Mediassa nykyisiä lakkoja maalataan sanoilla ”laiton lakko” ja ammattiyhdistysliikkeitä leimaavilla sanayhdistelmillä kuten ”ay-mafia”. Molemmat nimitykset ovat tilanteeseen täysin vääriä. Käynnissä olevat lakot ovat nykyisten lakien mukaan laillisia, ja ne ovat ammattiyhdistyksen tapa osoittaa, että nyt valmisteilla olevat muutokset tulevat vaikuttamaan monella tapaa negatiivisesti Suomen valtion tilanteeseen.
Ammattiyhdistysten näkökulmasta niiltä, joilla on jo nyt taloudellisesti vaikeaa, ei tulisi leikata enää yhtään enempää. Kyseiset leikkaukset eivät luo työpaikkoja vaan vähentävät keikkatyön määrää sekä osa-aikaista työtä, kun suojaosa poistuu. Käytännössä keikkatyön palkasta jää käteen enää puolet aikaisemmasta, jolloin työn tekeminen ei kannata. Toimenpiteet lisäävät ihmisten ahdinkoa sekä vähentävät kaupan alalle tärkeää päivittäistavaroiden ostoa. Käytännössä valtion liikkeelle laittama raha näille taloudellisesti hankalassa asemassa oleville ihmisille kulkeutuu suoraan yrityksille sekä takaisin valtiolle. Leikkauksilla ei siis käytännössä säästetä lainkaan. Nämä leikkaukset tulevat vaikuttamaan myös Virtain ostovoimaan erittäin merkittävästi, mikä heikentää myös oman kuntamme taloudellista tilannetta. Tuleva tilanne houkuttaa myös harmaaseen talouteen, sitäkö yrittäjät toivovat?
Poliittiset lakot ovat myös oleellinen osa demokratiaa, jotta voidaan vaikuttaa myös hallituskauden aikana tehtäviin päätöksiin. Ammattiyhdistykset viestivät hallitukselle, ettei nykyinen toiminta ole yhteen hiileen puhaltamista, tai työpaikkoja säilyttävää toimintaa eivätkä hallituksen esittämät heikennykset auta Suomen taloutta nousuun. Nykyiset toimet ja erityisesti palkankorotusten kiinnittäminen vientialan korotuksiin tulee luomaan ainoastaan pysyviä matalapalkka-aloja, ja jälleen erityisen voimakkaasti naisvaltaisille aloille. Köyhdyttämällä omaa kansaa ei meitä tästä suosta nosteta.
Lakkoilun todellinen ydin on se, että ammattiyhdistysliikkeet haluavat välttää Suomeen syntymästä eriarvoisia palkkatasoja. Suomessa tätä eriarvoisuutta ovat jo lisänneet harmaa talous, ulkomainen halpatyövoima ja alustatalouden työntekijöiden muuttaminen väkisin kevytyrittäjiksi. Kevytyrittäjistä työnantajan ei tarvitse maksaa työeläkemaksuja eikä sairaus-, tapaturma- eikä työttömyysturvavakuutusten maksuja vaan työntekijä maksaa ne itse. Tällä tavoin voidaan laskea palkkatasoa. Haluammeko luoda Suomeen hyvinvointivaltion jälkeen ainoastaan erittäin eriarvoisen palkkakulttuurin, jossa ammattiosaamisella ei ole väliä ja jossa työ teetetään mahdollisimman halvalla yritysten voittojen maksimoiseksi? Mielestämme kyseinen malli ei kuvasta yhteen hiileen puhaltamista.
Kirjoittajat ovat ammattiliittojen jäseniä.