Kauko Tuovinen huomautti tässä lehdessä (29.10.2023), että 28 juutalaista intellektuellia varoitti vuonna 1948 siitä, että Israelista tulee fasistinen valtio. Muun muassa Albert Einsteinin ja Hannah Arendtin allekirjoittama kirje julkaistiin New York Timesissa.
Teoksessaan ”Mistä historiamme alkaa?” ruotsalainen journalisti – kirjailija Elisabeth Åsbrink (s.1965) asettaa nykyisyytemme rajapyykiksi vuonna 1947 tehdyt kansainväliset päätökset.
Juuri vuonna 1947 Euroopan raunioilla tehtiin lukuisia päätöksiä ja virhearviointeja, joista päivittäisuutiset kertovat edelleen uusnatseineen, jihadisteineen, pakolaisineen, sotineen ja globaalin kapitalismin aiheuttamine ristiriitoineen ympäri maailmaa.
Kyseiset ongelmat sinetöitiin niin YK:ssa, Neuvostoliitossa, Yhdysvalloissa, Ruotsissa, Saksassa kuin Ranskassakin.
Tuolloin toisen maailmansodan tapahtumien tulkinta oli vielä avoinna. Kapitalistisen ja sosialistisen ideologian edustajat tarkkailivat toisiaan, ennen kuin kävivät toistensa kimppuun kylmäksi sodaksi nimetyn propagandasodan avulla.
Vuonna 1947 Euroopan raunioilla punottiin monenlaisia tulevan historian lankoja, joiden sotkuun menemistä edelleen selvittelemme. Toinen maailmansota jatkuu yhä.
Oliko juuri päättyneen sodan kauhuista tarkoitus oppia mitään, saatikka parantaa tapojaan? Saksalainen toimittaja Hans Werner Richter (1908–93) kirjoitti Der Ruf -lehdessä 15. maaliskuuta 1947: ”meidän aikamme tunnusmerkki on raunio”.
Kohtalokas päätös
YK päätti marraskuun 29. päivänä 1947 jakaa Palestiina riippumattomaksi arabivaltioksi ja riippumattomaksi juutalaisvaltioksi, jotka hallitsevat yhdessä Jerusalemia.
Yhdysvallat lobbasi juutalaisvaltion perustamisen puolesta kiristämällä jäsenmaita Marshall-avun eväämisellä tai tarjoamalla porkkanaksi tuntuvia edullisia lainoja: 33 maata äänesti puolesta, kolmetoista äänesti vastaan ja kymmenen pidättäytyi äänestämästä.
YK:ssa tehdyn Palestiinan jakamispäätöksen jälkeen korkea islamilainen neuvosto julisti välittömästi kolmen päivän lakon.
Suurmufti Hasan al-Banna julisti, että YK on venäläisten, amerikkalaisten ja brittien salaliitto, jota juutalaiset ohjailevat. Hän kehotti arabeja yhdistämään voimansa ja hävittämään juutalaiset heti brittien poistuttua Palestiinasta.
Jerusalemissa hyökättiin Ruotsin ja Puolan konsulaatteihin, oli mellakoita, ryöstöjä, pahoinpitelyjä. Irgunin juutalaisterroristit polttivat arabien omaisuutta.
Jerusalemin lähellä hyökättiin Romemaan ja Silwaniin, samoin hyökättiin kyliin Kraf Yavetzin lähellä, Negevissä, Khisasissa ja Galileassa. Brittisotilaat eivät puuttuneet asiaan.
Asukkaat jättivät kaiken paitsi avaimet, ja heistä tuli Åsbrinkin mukaan ensimmäisiä pakolaisia.
Samaan aikaan Buenos Airesissa ilmestyvä natsilehti ”Der Weg” kiisti Euroopan kansanmurhat todistelemalla tilastojen ja väestötietojen avulla, että juutalaisia oli tosiasiassa enemmän kuin ennen sotaa.
Ruotsalainen natsismi
Åsbrinkin isoisä oli Unkarin juutalainen, joka kuoli 1943 natsien leirillä Puolassa, isä puolestaan joutui sodan loputtua Budapestista Ansbachin pakolaisleirille, johon koottiin orpoja juutalaislapsia.
Åsbrink kuljettaa kirjassaan 1936 syntyneen isänsä tarinaa rinnan Euroopan, Palestiinan, Etelä-Amerikan ja Yhdysvaltojen tapahtumien kanssa.
Ja kuinka ollakaan, osoittautuu, ettei isän perheen kohtalo ollut mikään irrallinen henkilökohtainen tragedia, vaan tiukasti sidoksissa suurempaan kokonaisuuteen.
Keskiössä on ruotsalainen, Malmössä vaikuttanut natsijohtaja Per Engdahl (1909–94), jonka avustuksella lukuisat natsijohtajat pääsivät pakenemaan Argentiinaan.
Ruotsin turvallisuuspoliisin, Säpon asiakirjat paljastivat 17.9.1953, että jo ennen sotaa Engdahl oli se ruotsalainen natsi, jolla oli parhaat yhteydet kansainväliseen natsiliikkeeseen.
Tammikuussa 1947 Ruotsin salainen poliisi luokitteli Engdahlin natsiksi ja perui hänen passinsa, koska hän vieraili sodan aikana Norjan natsijohtaja Vidkun Quislingin (1887–1945) luona ja tapasi Suomessa joitakin Wehrmachtin korkea-arvoisimpia edustajia.
Vuonna 2017 Siltalan kustantama ja Sanna Mannisen suomentama Elisabeth Åsbrinkin teos ”Mistä historiamme alkaa?” tuli jälleen ajankohtaiseksi lukuisten synkkien tapahtumien vuoksi, joissa 75 vuotta sitten tehdyt kansainväliset päätökset toistavat itseään Yhdysvaltojen ohjauksessa.
Kirjoittaja on tamperalainen toimittaja ja tietokirjailija.