Kiirastorstaina 2024 Mika ja Aki Kaurismäen Arvottomat-elokuvan filmauksissa stillkuvaajana toiminut Mikko Mattila lähetti minulle sähköpostiviestin:
Tervehdys!
Olemme viimeistelemässä tietokirjaa Arvottomat-elokuvan tuotannosta. Löysimme Hämeen Yhteistyöhön kirjoittamasi jutun elokuvanteosta. Voimmeko käyttää sitä kertaluontoisesti kirjamme visuaalisena materiaalina?
Kokoamme muutamia juttuja esimerkkeinä elokuvan herättämästä kiinnostuksesta. Jutussasi näkyy olevan minun ottama kuva, joten yhteistyötä olemme tehneet aiemminkin. Terveisin Mikko Mattila.
Vastasin viestiin:
Hei,
kiitos viestistäsi, joka palautti vanhan miehen hetkeksi nuoruuden innostuksen kultturelleihin hetkiin. Tein Kaurismäen veljeksistä kyseisen haastattelun kesäkuussa 1982 Tampereen Tillikassa, mikä oli tuolloin vielä se vanha kunnon legendaarinen maan kuulu opiskelija- ja kulttuuriravintola.
Silloin Kaurismäen veljekset olivat kuvausryhmineen kuvaamassa kohtausta, joka sijoittui Tampereen kauppahallin alakerran kahvilaan. Kahvilassa oli käytössä vanha kunnon puuhella. Muistaakseni kohtaus meni jotenkin niin, että sen vitsinä oli Tampere punaisena kaupunkina tms. Tuolloin kiista kauppahallin rakennuksen julkisivun purkamisesta oli jo loppumetreillään.
Veljesten ympärillä haastattelun aikana väkeä ja hyörinää riitti. He eivät olleet vielä tuolloin maan ja maailman kuuluja staroja. Muistaakseni Hämeen Yhteistyön toimitussihteerillekin Kaurismäet olivat vielä tuntemattomia nimiä.
Valehtelijasta Arvottomiin
Hämeen Yhteistyön toimitussihteerille tuli kesäkuussa 1982 tieto, että 12.–16. kesäkuuta Tampereella filmataan uutta kotimaista elokuvaa. Ohjaaja Mika Kaurismäkeä ja hänen käsikirjoittaja veljeään Akia voi haastatella, kunhan asiasta sopii kuvaussihteeri Anne Holmbergin kanssa.
Veljekset olivat ponnahtaneet julkisuuteen edellisvuonna valmistuneella 53-minuuttisella elokuvalla Valehtelija, jonka vanhempi veli Mika ohjasi ja nuorempi veli Aki esitti siinä pääosan.
Kevään 1982 Tampereen lyhytelokuvafestivaaleilla Valehtelija oli ollut näkyvästi esillä. Samalla elokuva oli Mikan diplomityö Münchenin elokuvakoulusta.
Hämyrin toimitussihteeri soitti minulle ja kysyi, voisinko minä mennä jossain vaiheessa haastattelemaan tätä veljeskaksikkoa. Lupasin selvittää tilanteen ja sainkin sovittua kuvaussihteerin kanssa haastattelun Tillikkaan.
Kuuden jälkeen illalla Tillikkaan saapuikin veljesten seurassa värikäs revohka kuvausryhmän väkeä. Esitin asiani ja minut istutettiin Mikan ja Akin väliin Tillikan eteisaulan pitkään pöytään. Yhä kasvavan hälinän ja sakenevan tupakansavun keskellä tarinaa kertyi haastattelunauhuriin toista tuntia. Haastattelu julkaistiin Hämeen Yhteistyössä 29.6.1982 otsikolla: Uuden aallon elokuvantekijät Tampereella.
Veljekset kertoivat elokuvansa olevan lähinnä eksistentiaalista hortoilua:
Aki:
– Se on rakkauselokuva, jännityselokuva, seikkailuelokuva, komedia ja sitten että se on fantastinen.
Mika:
– Arvottomat on filosofisella tasolla ajankuvaa, mutta ei konkreettisella tasolla kuten esimerkiksi Ajolähtö. Suomessahan on ollut vallalla kolme elokuvatyyppiä: puskakomedia, historiallinen elokuva sekä kolmantena sosiaaliraportti. Toivottavasti tämä meidän elokuva ei ole mitään näistä. Ei ainakaan puskakomedia.
Mika:
– Jos tätä elokuvaa verrataan sosiaaliraporttiin, niin tässä ei yritetä todistaa mitään. Ei lähdetä mistään teesistä, että nyt Suomessa asiat on tällä mallilla, tämmöiset ongelmat ja niin edelleen.
Anssi Tikanmäen Finlandia-rock
Arvottomien ensi-ilta oli lokakuun 14. päivänä 1982 Helsingissä elokuvateatteri Bristolissa. Elokuvan pääosissa olivat Matti Pellonpää ja Pirkko Hämäläinen, gangstereina häärivät Jorma Markkula, Esko Nikkari ja Asmo Hurula.
Kutsukortissa kerrottiin elokuvan kuvaavan maailmaa, joka on hyväksynyt hulluutensa ja ihmisistä, joille se on yhdentekevää. Se oli hyvästijättö Kekkosen Suomelle ja sukupolvikokemus niin katsojilleen kuin nuorelle tekijäryhmälleen.
Elokuvan leikkausassistenttina työskennelleen Raija Talvion ja stillkuvaajana toimineen Mikko Mattilan teos Arvottomat – Tärkeintä on lähteminen (Aviador) avaa ikkunoita 42 vuoden takaiseen Suomeen. Mattilan kuvat vievät elokuvallista aikamatkan tarinaa eteenpäin. Kuvat kertovat, miten paljon on Suomi 40-vuodessa muuttunut.
Elokuvaan musiikin tehnyt Anssi Tikanmäki nousi myös hetkessä suuren yleisön tietoisuuteen varsinkin heti elokuvan alussa rocksovituksena soivan Finlandian ansiosta.
Ensi-illan jälkeisiä tunnelmia kirjasi päiväkirjaansa 22-vuotias tamperelainen Sohvi Sirkesalo:
– 14.10.1982: Grand Slamin bussilla Hesaan. Urho´s Pub. Bristol klo 16.00: Arvottomat. HYVÄ!
– Helena Y & me, Pressissä syömässä. Bottalle ja paljon tuttuja. Aki, Päivi T, Elina O, muita… Helenalle yöksi, nukkumaan 04.30.
– 15.10.1982: Ylös klo 07.00. Apua, juna lähtee 08.00.
– Eput lähti Kajaaniin. Väsynyt ja ihme olo. Nukuin iltapäivällä. Illalla YO-talolla kabaree.
Kekkosen Suomesta Raha-Suomeen
Vuosien 1956–82 Urho Kekkosen ajan muisto alkoi rapistua nopeasti Mauno Koiviston ensimmäisen presidenttivuoden aikana. Kolme päivää Venäjän vallankumouksen 65-vuotispäivän jälkeen, marraskuun 10. päivänä 1982 kuoli vuodesta 1966 NKP:ta johtanut pääsihteeri Leonid Breznev 76-vuotiaana.
Breznevin seuraajaksi tuli vuodesta 1966 KGB:tä johtanut 68-vuotias Juri Andropov. Hän ehti olla vallassa vajaat 15 kuukautta, kun hän menehtyi munuaisten vajaatoimintaan 9.2.1984. Kansan keskuudessa kulki suusta korvaan kitkerä vitsi:
– Breznev on kuollut, Andropov on nimitetty. Mistä sen erottaa? Toinen hengittää vielä.
Arvottomien ensi-illan jälkeen Suomella oli edessään muutaman vuoden spurtti kohti tasavertaisempaa hyvinvointia. Vuonna 1985 tuloerot olivat pienimillään kuin koskaan Suomen historian aikana. Valtion velka oli alle kymmenen prosenttia bruttokansantuotteesta.
Kuitenkaan mikään ei ollut kohdallaan enempää presidentti Koiviston kuin muunkaan oikeiston mielestä. Ilman vanhan kurjuuden palauttamista Suomi romahtaisi velkataakkansa ja ylimitoitetun hyvinvointivaltion alle.
Keksittiin, että pääomien tuonnin rajoitukset oli purettava Harri Holkerin johtaman punamustahallituksen ja hallitun rakennemuutoksen avulla. Valtiovarainministeri Erkki Liikasesta (sd.) tuli tämän hallitun rakennemuutoksen trapetsitaiteileva mannekiini, uusliberalistisen talouspolitiikan uljas airut.
Sikäli Koivisto oikeistolaisineen oli ennustuksissaan oikeassa, että 1990-luvun alun jälkeen valtionvelka alkoi kasvaa rajusti. Kuitenkin tämä ennustus valtionvelan kasvusta osui nappiin aivan muista syistä kuin hyvinvointivaltion kalleuden vuoksi. Rahamarkkinat tekivät holtittomalla lainanannollaan velkaantumisen itse ja syyttivät siitä vasemmistolaiseksi leimaamaansa hyvinvointivaltiota.
Ja katso, pankkien velat maksatettiin veronmaksajilla ja voitot yksityistettiin velkojen ottajien kesken. Sen jälkeen haaveet hyvinvointivaltion kehittämisestä kietaistiin Gordionin solmuun samaan tapaan kuin Pohjan neito pyysi Väinämöistä vääntämään linnunmunan solmuun, minkä jälkeen neito suostuisi vaimoksi Väinämöiselle.
Vuoden 2025 Arvottomat?
Arvottomien ensi-illasta on kulunut 42 vuotta. Syksyllä 1982 oli kulunut 42 vuotta talvisodan päättymisestä. Arvottomien ensi-illan jälkeisinä vuosikymmeninä yhteiskunnallinen kehitys alkoi luisua alaspäin kuin lehmän häntä. Kiitos tämän uusliberalistisen talouspolitiikan, jonka Koivisto ja Holkeri hännystelijöineen starttasivat alulle.
Minkälainen sukupolvikokemus olisi tämän päivän Arvottomat, eli hyvästijättö 40-vuotta jatkuneelle oikeistolaiselle Raha-Suomelle? Olisiko se kaurismäkeläisten Arvottomien tavoin irtonainen, nokkela, haikea ja häpeämättömän romanttinen? Suosituksi tuli Matti Pellonpään lausuma aforistinen repliikki:
– Ei rakkaus kuole, se vain jättää meidät. Me siinä kuolemme.
Menisikö se nyt jotenkin näin: Ei hyvinvointivaltio kuole, se vain jättää meidät. Me siinä köyhdymme.
Mikko Mattila & Raija Talvio: Arvottomat – Tärkeintä on lähteminen, Aviador 2024. 188 sivua.
Kirjoittaja on tamperelainen toimittaja ja tietokirjailija