Otetaan kaksi vanhaa näkökulmaa nykyiseen, Benjamin Netanjahun apartheid-Israeliin. Ne ovat vuosilta 1921 ja Israelin perustamisvuodelta 1948, kumpikin juutalaisten näkökulmia.
”Meidän kansallinen toiveemme uudistaa Israelin kansan elämä sen vanhassa kotimaassa ei ole tarkoitettu mitään muuta kansaa vastaan. Kun se astuu maailmanhistorian piiriin jälleen kerran, ja tulee jälleen oman kohtalonsa varsinaiseksi kantajaksi, juutalaiskansa, joka on muodostanut vainotun vähemmistön kaikissa maailman kansoissa 2000 vuoden ajan, torjuu inhoten sellaisen nationalistisen hallinnon, josta se itse on kärsinyt. Me emme halua palata maahan, johon meillä on erottamattomat historialliset ja henkiset siteet, tukahduttaaksemme toisen kansan tai hallitaksemme sitä.”
Tuossa oli äänessä Martin Buber 12. sionistisessa kongressissa vuonna 1921. Buber (1878-1965) oli juutalainen filosofi. Yllä oleva teksti on Jukka Pietilän johdannosta Buberin kirjaan Minä ja sinä (alkuteos 1923).
28 juutalaista intellektuellia varoitti vuonna 1948 siitä, että Israelista tulee fasistinen valtio. Muun muassa Albert Einsteinin ja Hannah Arendtin allekirjoittama kirje julkaistiin New York Timesissa.
Tuki Israelin demokraattiselle oppositiolle!
Kirjoittaja on luokista suistunut ukkeli, jolla on poliittista menneisyyttä on, tulevaisuutta ei.