Sosiaalisessa mediassa ja uutisoinnissa kerrotaan nyt, että Euroopan unionin ennallistamisasetus vie kaiken tulevaisuuden suomalaiselta metsänhoidolta. Se riistää metsänomistajilta omat metsätilat luonnonsuojeluun väkisin tai vaatii ennallistamaan maa-alueita takaisin alkuperäiseen käyttöön vertailuvuoden 1952 mukaan. Tämä on monien mielestä tarkoittanut sitä, että jos maa-alue on ollut viljelykäytössä 1952, ja se on myöhemmin istutettu metsäksi, niin nyt se pitäisi palauttaa takaisin viljelykäyttöön väkisin. Todellisuudessa ennallistamiasetuksessa ei tällaista kohtaa ole. Alkuperäiseen käyttöön palautettaviin kohteisiin ei kuulu esimerkiksi maatalousympäristöt tai metsät.
Mitä ennallistaminen oikeasti on?
Erotellaan ensin kaksi asiaa, ennallistamisessa luonnon nykyistä tilaa pyritään parantamaan luonnollisilla ja mahdollisimman vähäisillä muutoksilla. Palauttamisella taas tarkoitetaan nykyisen tilan radikaalia palauttamista alkuperäiseen tilaan mitä se on ollut vuonna 1952. Ennallistamisasetuksessa kuitenkin puhutaan pääsääntöisesti ennallistamisesta ja palauttamista käytetään muotona huomattavasti vähemmän. Lisäksi palauttamisen kohdalla tulee arvioida sen hyödyt ennenkuin toimenpiteisiin voidaan ryhtyä.
Ennallistamista on esimerkiksi se, että jätetään nykyisiin metsiin enemmän lahopuuta, metsiä kasvatetaan sekametsinä eikä vain esimerkiksi kuusivaltaisena metsänä. Metsässä, jossa kasvaa lehtipuita sekä havupuita, kestää myös paremmin taudinaiheuttajia. Ennallistamisen yhteydessä myös maan pintakerrosta muokataan mahdollisimman vähän. Näin toimiessamme lisäämme luonnon monimuotoisuutta ja parannamme talousmetsien tuottoa pitkällä aikavälillä. Pitää kuitenkin muistaa, että ennallistaminen ei kosketa vain metsiä.
Tärkeitä kohteita ovat myös virtavesien kunnostus. Ne koostuvat aikaisemmin suoristetuista ja peratuista puroista sekä ojista. Niiden ennallistaminen tarkoittaa uoman muokkaamista takaisin mahdollisimman luonnontilaiseen tilaan esimerkiksi muokkaamalla uomaa kivettämällä, jolloin sen virtaus muuttuu enemmän mutkittelevaksi. Uomaan lisätään myös puita, jotta niihin voi kasvaa erilaisia uomissa viihtyviä lajistoja. Kun uomaa muokataan takasin alkuperäisen kiemurtelevaksi virtaukseksi, veden virtauksen hidastuminen vähentää eroosiota ja pienentää ravinnekuormitusta. Parhaimmillaan näillä toimenpiteillä saadaan palautettua kaloja takaisin alkuperäisille vaellusreiteilleen ja kutupaikoilleen, mikä parantaa kalojen lisääntymisen mahdollisuuksia.
Järvien pintoja voidaan nostaa takaisin alkuperäisille vedenkorkeuksille ja valuma-alueita voidaan kunnostaa siten, että ne pidättävät enemmän ravinteita ja siten vähentävät vesistön kuormitusta. Kuormitusta voidaan vähentää hyvin suunnitelluilla ruoppauksilla sekä kasvillisuuden niitolla. Luontotyyppien luontaisen tilan palauttaminen parantaa myös lintujen pesimistä, jolloin niiden pesimisen onnistumisen mahdollisuudet paranevat.
Osassa Suomalaista metsätalousmetsää harvennetaan liian rajusti, jolloin niiden kasvu ja tuotto vähenevät merkittävästi, arviolta 15 prosenttia. Suomalaista metsänhoitoa on syytä tarkistaa perusteellisesti. On mietittävä, millä käytännöllisillä tavoilla pystymme palauttamaan sekä metsän kasvua että luonnon monimuotoisuutta, jolloin niin luonto kuin metsänomistaja hyötyvät toisistaan. Me elämme luonnostamme ja siksi on tärkeää hoitaa sitä niin, että me voimme sen varaan rakentaa myös tulevaisuudessa.
Kirjoittaja on vasemmistoliiton valtuutettu Virroilta ja eduskuntavaaliehdokas.