Artikkeli: Akaa, Pirkanmaa, Suomi

15.3.2024 klo 15:10

2/5 Pendelöijän perspektiivistä: Olen sarjamatkustaja

Tässä viisiosaisessa juttusarjassa perehdytään pendelöintiin ja junamatkailuun. (Kuva: Pihla Järvi. Editointi: Valtteri Mönkö)
Valtteri Mönkö. (Kuva: Pihla Järvi)

Tämä juttu on osa Pendelöijän perspektiivistä -juttusarjaa, jossa kerron opiskelijapendelöijän arjestani ja sen ympärille linkittyvistä havainnoista ja tilastoista Toijalan ja Myyrmäen välillä. Tämä on sarjan toinen osa. Tervetuloa mukaan.

Toijalan asemalla riittää ilmaista parkkitilaa

Keskustelin erään noin 50-vuotiaan lempääläläisen flamencoharrastajan kanssa Toijalan (Akaa) aseman pysäköintimahdollisuuksista. Haastateltava ei halunnut esiintyä jutussa kuvallaan tai nimellään.

– En ole kovinkaan säännöllinen junamatkaaja, mutta silloin tällöin tulee käytettyä. Onhan tämä kätevää. Tuon usein autoni parkkiin tänne Toijalaan, koska täällä on ilmaista eikä ole aikarajoituksia, haastattelemani junamatkaaja kertoi Toijalan aseman laiturilla odotellessamme.

Lempäälän asema olisi hänen lähin asemansa, mutta ilmaisen pysäköinnin vuoksi kannattaa ajaa auto parkkiin Toijalaan saakka. Lempäälässä aseman pysäköintipaikoilla on joko parkkikiekko tai parkkihallissa maksullinen pysäköinti.

– Olen matkalla Helsinkiin flamencotapahtumaan. Meillä on siellä ryhmäni kanssa tänään esitys. Tampereella esityksiä on käynyt katsomassa noin sata henkeä tai vähän enemmän. Nyt on kyse kuitenkin Helsingistä, joten odotan hieman suurempaa yleisöä, junamatkaaja kertoo päivästään.

Kuljen koulumatkani ensimmäisen osuuden autolla kahdeksan minuuttia asemalle Akaan kaupungin parkkialueelle. Kaupungin parkkialue on tilava ja ilmainen koko päivän. Asemarakennuksen puolella oleva pysäköintialue muuttui maksulliseksi huhtikuussa 2023. Usein kuljen myös perheenjäsenteni kyydillä asemalle saakka tai yhdessä siskoni kanssa, joka opiskelee Hämeen ammattikorkeakoulussa Riihimäellä. 

Toijalan aseman uusin ja tilavin parkkialue on ilmainen, eikä parkkialueella ole aikarajoituksia. (Kuva: Valtteri Mönkö)
Uudelle parkkialueelle ei ole toistaiseksi rakennettu portaita, vaan reitti kulkee hieman pidemmän matkan asematunnelista Ryödintien risteyksen kautta. Useat parkkipaikan käyttäjät näyttävät käyttävän rinnettä oikaisureittinä. (Kuva: Valtteri Mönkö)

Juna on monelle konttori

Junaan noustuani minulla on aamuisin aikaa ottaa vielä pienet apu-unet tai työskennellä koulutehtävien parissa reilun tunnin verran. Omaan työskentelyrytmiini sopii kuitenkin paremmin, että teen kouluhommat ja lukemiset paluumatkalla Toijalaan iltapäivän puolella. Töitä tekevät junassa oman karkean arvioni mukaan myös noin 60–70 prosenttia muista kanssamatkustajista. Läppärit, Ipadit, allakat, paperinivaskat, laskimet sekä tieto- ja kaunokirjat ovat yleinen näky VR:n aamu- ja iltapäiväliikenteessä. Myös elokuvia, sarjoja ja somea katsotaan paljon. Usein tämä kaikki tapahtuu rauhakseen kuulokkeet korvilla, hieman sulkeutuneena rauhallisessa matkustajavaunussa ympäristöä sivusilmällä tarkkaillen. 

Toisinaan kouluni alkaa vasta iltapäivällä. Maanantaina Toijalasta 11.26 lähteneessä IC142:ssa oli reilusti tilaa opiskella ruotsia. (Kuva: Valtteri Mönkö)

Silloin tällöin keskittyminen herpaantuu, kun ekoluokan matkustajavaunussa toinen matkustaja vastaa puhelimeen tai keskustelee vierustoverinsa kanssa. Ekoluokan vaunussa tämä on tietenkin sallittua ja oikeastaan aika tavallista. Ei se vastamelukuulokkeiden läpi montaa hetkeä häiritse. Viime syksynä kokeilin matkustamista myös VR:n hiljaisessa Ekstra-luokassa. Olihan se hiljainen, penkit olivat leveämmät ja matkalipun hintaan kuului tee- ja kahvitarjoilu.

Valtteri Mönkö sai aamujunaan, Toijalasta 8.26 lähteneeseen S146 Pendolinoon, vieruspaikalleen matkaseuraksi 43- vuotiaan varainhankintapäällikkö Outi Jokilehdon. (Kuva: Valtteri Mönkö)

– Käyn Tampereelta Helsingissä töissä kahdesta kolmeen päivänä viikossa. Kuljen matkat junalla. Toimistolla Helsingissä en ole oikeastaan kuin noin viisi tuntia kerralla. Loput töistä teen junamatkoilla ja Tampereelta etänä, kertoo aamujunan vierustoverini Outi Jokilehto.

Jokilehto on hiljattain muuttanut Helsingistä Tampereelle perheen hyvinvoinnin vuoksi. Työn joustavuuden ansiosta hänellä on paljon aikaa myös hänen päiväkoti-ikäisten lastensa kanssa.

Työmatka olisi ajallisesti lähes yhtä pitkä, jos asuisin Helsingissä sellaisella asuinalueella ja sellaisessa asunnossa, missä nyt asun perheeni kanssa. Junamatkustamisessa on bussiin verrattuna parempaa se, että työmatka on helpompi käyttää työskentelyyn, Jokilehto vertailee.

Yleensä Jokilehto kulkee työmatkansa nopeammilla IC-junilla, jotka pysähtyvät Tampereen jälkeen vasta Tikkurilassa ensimmäisen kerran. Aamuseitsemän ja -kahdeksan nopeammat IC-junat ovat Jokilehdon mukaan kuitenkin usein loppuunmyytyjä jo edellisenä iltana. Tampereelta Helsinkiin matka-aika kasvaa noin 15 minuuttia, kun juna pysähtyy Tikkurilan ja Pasilan lisäksi Lempäälässä, Toijalassa, Hämeenlinnassa ja Riihimäellä. Junien lähtöajassa on eroa vain neljä minuuttia, joten perillä Helsingissä on vain 19 minuuttia myöhemmin.

Mielestäni pendelöintiä on se, kun käy pidemmältä töissä julkisilla. En esimerkiksi katso, että Espoosta Helsinkiin HSL-alueella työmatkaaminen olisi varsinaisesti pendelöintiä, Jokilehto arvioi.

Helsingin seudun ympäristöpalvelujen mukaan kuitenkin pendelöinnin määritelmä täyttyy silloin kun työmatka ylittää kuntarajan. Pääkaupunkiseudulla tämä on tietenkin käytännössä hieman häilyvämpää kuin muualla Suomessa.

Sarjassa matkustaminen tulee edulliseksi

Ekstraluokassa hinta on tietenkin korkeampi, opiskelijalta 14,83 euroa matkaa kohden 30 matkan sarjalipulla. Tuohon hintaan kuuluu myös lähijunaliikenteen matka Tikkurilasta tai Pasilasta Myyrmäkeen 120 minuutin aikaikkunassa junan saapumisesta tai paluumatkalla sen lähtöaikaan saakka. Lippu on kuitenkin tarkoitettu vain sille osoitetulle reitille. Samoilla määreillä vastaavasti ekoluokan sarjalippu 30 matkalle maksaa 9,90 euroa matkalta. Ja lähijunaliikenteen lippu vain 4,61 euroa. R-junalla ja HSL:n lähijunalla kulkeminen kestäisi kuitenkin yli kaksi tuntia, joten olen tehnyt valinnan hieman nopeammasta matkasta, paikkavarauksesta ja pöydästä läppärilleni. 

Syksyn 2024 aikana lähes päivittäinen 270 kilometriä tuli koko syksyn aikana maksamaan vähemmän kuin useimmat vuokra-asunnot olisivat maksaneet Helsingissä tai Vantaalla yhdessä kuukaudessa. Kevään aikana matkustan syksyä edullisemmin, kun kuljen 100 matkan sarjalipulla vain ekoluokassa. Tällä tavalla yhden matkan hinnaksi jää vain 7,49 euroa. Samat hinnat pätevät myös Toijala Helsinki välille tai jollekin toiselle lähijuna-asemalle HSL-alueen ABC-vyöhykkeillä. Tämä on tietenkin erityisen edullinen ja käytännöllinen tapa matkustaa silloin, kun opiskelu- tai työpaikka on kävelyetäisyydellä rautatie- tai lähijuna-asemasta. Valitettavasti maaliskuun 2024 alusta 50 ja 100 matkan sarjaliput poistuivat VR:n valikoimasta.

Vantaan energian tuotantolaitos Kehäradan lähijunasta Vehkalan ja Vantaankosken asemien välillä. (Kuva: Valtteri Mönkö)
Ekstraluokan sarjalippuja on tarjolla vain 10 ja 30 matkan paketteina. Toijalasta Helsinkiin pääsee opiskelijana halvimmillaan vain 3,94 eurolla. 50 ja 100 matkan sarjaliput poistuivat valikoimasta maaliskuun alussa 2024. (Grafiikka: Valtteri Mönkö)

Muutoinkin olen tyytyväinen VR:n opiskelija-alennuksiin. Opiskelija-alennukseen oikeuttavalla todistuksella lipuista saa alennusta 30 prosentista 50 prosenttiin. 

Tutkimukseni mukaan edullisin tapa kulkea tuota väliä säännöllisesti viisi päivää viikossa olisi lopulta kausilippu lähijuniin vähintään neljäksi kuukaudeksi. Kausilipussa ei ikävä kyllä ole tarjolla vaihtoehtoa opiskelijalle, vaihtoehtoina ovat vain aikuinen ja lapsi. Kaikkiin juniin käyvä kausilippukin tulee samoille matkoille oikeuttavaa 100 matkan sarjalippua halvemmaksi vasta, kun kausilippu on voimassa yli neljä kuukautta. Nämä siis verrattuna sarjalippuihin opiskelijahinnoilla. Omat opintoni Metropolia-ammattikorkeakoulun liiketalouden tutkinto-ohjelmassa päiväopiskelunakin koostuvat lähiopetuksen lisäksi paljolti etäopetuksesta ja itsenäisestä opiskelusta, mikä viime syksyn osalta tarkoitti kahdesta neljään päivänä viikossa matkustamista Myyrmäkeen. Tämän kevään osalta tilanne on samanlainen. Tällaisessa tapauksessa kausilippu ei enää ole edullisin vaihtoehto.

Sarjalippu tarjoaa joustavuutta junamatkustamiseen

Useimmiten vaihdan IC- tai Pendolino-junasta lähijunaan Tikkurilan asemalla, joskus myös Pasilassa. Tästä alkaa matkani kolmas osuus: kehärataa pitkin P- tai I-junalla. Vaihto Tikkurilassa tarkoittaa matkaa I-junalla Lentoaseman kautta Myyrmäkeen. Matka-aika on 26 minuuttia. Pasilan kautta P-junalla matka-aika on 13 minuuttia ja IC:n tai Pendolinon kyydissä kymmenisen minuuttia pidempään, käytännössä siis sama aika. VR matkalla -sovellus valitsee aina lyhimmän reitin vaihtoaikojen kanssa matkustajalle valmiiksi.

Muuta hyvää tässä tavassa matkustaa on sarjalipun matkan peruuttamisoikeus kuluitta 30 minuuttia ennen matkan alkua. Usein hyödynnänkin tätä etuutta, kun pääsenkin koulusta sen verran aiemmin, että ehdin edelliseen junaan. Tämän teen joskus hyvinkin pikaisella varoitusajalla. Metropolian Myyrmäen kampukselta ei ole omalla kävelyvauhdillani kuin noin kymmenen minuutin matka junalle. Junaan noustuani minulla on vielä noin 60 minuuttia ennakkoon varaamani matkan alkuun, joten voin sen vielä perua, ja matka palautuu sarjalipulleni.

Lisää aiheesta Vasen Kaista-verkkolehdessä:
Lisää aiheesta muualla verkossa:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *