Joulukuussa 2023 kuulin asiantuntijapuheenvuoron, jonka mukaan osassa Pirkanmaan pienempiä kuntia ei tällä hetkellä ole käytännössä lainkaan saatavilla alaikäisten päihdehoitoa. Taustalla on puhujan mukaan se, että hyvinvointialue ei ole uusinut ostopalvelusopimuksia, joiden kautta näissä kunnissa alaikäisten päihdehoito pääasiassa on järjestetty.
Kysyin asiasta aluevaltuuston vuoden 2024 ensimmäisellä kyselytunnilla. Lasten, nuorten ja perheiden palveluiden palvelulinjajohtaja Titta Pelttarin vastauksen mukaan apua saa opiskeluhuollosta ja lastensuojelun sijaishuollosta, jossa on joko omaa tai ostettua päihdeosaamista, sekä tarvittaessa hankittavasta vieroitushoidosta. Pelttarin mukaan osaaminen vaihtelee alueiden välillä. Esimerkiksi mielenterveystiimeissä päihdekysymyksiin erikoistuneita, konsultoivia sairaanhoitajia on Tampereella, Sastamalassa ja Ylöjärvellä. Tampereella sijaitsee myös A-klinikan nuorisoasema.
Moni on varmasti kuullut sanottavan, että huumeita on helpompi saada kuin hoitoa, ja että nuorten päihdehoito on vaikeimmin saatavilla oleva palvelu. Aluehallintovirastojen peruspalveluiden arvioinnissa 2019 ilmeni, että nuorille suunnatut päihdepalvelut ovat puutteellisia: ehkäisevä päihdetyö on huonosti resursoitua eikä välttämättä kovin suunnitelmallista, nuorille keskitettyjä korjaavia palveluja on vain vähän tai ei ollenkaan, ja kuntoutukseen, katkolle ja hoitoon on vaikeaa päästä ilman palveluita vaativaa läheistä.
Tilannetta monimutkaistaa se, että päihdeongelmat esiintyvät harvoin yksin. Päihdeongelman kanssa yhtäaikaisesti on usein havaittavissa muu mielenterveyden ongelma, kuten masennus tai ahdistuneisuushäiriö. Myös hoitamaton ADHD lisää päihteiden käytön riskiä. Oikean diagnoosin tekeminen on erittäin vaikeaa varsinkin silloin, kun päihteitä käyttävällä epäillään neuropsykiatrista häiriötä.
Alaikäisten päihdehoito poikkeaa aikuisten hoidosta – vastuu päihteillä oireilevista alaikäisistä on lastensuojelulla. Opiskeluhuollossa, kolmannella sektorilla ja erilaisissa walk in -palveluissa on tarjolla matalan kynnyksen keskustelutukea ja ohjausta. Avohoitoa, jossa alaikäinen asuu kotona ja käy sovittuina aikoina hoidossa, tarjotaan muun muassa terveysasemilla, nuorisopoliklinikoilla ja päihdepoliklinikoilla. Laitoshoitoon lastensuojelun sijaishuollossa turvaudutaan vieroitusvaiheessa tai kun käytössä on paljon tai suonensisäisiä huumeita. Valtion koulukotien erityisen huolenpidon yksiköiden hoitojaksoilla pyritään katkaisemaan alaikäisen itseensä kohdistama vahingollinen käyttäytyminen, ja tahdosta riippumattomaan sairaalahoitoon ohjaudutaan joidenkin päihdekäytön liitännäisoireiden, kuten psykoosin, vuoksi.
Pirkanmaan hyvinvointialueella alaikäiset päihdekäyttäjät voivat monissa kunnissa saada siis käytännössä kahdentyyppistä palvelua: matalan kynnyksen harvajaksoista keskustelutukea tai kodin ulkopuolista vieroitusta. Näiden kahden ääripään välissä on selkeä katvealue. Erikoistunutta alaikäisten avohuollon päihdehoitoa tarvitaan myös suurimpien kuntien ulkopuolella. Lisäksi lastensuojelulaitosten päihdeosaamista on tarpeen lisätä. Osaamista voidaan ostaa, mutta tärkeää on myös sijaishuollon laitoshoidon palauttaminen suuremmissa määrin omaksi, julkiseksi palvelutuotannoksi – yksityisillä laitoksilla kun ei ole velvoitetta tuottaa tietynlaista palvelua.
Hyvä uutinen on, että tämä alaikäisten päihdehoidon katvealue on kuluvana vuonna Pirhassa erityisen huomion kohteena. Nyt tavoitteena on lisätä matalan kynnyksen hoitoonhakeutumispisteet kattamaan koko alue. Päihdelääkärin konsultaatiomahdollisuus alkaa huhtikuussa ja kaksi liikkuvaa työntekijää aloittaa maaliskuun aikana. Huono uutinen taas on se, että tällaiset perusasiat eivät tosiaan vielä ole kunnossa. Edelleen liian moni alaikäinen jää vaille tarvitsemaansa apua, kun palvelutarjonnassa on ammottavia aukkoja eikä olemassa olevia palveluitakaan aina ole saatavilla riittävän nopeasti, helposti tai pitkään.
Kirjoittaja on vasemmistoliiton tamperelainen varavaltuutettu ja vasemmistoliiton Pirkanmaan hyvinvointialueen valtuustoryhmän varapuheenjohtaja.
III
Valtuustokolumneissa vasemmistoliiton Tampereen valtuustoryhmän jäsenet kommentoivat kuntapolitiikkaa ja ajankohtaisia poliittisia aiheita.
A klinikan nuorisoasema on ajettu myös alas, kyseistä palvelua ei enään ole saatavilla. Nuorisopolitiikan Nuppo on Tampereella ainoa joka tarjoaa päihdehoitoa.
Lastensuojelulaitokset eivät myöskään ole katko paikkoja. Ja jos lapsi tarvitsee katkoa ollaan jo todella myöhässä.
Lastensuojelulaitoksissa toteutettava päihdehuolto törmää seinään nykyisen lastensuojelulain kohdalla. Kyse ei ole palvelujen puutteesta tai osaamisen tasosta. Jos lapsi päätyy valtion koulukotiin, niin pysäytys on hyvä, mutta tuo maksimissaan kolmen kuukauden jakso ei riitä päihderiippuvaiselle.
Jos lapsi siitä siirtyy laitokseen, hän saa liikkua vapaasti ja saa älypuhelimen haltuunsa. Nämä asiat antavat lapselle kaikki avaimet hatkareissuihin ja päihteiden hankkimiseen.
Näitä riippuvaisia lapsia pitäisi kyetä rajoittamaan pidempiä jaksoja, jotta kierre saataisiin poikki ja päihdehoitoa olisi mahdollista toteuttaa. Päihtynyttä tai hatkalla olevaa lasta on vaikea kuntouttaa.
Kiitos Timppa tärkeästä kommentista! On ihan totta, että käytännön tarpeiden kanssa ristiriidassa oleva lainsäädäntö pahimmillaan estää oman työn tekemisen niin hyvin kuin tahtoisi ja osaisi. Myös esimerkiksi tietojärjestelmiin ja salassapitoon liittyen kuulee usein samansuuntaisia puheenvuoroja. Pyrin tässä kolumnissa kuitenkin pysymään hyvinvointialueen vallassa olevissa asioissa, ja monta tärkeää näkökulmaa on siksi jäänyt siitä pois. Toki en itse tuolla ensivaiheen palveluissa (missä muuten myös olisi tilausta päihdeosaamisen lisäämiselle) työskentelevänä tunne koko kenttää henkilökohtaisesti. Olen kuitenkin saanut paljon kuulla ja lukea myös osaamisen, palvelutarjonnan ja resurssien vahvistamiseen liittyvistä tarpeista, ja uskon, että nämä asiat vaativat huomiotamme siinä missä tietysti myös lainsäätäjän suuntaan tehtävä työ.