”Markkinatalous toimii liikaa suuryritysten ehdoilla, suosii vahvemman oikeutta, korostaa liikaa taloudellisia arvoja ja tuottaa liian suuria tulo- ja hyvinvointieroja”. Sitaatti ei ole vasemmistopoliitikon puheesta, vaan Elinkeinoelämän valtuuskunnan Menestyksen eväät– raportista. Siitä on toki jo runsaasti aikaa, mutta yhteenveto on yhä ajankohtainen. Itse asiassa se on tänään vielä ajankohtaisempi, mistä kertoo myös seuraava sitaatti: ”Suomalaisilla työpaikoilla työskennellään nykyisin ylikierroksilla ja niin kovan paineen alla, että monet ihmiset palavat ennenaikaisesti loppuun”. Tästä ei tarvitse etsiä esimerkkejä kaukaa julkiseltakaan puolelta. Tampereellakin on pulaa lastenhoitajista, vanhushoitajista, varhaiskasvattajista, erityisopettajista, koulupsykologeista, sosiaalityöntekijöistä, ja niin edelleen. Liiallinen työkuorma pienellä palkalla on ajanut tilanteen työelämässä ahtaalle.
Olisi kannattanut uskoa mainittua raporttia, jossa todetaan myös, että ”hyvinvointivaltio on aina hintansa arvoinen”. Tähän ei ole viime vuosikymmeninä uskottu. Enimmäkseen on uskottu siihen, että kukin on oman onnensa seppä, ja ettei kaikista tarvitse pitää huolta. Aivan liian paljon on heitä, jotka ovat pudonneet tehoyhteiskunnan ulkopuolelle. Heitä, jotka on yhä nuorempina sysätty sivuraiteelle. Heitä, jotka eivät ole kelvanneet kenellekään enää vuosiin.
Ei pitäisi olla mahdotonta ymmärtää sitä, että vaikka valtion- ja kansantalous ponnahtaisikin jossakin kohtaa nousuun, kaikki ei ole hyvin. On seurattava muutakin kuin perinteisesti laskettua bruttokansantuotetta. Ihmisen elämä ei ole suhdannebarometri. Alas poljettu itsetunto ja mahdollisesti pitkälle tuhoutunut elämä ei ponkaise nousuun samaan tahtiin talouden käyrien kanssa.
Yhteiskunta ei säästä senttiäkään sosiaaliturvan leikkauslistojen avulla. Olisi päinvastoin puututtava tilanteeseen, jossa likikään kaikki sosiaalitukiin oikeutetut eivät joko tiedä oikeuksistaan tai eivät osaa tai jaksa hakea niitä. Esimerkiksi toimeentulotukea jättää hakematta 20-50 prosenttia siihen oikeutetuista! Kannatan veroehdotuksen kaltaista etuusehdotusta, jossa viranomainen kertoisi mihin tukiin ihmisellä on oikeus. Toteutettaisiin yksinkertainen systeemi, jossa heikossa asemassa oleva ihminen ei jäisi byrokratian rattaisiin.
Talous on yhteiskuntapolitiikan väline, ihmisiä varten. Parasta talouspolitiikkaa on huolehtia kaikkien kansalaisten hyvinvoinnista.
Kirjoittaja on vasemmistoliiton tamperelainen kaupunginvaltuutettu.