Hallituksen aikeet tehdä mittavia uusia leikkauksia sosiaali- ja terveyspalveluihin puhuttivat yhtä lailla poliitikkoja, alan ammattilaisia ja muita kansalaisia Pirkanmaan vasemmiston aluevaltuustoryhmän järjestämässä yleisötilaisuudessa. Hoivatyön tulevaisuuteen ja alaan kohdistuviin leikkauksiin syvennyttiin lauantaina aluevaltuustoryhmän ja alan asiantuntijoiden kanssa. Vasemmistoliiton kansanedustaja, entinen sosiaali- ja terveysministeri, valtiovarainvaliokunnan jäsen Hanna Sarkkinen tarjosi katsauksen sosiaali- ja terveyspalveluiden rahoitukseen.
Sarkkinen loi puheenvuorossaan katsauksen sote-palvelujen rahoituksen historiaan: vielä 1990-luvun alussa palvelujen saatavuus ja laatu olivat kunnossa ja rahoitus tällöin yleiskatteellista. Lama 90-luvulla kuitenkin toi tähän muutoksen, jolloin palveluiden rahoituksesta leikattiin ja etenkin peruspalveluita karsittiin. Samalla työterveyttä alettiin laajentaa, minkä seurauksena alan ammattilaisia valui pois julkisista palveluista työterveyden piiriin. Väestön ikääntyminen 2010-luvulta lähtien on lisännyt palveluntarvetta, kun työntekijäpula on puolestaan pahentunut.
Tarve saada sosiaali- ja terveyspalvelut laajemmille harteille oli kauan tiedossa ennen kuin uudistus lopulta saatiin läpi. Tavoitteena oli vahvistaa peruspalveluita, mutta käytännössä tämä tavoite ei ole toteutunut. Verotusoikeuden puuttuminen vaikeuttaa hyvinvointialueiden liikkumavaraa merkittävästi. Uudistusta lähdettiin toteuttamaan alun perin liian pienellä rahasummalla.
– Uudistus toteutettiin todella vaikeaan aikaan. Koronaa, sote-alan palkkaratkaisuja ja Venäjän hyökkäyssodan aiheuttamaa inflaatiota ei pystytty ennakoimaan, Sarkkinen kertoo.
Sarkkinen toteaa, että hallitus ei ole halukas ratkaisemaan hyvinvointialueiden ongelmia, vaan pikemminkin ajaa tuhoisia ja kalliiksi tulevia leikkauksia sosiaali- ja terveyspalveluihin. Sarkkinen kritisoi voimakkaasti hallituksen aikeita leikata vanhuspalveluiden hoitajamitoituksesta ja pidentää hoitotakuuta. Rahaa sen sijaan tuntuu hallituksen mielestä riittävän yksityisten palveluiden kelakorvauksiin.
Sarkkinen toteaa, että vasemmistoliitto ratkaisisi tilanteen muun muassa antamalla hyvinvointialueille verotusoikeuden, pidentämällä alijäämän kattamisvelvoitetta ja rajoittamalla vuokratyövoiman käyttöä.
Panelistit pysähtyivät hoiva-alan työvoimapulan ja asenteiden äärelle
Hallituksen kaavailemat leikkaukset sosiaali- ja terveyspalveluihin puhuttivat ja huolestuttivat tilaisuuden asiantuntijapaneelin keskustelijoita. Panelisteja tentannut aluevaltuutettu Kukka Kunnari tarttui aiheeseen heti kysymällä, saadaanko henkilöstö todella riittämään karsimalla sosiaalihuollon ja erikoissairaanhoidon palveluvalikoimaa sekä höllentämällä huomattavasti hoitotakuuta ja vanhustenhoivan henkilöstömitoitusta.
– Kyselyissä sosiaalialan henkilöstölle on selvitetty, mikä työssä kuormittaa eniten. Vastauksissa nousee eettinen stressi. On kuormittavaa, kun työntekijät eivät riitä, vastasi vasemmistoliiton aluevaltuutettu ja lastensuojelun erityisasiantuntija Minna Minkkinen.
Suomen lähi- ja perushoitajaliitto Superin pääluottamusmies Aki Leppänen yhtyi Minkkisen mielipiteeseen. Hän nosti esiin, että joidenkin yksityisten palveluntarjoajien kanssa on tehty sopimuksia isommalla hoitajamitoituksella ja nämä sopimukset ovat sitovia.
Hoitoalan työvoimapulaan esitettyjä ratkaisuja pohtiessa katse kääntyi erityisesti kansainväliseen rekrytointiin ja sen eettisiin ongelmiin.
– Emme saa niin paljon työvoimaa ulkomailta, että työvoimapula ratkeaa. Työoloja täytyy myös parantaa, aluevaltuutettu Mikko Aaltonen totesi.
Minkkinen toi esiin maahanmuuttopolitiikan ongelmat kansainvälisessä rekrytoinnissa. Perheen tuominen Suomeen on tehty vaikeaksi eikä ole eettisesti kestävää viedä työvoimaa lähtömaista. Leppänen otti myös kantaa kansainvälisen rekrytoinnin ongelmiin. Hän osoitti huolta siitä, että nykypolitiikalla ulkomailta tulevien osaajien on vaikea kotoutua eikä ole oikein tuoda kaukaa koulutettuja työntekijöitä toimimaan käsipareina ja niminä työvuorolistalla. Suomeen ei ole houkutteleva jäädä, jos kotouttamisen eteen ei tehdä enempää töitä. Lisäksi hoitajan työssä tarvitaan myös kielitaitoa ja tätä ei riittävästi opeteta.
– Hoitajapula on järkyttävä, mutta Suomi ei ole ainoa maa, joka osaajia etsii, Leppänen kommentoi.
Sarkkinen kertoi pitävänsä kansainvälistä liikkuvuutta hyvänä asiana, mikäli ihmiset haluavat liikkua. Maahanmuuton taso voisi hänen mukaansa ratkaista kestävyysvajeen, mutta on eettisesti ongelmallista, mikäli tarjottu työ ei vastaa henkilön osaamista.
Hoivatyöhön kannustamisessa sukupuolirooleihin liittyvät asenteet yhä voimissaan
Hoivan sukupuolittuneisuus sekä siihen liittyvät asenteet herättivät runsaasti keskustelua. Moni panelisti näki, että asenteet ovat jääneet ajastaan jälkeen ja ne vaikuttavat niin työhön hakeutumiseen kuin siihen suhtautumiseen.
– Hoivatyötä sysätään omaishoidon kautta paljon hyvin vanhojen ihmisten syliin. Se kasautuu iäkkäämmille ihmisille, varavaltuutettu, Tampereen Ohjaamossa työskentelevä Satu Kosola pohti.
Aaltonen ja Minkkinen toivat esiin näkökulman, että Suomessa koulutukseen ohjaaminen on edelleen voimakkaasti kytkeytynyt sukupuoleen – miehiä ja poikia ei yhtä paljon ohjata hoiva-alalle.
– Nykyään tyttöjä kannustetaan miesvaltaisille aloille, mutta tämä ei toimi toisin päin.
Panelistien mukaan sukupuolirooleihin kytkeytyvät asenteet vaikuttavat vahvasti. Hoiva nähdään naisten tehtävänä, luonnollisena kutsumusammattina, joka ei tuo yhteiskunnalle tuloja. Miesvaltaisilla aloilla taas tienataan rahaa.
– Sama narratiivi on olemassa myös yhteiskuntatasolla: vientialat tuovat rahan ja hoiva-ala kuluttaa sen, pohti Sarkkinen.
Miehet ovat hoitoalalla merkittävässä vähemmistössä, eikä miehiin suhtautuminen alalla ole sekään aivan ongelmatonta.
– Mies on usein nostokurki tai laitteiden korjaaja. Jos tarvitaan apua painavien asioiden nostamisessa tai tekniikan kanssa, on oletus, että työpaikalla oleva mies tietysti auttaa, Leppänen kertoo.
Asenteissa on panelistien puheiden mukaan paljon korjattavaa, kuten työloissa ja sen konkreettisessa arvostuksessa, kuten palkkatasossa.
– Hoiva- ja hoitoalan työ kantaa tätä yhteiskuntaa ja taloutta ja työn arvo on valtava. Vasemmisto taistelee paremman hoivatyön puolesta, tiivistää Sarkkinen paneelin päätteeksi.