Näkökulma, Tampere

ULLA-LEENA ALPPI

1.11.2023 klo 15:41

Kulttuuri on meidän kaikkien

Kirjastot ovat kehittyneet monipuolisiksi kulttuurikeskuksiksi, jotka kirjallisuuden lisäksi tarjoavat pääsyn internetiin ja taidenäyttelyitä. Kuvassa kuvataiteilija Satu Juvosen teoksia Hervannan kirjastossa esillä olleesta Ikääntymisen monet kasvot -näyttelystä vuonna 2019. (Kuva Cai Melakoski)
Ulla-Leena Alpin kasvokuv
Ulla-Leena Alppi (Kuva: Markku Böök)

– Terveyskeskukset ovat jälkihoitoa, kulttuuri pitää kaupunkilaiset ehjinä.

Näin totesi vuonna 2019 Helsingin juhlaviikkojen silloinen toiminnanjohtaja Erik Söderholm. On tärkeää ymmärtää taiteen ja kulttuurin itseisarvo, mutta myös hyvinvointivaikutuksia on syytä painottaa erityisesti näinä aikoina, kun etenkin nuorten mielenterveys on koetuksella. 

Tampere ei voittanut Euroopan kulttuuripääkaupunkikisaa, mutta voimme aina voittaa itsemme kilvoittelussa yhä saavutettavammista kulttuuripalveluista. Tärkeä osa saavutettavuutta on se, että taidetta ja kulttuuria viedään ihmisille, jotka eivät itse pysty liikkumaan sen äärelle. On myös oltava riittävästi maksuttomia ja hyvin edullisia kulttuuritapahtumia ja -palveluita. Onkin ilon aihe, että Tampereen ensi vuoden talousarviossa esitetään Kaikukortin vakinaistamista. Kaikukortti mahdollistaa maksuttoman pääsyn esimerkiksi museoon, konserttiin ja teatteriin hyvinvointialueen sosiaalityön 16 vuotta täyttäneille asiakkaille.

Toinen ilon aihe tulevassa talousarviossa on pienempiä tamperelaisia palveleva kulttuurikasvatusohjelma Taidekaari, joka kattoi ensin perusopetuksen, ja laajeni tänä vuonna varhaiskasvatukseen ja kattaa ensi vuonna myös 3–4-vuotiaat päiväkotilapset. Taidekaaren tavoitteena on se, että lapsille tulevat tutuiksi oma kulttuuriympäristö, erilaiset kulttuurikohteet ja eri taiteenlajit. Monille lapsille kulttuurikokemukset tulevat osaksi arkea kodin kautta, mutta näin ei ole kaikkien lasten kohdalla. Maahanmuuttajalapset ovat yksi ryhmä, joiden voi olla hankala päästä osallisiksi kulttuurista. Talousarviossa on kirjaus myös siitä, että maahanmuuttajille suunnattua kotouttavaa kulttuuritoimintaa tullaan vahvistamaan. 

Kaikki ei ole vielä valmista kulttuurin puolella

Kulttuurista ei voi puhua mainitsematta kirjastoja, kenties demokraattisinta kulttuuripalveluamme. Tampereella on pääkirjaston lisäksi neljätoista lähikirjastoa ja kaksi kirjastoautoa. Kävijämäärät ovat koronapandemian jälkeen palautuneet ennalleen. Kirjastojen aukioloaikoja on hiukan lisätty ja saavutettavuutta ovat lisänneet myös omatoimikirjastot, joita toimii yhdeksässä kirjastossa.  Kulttuuri- ja vapaa-aikalautakunnassa olemme toivoneet kirjastoa myös Vuorekseen, joka on uudehko ja kasvava asuinalue. Tämä toive ei vielä toteudu. Vuoreksen kirjaston avaamista selvitetään vuoden 2025 talousarviovalmistelussa. 

Lasten lukemisen vähentymisestä on syystäkin kannettu huolta. Lasten kaunokirjallisuutta kuitenkin lainattiin Tampereella viime vuonna enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Tämä kertonee siitä, että osa lapsista lukee paljon, osa vähän tai ei lainkaan. Päiväkotilaisten ja koululaisten ryhmien kirjastokäynnit ovatkin äärettömän tärkeitä. Joka kerta nähdessäni huomioliiveihin pukeutuneen ryhmän pieniä ihmisiä – VIP-asiakkaita – matkalla kirjastoon ajattelen, että meillä on sentään jäljellä jotakin arvokasta hyvinvointivaltiosta. 

Kaikki ei ole valmista kulttuurinkaan puolella. Taiteilijat tarvitsevat kipeästi kohtuuhintaisia työtiloja, mutta esimerkiksi Nekalan koulun remontointi kulttuurikeskukseksi on valmis vasta vuoden 2025 lopulla. Taideteosten kokoelmakeskuksen tilanne on edelleen kesken, niin myös Tampereen taidemuseon ja Sara Hildénin museon tilaratkaisut. Tampereen Teatterin perusparannusta varaudutaan avustamaan maksimissaan samalla summalla, joka (toivottavasti) tulee olemaan valtion rahoitus. Summa on kuitenkin enintään 15 miljoonaa euroa. Tampereen Työväen Teatterin peruskorjaukseen varaudutaan tulevaisuudessa.

Taidelaitokset ovat monin tavoin tärkeitä kaupungille ja sen asukkaille. Niiden tukemisen rinnalla on vähintään yhtä tärkeää tukea taiteen ja kulttuurin niin kutsuttua vapaata kenttää. Siellä on valtavasti luovuutta ja toimijoita, jotka ovat arvokasta kulttuurista pääomaamme. Pienelläkin taloudellisella tuella, olipa se rahaa tai maksuttomia tiloja, voi olla suuri merkitys kulttuuritoimijoille ja muille osallistujille. Kulttuurikaupungin tunnistettavin ja tärkein mittari on kulttuurin saavutettavuus. Kulunut sanonta, että kulttuuri kuuluu kaikille, on yhä totta.    

Kirjoittaja on vasemmistoliiton kaupunginvaltuutettu Tampereelta.

III

Valtuustokolumneissa vasemmistoliiton Tampereen valtuustoryhmän jäsenet kommentoivat kuntapolitiikkaa ja ajankohtaisia poliittisia aiheita.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *