mikä mekkala syntyy.
Nyt herätys koko ammattiyhdistys ja vasemmistolainen työväenliike. Eikö ole korkea aika näyttää kenen joukoissa te seisotte? Vastuu tilanteesta kuuluu työnantajille, eikä suinkaan työntekijäjärjestöille.
Jokainen täysijärkinen ymmärtää, että hoiva-alan ihmiset ovat viimeisiä, jotka toivovat pahaa potilaille ja asiakkaille. Hoitajat pakotetaan mielipuoliseen tilanteeseen. Siksi monet hakeutuvat surullisina ja pitkin hampain pois alalta säilyttääkseen terveytensä.
Tarvitaan kaikkien alojen solidaarisuutta hoiva-alan työntekijöille, mutta myös meidän muiden jotka olemme saaneet hyvää ja hellää hoivaa terveydenhuollossa. Antakaamme kaikki tuki hoitajien ansaituille vaatimuksille.
Kirjoittaja on Pirkanmaan hyvinvointialueen vähän palveluja käyttävien palveluiden valiokunnan varajäsen (vas.)
Olen tavattoman pahoillani tilanteesta. Tähän on tultu vuosikymmenten saatossa. On oletettu, että kutsumus elättää, mutta sillä ei makseta sähkölaskuja eikä lapsen päivähoitoa. Sanotaan, että kiltti ihminen on kävelevä aikapommi, se voi räjähtää yllättävästi. Tätä pommia on ladattu kauan. Työtehtäviä on lisätty hiipivästi. Jokaisen hoitotoimen kirjaaminen on kaiketi välttämätöntä, mutta siihen kuluva aika on pois potilashoivasta. Ja sitten on vaativan erikoisosaamisen paikkoja. Ensiapu on yksi ja teho-osastot toisia. Niissä on osattava käyttää monenlaisia laitteita. On tunnettava lääkkeet ja niiden annostuksen, vaikka lääkärihan ne määrää, mutta hänellekin voi tulla virheitä. Hoitajan työ on hyvin laaja-alaista. On osattava paljon ja sitä osaamista on arvostettava myös rahalla. Puheet eivät elätä.
Koska tätä hoivapommia on rakennettu kauan, sen purkamiseenkin kuluu aikaa. Vientiteollisuuden edunvalvojille tulee sanoa ettei heidän työnsä ole yhtään arvokkaampaa kuin muidenkaan työ. Meidän tulisi hyväksyä hoitajien palkkavaatimukset. Tulkoon sitten veronkorotuksia, jos niitä tulee. Elämä on arvokasta ja hoitajat vaalivat sitä. Meidän kaikkien tulee kunnioittaa elämää ja antaa kaikille yhtä arvokas hoiva tai ainakin mahdollisuus siihen. Tämä tilanne on eettisesti hyvin vaativa. Sairastun helposti itse henkeä uhkaavasti. Joutunenko tilanteeseen, jossa hoitajat ovat irtisanoutuneet enkä pääse sairaalaan?