Franz Kafkan mielestä oli olemassa tie, joka vie kohti vapautta ja iloa

Faktalaatikko:

Franz Kafka syntyi 3.7.1883 Prahassa saksankieliseen juutalaiseen keskiluokkaiseen kauppiasperheeseen. Isä oli voimakas patriarkka, josta sanotaan johtuneen Kafkan kykenemättömyys avoimeen kapinaan, joka on usein teemana hänen kertomuksissaan.

Kafka suoritti lakitutkinnon, joka turvasi talouden hänen työskennellessään 1908-22 Työläisten tapaturmavakuutuslaitoksessa vakuutusvirkailijana.

Vuonna 1917 Kafka sairastui tuberkuloosiin, kärsi masennuksesta ja hänellä oli syömishäiriö, anoreksia.

Elinaikanaan Kafkalta julkaistiin ainoastaan novelleja. Ennen kuolemaansa hän pyysi ystäväänsä Max Brodia tuhoamaan tuotantonsa, jota pyyntöä Brod ei noudattanut.

Kafkalta on suomennettu useita novellikokoelmia sekä romaanit Oikeusjuttu, Linna ja Amerikka. 

Kafka kuoli 3. kesäkuuta 1924 keuhkotautiparantolassa Kierlingissä, Itävallassa. Hänet on haudattu sukuhautaan Prahan juutalaiselle hautausmaalle.

 

Eurovaaleissa pelätään äärioikeiston saavuttavan jymymenestyksen. Samalla kynnyksellä Euroopassa seistiin päivälleen sata vuotta sitten, kun kirjailija Franz Kafka kuoli. 

Neljä kuukautta aiemmin oli haudattu Lenin Moskovassa. Kaksi kuukautta aiemmin Adolf Hitler tuomittiin viideksi vuodeksi vankeuteen kumppaniensa kanssa Münchenissä tekemästä vallankaappausyrityksestä. Maanpetosoikeudenkäynnin Hitler käänsi poliittiseksi voitokseen tuomarien lempeällä avustuksella. Hän istui tuomiostaan vain kahdeksan kuukautta Landsbergin vankilassa.  

Kafka kutsui kirjailijaa ”onnen etsijäksi.” Hänen ystävänsä Milena Jesenská  kirjoitti artikkelin Velvollisuutemme on olla iloisia. Olisiko tämä ”velvollisuus” nyt totisinta totta tässä hymyilevässä postmodernismissa viettäessämme ikuista sunnuntaita kulutusjuhlien rentoudessa, kun välkkyvien hammasrivien takaa pilkistää jälleen kaunan- ja kostonhimoinen natsiaave?

Kafkan mielestä oli olemassa tie, joka vie kohti vapautta ja iloa. Hän ei kuitenkaan sitä henkilökohtaisesti löytänyt, vaikka etsikin kiihkeästi. Hän auttoi kuitenkin meitä näkemään maailman sellaisena kuin se on. Edelleenkin se ongelma on ratkaisematta, jonka edessä Kafka menehtyi. 

Runoilijan sisäisellä näöllä Kafka vaistosi mätänevän maailman mielettömyyksien keskellä vielä suuremman mielettömyyden lähestyvän. Fasistinen Saksa oli rakentava Ravensbrückin leirin, jossa Kafkan ystävätär Milena Jesenská oli kuoleva. 

Kirjailijan vaistolla Kafka reagoi, miten huomispäivän todellisuus ilmoitti tulostaan kuten myrskyssä taipuvat ensimmäisinä puitten latvat. Viihtyisikö Kafka kauppiaan poikana nykyisessä kaupallisuuden läpitunkemassa ilmapiirissä paremmin kuin oman aikansa byrokratian puristuksessa? Kauppias -novellin päähenkilö pohdiskelee:

”Minun rahani ovat vieraiden ihmisten hallussa; en voi olla tarkoin perillä heidän olosuhteistaan; minulla ei ole aavistustakaan onnettomuuksista, jotka saattavat kohdata heitä; kuinka minä voisin torjua ne! Ehkä he ovat äityneet tuhlaileviksi ja järjestäneet juhlan jonkin ravintolan puutarhaan, ja toiset taas viivähtävät hetkisen tässä juhlassa pakomatkallaan Amerikkaan.”

Kauppiaan mielestä ihmisten piti tuoda säästämänsä rahat hänelle!

Jatkuvat muodonmuutokset

Kafkan eläessä alkoi massojen aikakausi. Taide, aatteet, ideologiat ja kaupallinen viihde sekoittuivat iloiseksi sekamelskaksi, teolliseksi tuotannoksi, pyhän kokemus taiteesta alkoi kadota. 

Taide on muuttunut yhdeksi viihteen, huvittelun ja virkistyksen muodoksi, kauppatavaraksi. Arjesta on tullut kiusallinen sivuseikka. Kafkan tarinoiden ”lepakkomaiseen” salaperäisyyteen on tsekkiläinen kirjailija Milan Kundera antanut useita vinkkejä. Kundera kysyykin, onko todellisuudentajumme heikentynyt niin, että koemme Kafkan realistiset kuvaukset unenomaisina tai mystisinä.

Kafka ei kuvaa yksinäisyyttä, vaan loukattua yksityisyyttä sekä itsensä syyllistämistä. Esimerkiksi liikenteen melun tunkeutuminen kaikkialle loukkaa yksityisyyttämme. Kunderan mukaan kaupungit ovat muuttuneet maanteiksi ja maantiet kaupungeiksi. 

Autojensa sisään koteloituneet yksilöt ovat muuttuneet Muodonmuutoksen Gregor Samsan tavoin koppakuoriaisiksi, coloradokuoriaisiksi. Ne tuhoavat elinmahdollisuudet maapallolla tunkeutumalla kaikkialle. Kaiken paljastava MEDIA loukkaa yksityisyyttämme kenties syvimmin. 

Kafkan tarinoiden henkilöt näyttelevät osaansa elämän ja yhteiskunnan pienillä näyttämöillä. Linna on Kunderan mukaan banaali kuvaus henkilöstä, joka ei saa luvattua virkaa.

Kunderalle kafkalaisuus on loukussa olemisen kokemus, weberiläinen kapitalistisen rationaalisuuden rautahäkki. Kafkan kertomukset ovat nurinpäin käännettyjä kertomuksia, todellisuuden oikosulkuja, joista puuttuu käänteet ja ajallinen kokemus. Niissä elämän sisältö sekoittuu olemassaolon synkkään hämäryyteen. Jokainen lause synnyttää reaktion ”näin se on” ja pakottaa samalla esiin kysymyksen: ”mistä minä sen tiedän.” 

Kafka halkaisee vertauskuvan vertauskuvalliseksi esitykseksi. Itse hän totesi, ettei symboleilla ole mitään käyttöä arkielämässä, joka on se ainoa elämä, mikä meillä on:

”Symbolit ilmaisevat pelkästään sen tosiasian, että käsittämätön on käsittämätöntä, ja sen olemme tienneet jo ennestään. Symboleja seuraamalla et voi itse muuttua symboliksi etkä vapautua jokapäiväisistä huolistasi, joita et voi hämätä etkä paeta.”

Kafka ihaili Goethea

Mikä oli Kafkan sanoma? Oliko sitä? Jos, niin mitä ja mistä Kafka kertoo meille sata vuotta poismenonsa jälkeen? Hänen tarinoidensa henkilöt näyttelevät osaansa elämän ja yhteiskunnan pienillä näyttämöillä. Hänen teostensa kestosuosio piilee varmaan siinä, että monet meistä, niin miehet kuin naisetkin, löydämme hänen henkilöidensä tarinoista omat ongelmamme ja kuvan omasta elämästämme.

Kafkan tuotannon historiallisessa taustassa heijastuu liberalismin tappio Itävalta-Unkarin mätänemistilassa olevassa keisarikunnassa. Se merkitsi Prahan juutalaisille kuolemanvaaraa. Eristetyt juutalaiset tunsivat muita herkemmin niiden ihmisten tuskan, jotka imperialismin epäinhimilliseksi käymässä maailmassa puolustivat humanismia.

Saksankieliset juutalaiset pyrkivät jatkamaan Kafkan suuresti ihaileman Goethen humanistisia perinteitä. He loivat Rainer Marie Rilkestä aina Kafkaan saakka merkitykseltään yleismaailmallisen kirjallisuuden.

Kafka eli keskellä Itävalta-Unkarin keisarikunnan kuriyhteiskuntaa, aikakautena, jolloin vanhalla ei ollut voimia eikä keinoa uudistua, eikä uudella vielä voimaa kumota vanhaa valtaa. Nyt sata vuotta myöhemmin Euroopan valtaapitävät punivat samaa hämähäkinverkkoaan päämme menoksi.

Kafka ei ollut vallankumouksellinen eikä vastavallankumouksellinenkaan. Hän oli herättäjä, vastuuntunnon runoilija. Oikeusjutun tärkein sanoma on tämä: joka elää ihmisyhteiskunnassa on vastuussa koko maailmasta, eikä kukaan voi vapauttaa häntä vastuusta. 

Kafka kuvasi yhteiskunnallisia suhteita symbolisesti, subjektiivisesta näkökulmasta yli-inhimilliseen. Kafkasta voi laatia yhteiskunnallisen, psykoanalyyttisen tai teologisen tulkinnan. Mikään niistä ei voi omia Kafkaa kokonaan itselleen. Hän on kuin seteli, joka kiertää taskusta toiseen, mutta pysyvästi sitä ei omista kukaan. Hän käyttää monimerkityksellisiä symbolejaan uuden ulottuvaisuuden luomiseen äärettömään, jolle ihminen menneinä vuosisatoina ei keksinyt muuta nimeä kuin Jumala.

Huolten ja murheiden painama ihmismieli

Michel Foucault’n mukaan kurin tehtävänä on tukahduttaa kaikki, ennen kaikkea yksityiskohdat. Turvallisuus toimii tukeutumalla yksityiskohtiin, joita itsessään ei arvosteta hyviksi tai pahoiksi. Asiat määritellään sitä tarkemmin, mitä kielletympiä ne ovat. Järjestys on se mitä jää, kun on estetty kaikki se, mikä on kiellettyä.

Kafkan ystävän kirjailija Marie Majerovan mukaan Kafka taisteli kaaoksessa löytääkseen elämän todelliset lait. Kafkan teokset osoittavat meille, että ihmisen elämää ohjaavat lait ovat hänen tahtonsa ulkopuolella. Kuten Marx sen tiivisti ytimekkäästi: ihmiset tekevät itse historiaansa, mutta he eivät tee sitä mielensä mukaan, he eivät tee sitä omavalintaisissa, vaan välittömästi olemassa olevissa, annetuissa ja perinnöksi jääneissä olosuhteissa. Kaikkien edesmenneiden sukupolvien perinteet painavat vuorenraskaina elävien aivoja.

Kafka kuvaa suoristuspaineiden alamaisena tuskailevaa, huolten ja murheiden painamaa ihmismieltä. Hän ei nähnyt ulospääsyä traagisesta, mutta hänellä oli järkkymätön usko ulospääsyn olemassaoloon. Novelleissa Nälkätaiteilija sekä Laulajatar kuvataan taiteilijan asemaa ja roolia kahdesta eri näkökulmasta. 

Nälkätaiteilijassa kuvataan vartijoita, jotka valvovat, ettei häkissä yleisön nähtävillä paastoava taiteilija syö yöllä salaa. Taiteilija puolestaan tarjoaa joka aamu vartioille aamuaterian. Vartijat kuvannevat kriitikoita ja mesenaatteja.

Politiikassa on osattava mairitella ja vihjailla. Käskyillä ja jyrkillä komennuksilla ei suosiota saavuteta. Totuuden ja suorien sanojen sanominen ei kuulu politiikan areenoille vaan taiteen taistelukentille. 

Kafkan tuotanto on osoittautunut vuosikymmenten saatossa laajemmaksi kuin erään maailman lopunajan hätähuudoksi. Vuosina 1908–22 Työläisten tapaturmavakuutuslaitoksessa työskennellyttä Franz Kafka -nimistä virkailijaa tuskin enää muistettaisiin. Hänen kertomuksissaan kuvatuista ahdistuksista ja elämänjumeista on tullut merkittävä osa kulttuurihistoriaa.

Kenties Kafkan kestosuosio piilee siinä, että monet ihmiset löytävät Kafkan henkilöiden tarinoista omat ongelmansa ja kuvan omasta elämästään.

Franz Kafkan päiväkirjat 1909-23 ilmestyi vastikään turkulaisen Sammakon kustantamana, Panu Turusen suomentamana. Tämä kirjattakoon merkittäväksi turkulaiseksi kulttuuriteoksi.

Faktalaatikko:

Franz Kafka syntyi 3.7.1883 Prahassa saksankieliseen juutalaiseen keskiluokkaiseen kauppiasperheeseen. Isä oli voimakas patriarkka, josta sanotaan johtuneen Kafkan kykenemättömyys avoimeen kapinaan, joka on usein teemana hänen kertomuksissaan.

Kafka suoritti lakitutkinnon, joka turvasi talouden hänen työskennellessään 1908-22 Työläisten tapaturmavakuutuslaitoksessa vakuutusvirkailijana.

Vuonna 1917 Kafka sairastui tuberkuloosiin, kärsi masennuksesta ja hänellä oli syömishäiriö, anoreksia.

Elinaikanaan Kafkalta julkaistiin ainoastaan novelleja. Ennen kuolemaansa hän pyysi ystäväänsä Max Brodia tuhoamaan tuotantonsa, jota pyyntöä Brod ei noudattanut.

Kafkalta on suomennettu useita novellikokoelmia sekä romaanit Oikeusjuttu, Linna ja Amerikka. 

Kafka kuoli 3. kesäkuuta 1924 keuhkotautiparantolassa Kierlingissä, Itävallassa. Hänet on haudattu sukuhautaan Prahan juutalaiselle hautausmaalle.