Elinikä pitenee mutta palvelut vähenevät – minkä arvon annamme vanhuudelle?

– Elämme pitkäikäisyyden vallankumousta, luonnehti gerontologian professori Marja Jylhä yleisötilaisuudessa ikäihmisten palveluiden tilanteesta.

Jylhä avasi väitettä kuvailemalla, kuinka Suomen itsenäistymisen ajoista suomalaisen keskimääräinen elinikä on peräti kaksinkertainen. Keskimääräisen eliniän hurja piteneminen johtuu suurelta osin lapsikuolleisuuden vähenemisestä, mutta myös vanhuuden pitenemisestä. Jylhän mukaan Suomessa tämä on tapahtunut hyvin nopeasti.

– Elämä ei vain pitene, vaan myös paranee. Olemme toimintakykyisempiä, aktiivisempia, koulutetumpia, Jylhä kommentoi.

Jylhä jatkoi kuvailemalla, miten vanhuuden piteneminen johtaa myös siihen, että todennäköisesti tarvitsemme hoivaa ja hoitoa. Muistisairaus on merkittävin tekijä ympärivuorokautisen hoidon tarpeelle, sillä kun sairaus etenee, on hyvin vaikeaa asua yksin tai edes puolison kanssa.

Samaan aikaan kun hyvin vanhojen ihmisten määrä kasvaa nopealla vauhdilla, ikäihmisten palveluita vähennetään suhteessa kasvavaan tarvemäärään. Jylhä kritisoi tästä poliittisia päätöksentekijöitä: hänen mukaansa mikään puolue ei ole määrätietoisesti puolustanut ikäihmisten palveluita.

Myös Pirkanmaan hyvinvointialue saa Jylhältä reippaasti kritiikkiä. Hyvinvointialueella ikäihmisten palveluita pyritään vähentämään ja palveluihin pääsyä venytetään lainvastaisesti. Pirhan suunnitelmien mukaan tulevaisuudessa esimerkiksi ympärivuorokautista hoitoa saisi paljon harvempi. Hoitoa korvataan yhteisöllisellä asumisella, joka vastaa kuitenkin vain niiden hoidon tarpeeseen, jotka tarvitsevat sitä vähemmän. Lisäksi Pirhan aikeet lakkauttaa ikäihmisten päivätoiminta tulee Jylhän mukaan kuormittamaan päivätoiminnan asiakkaiden lisäksi myös omaishoitajia.

Jylhä arvioi, että leikkaukset ikäihmisten palveluihin tulevat lisäämään kärsimystä, ensihoidon ja sairaaloiden kuormitusta sekä poliisin työtä, kun yhä enemmän täytyy etsiä eksyneitä ihmisiä. Omaiset tulevat kokemaan kasvavaa painetta huolehtia läheisestään.

– Mennään siihen, että hoidon tavoite on niukin naukin pärjääminen. Tavoitteen pitäisi olla hyvinvointi ja elämänilo, Jylhä painotti.

Päätöksentekijöille enemmän painetta

– Poliittiset rakenteet ovat olleet kykenemättömiä tarttumaan väestön ikääntymisen ja palveluiden kasvavaan tarpeeseen, Pirkanmaan vasemmiston aluevaltuustoryhmän puheenjohtaja Milka Hanhela totesi.

Hanhela eritteli, miten hyvinvointialueisiin kohdistuva säästöpaine on aiheuttanut säästöjen hakemisen kaikesta, mistä se suinkin on mahdollista. Pirkanmaan hyvinvointialueella kiire on leimannut päätösten valmisteluja ja kattavat vaikutusten arvioinnit ovat jääneet uupumaan. Esimerkiksi ikäihmisten palveluiden kehittämisohjelmaa vasemmistoliitto esitti palautettavaksi uudelleenvalmisteluun vaikutusten arviointien puutteellisuuden vuoksi, mutta esitys hävisi äänestyksessä.

Hanhela ja Jylhä molemmat korostivat, että poliittisen paineen luominen olisi tärkeää, jotta aikaan saataisiin muutosta. Jylhä painottaa, että omaistenkin tulisi alkaa hankalammiksi: laki ei velvoita omaista ottamaan apua tarvitsevaa ikääntynyttä läheistään vastuulleen.

Suomi käyttää muihin Pohjoismaihin verrattuna huomattavasti vähemmän rahaa vanhusten hoitoon. Jotta olisi edes toivoa, Jylhän mielestä tarvittaisiin ohjelma vanhusten palveluiden kehittämisestä.

Mistä löytyisi tahtoa luoda edes toivoa? Jylhä jätti yleisön suuren kysymyksen äärelle:

–  Onko vanhuudella ja vanhalla ihmisellä arvoa ja merkitystä?