Viime lauantaina vietettiin Manse Priden pääjuhlaa sateisissa mutta lämpimissä tunnelmissa. Tapahtuma on viimeisen parin vuoden aikana kerännyt Tampereelle yli 10 000 osallistujaa. Tuntuu toiveikkaalta nähdä vuosi vuodelta isompi joukko ihmisiä juhlimassa sateenkaariväen oikeuksissa saavutettuja voittoja ja protestoimassa niitä vääryyksiä, joita vähemmistöjä vastaan on tehty ja edelleen tehdään sekä Suomessa että maailmalla.
Kun Pirkanmaan hyvinvointialueen aluevaltuusto kokoontui maanantaina, kontrasti Priden tuomaan iloon ja toivoon ei oikein olisi voinut olla isompi. Valtuustossa nimittäin on edustettuna myös se yhteiskunnan pimeä pääty, jossa edelleen pesii syvää ja voimakasta homo- ja transvihamielisyyttä. Käsittelimme kokouksessa eräiden kristillisdemokraattien ja perussuomalaisten jättämän valtuustoaloitteen siitä, ettei Pirhan tulisi “mainostaa pride-aatetta” tai näkyä pride-juhlassa millään tavalla. Vastakkainasettelua lietsottiin niin Yhdysvaltojen kulttuurisodista tutuilla tuontiargumenteilla, salaliittoteorioilla, epätosilla väitteillä kuin skandaalinhuuruisilla huhuillakin.
Kimmokkeena aloitteelle oli kuulemma se, että yhden valtuutetun tuttava oli nähnyt Pirhan vastaanottotilan odotusaulassa vain sateenkaariperheille suunnattuja flaijereita. Tämä valtava epäoikeudenmukaisuus voi toki johtua vaikkapa siitä, että muut flaikut olivat päässeet loppumaan, mutta mikään tekosyy ei ole liian pieni, jos sen varjolla pääsee julkisesti esittämään vähemmistövihamielisiä näkemyksiään median edessä.
Itse aloitteessa vaadittiin käytännössä paitsi sateenkaarisymbolin, myös sateenkaariväen näkyvyyden vähentämistä Pirhan viestinnässä ja materiaaleissa. Seta ry:n oli erityisen hyökkäyksen alla – sehän tarjoaa hyvinvointialueiden työntekijöille koulutusta sekä asiakkaille infomateriaaleja ja vertaistukea, mikä kristilliskonservatiivisessa maailmankuvassa on tietysti synti ja vääryys.
Vammaisten Pride valopilkkuna
Erityisen rumaa aloitteen perusteluissa oli väite siitä, että seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen huomioiminen olisi pois muilta vähemmistöiltä kuten vammaisilta, romaneilta ja saamelaisilta. Ensinnäkään ei ole: kaikkia vähemmistöjä koskevaa osaamista ja näkyvyyttä voidaan ja pitää lisätä samanaikaisesti. Toiseksi niin vammaisten, romanien kuin saamelaistenkin joukossa on myös sateenkaariväkeä ja monimuotoisia perheitä. Todennäköisesti he hyötyvät vielä enemmistöön kuuluvia enemmän siitä, jos seksuaalisuuden ja sukupuolen moninaisuus osataan ottaa Pirhan palveluissa hyvin huomioon.
Ei silti mitään niin pahaa etteikö jotain hyvääkin: Vammaisten Pride, joka tänä vuonna oli Tampereella 6.6., sai keskustelussa maininnan eräältä vihreältä valtuutetulta reaktiona kristilliskonservatiivien keppihevostelulle.
Ja ainakin aloite on tältä erää käsitelty. Vastauksessa päädyttiin siihen, että on sekä yhdenvertaisuuslain että Pirhan strategian ja viestintäsuunnitelman mukaista kohdentaa viestintää aliedustetuille vähemmistöille. Sateenkaarivastainen väki jäi tällä kertaa nuolemaan näppejään.
Vihanlietsonta saa uusia muotoja
En silti usko, että konservatiivit tyytyvät tappioonsa.
Ääneen lausumattomana tavoitteena tämän tyyppisissä aloitteissa on aina se, että seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen huomiointi sekä heidän asioitaan koskeva osaaminen ja ymmärrys heikkenisi ja heteroydinperhenormi vahvistuisi julkisissa palveluissa. Vähemmistöjen olisi turvattomampaa tuoda esiin perhetilanteeseensa tai seksuaalisuuteensa liittyviä asioita ammattilaisten kanssa asioidessaan.
Kristilliskonservatiiveille tämä on toivottu asiantila, koska he uskovat vakaasti ja tiedevastaisesti siihen, että heteroydinperhenormin mukainen elämä on ainoa hyvä ja moraalinen tapa elää.
Tämä ilmeni valtuustossa esimerkiksi erään akaalaisen puheenvuoroissa sen sorttisina väitteinä, että mielestäni ei olisi ylimitoitettu reaktio nostaa häntä vastaan syyte kiihotuksesta kansanryhmää vastaan. Sama henkilö on Akaassa saanut lietsottua homovihaa niihin mittoihin, että paikallinen seurakunta on Ylen uutisen mukaan (15.6.) joutunut palkkaamaan sateenkaarihäihin järjestyksenvalvojia.
Akaa Pride on lauantaina 11.7., ja toivonkin, että mahdollisimman moni pirkanmaalainen lähtisi sinne osoittamaan tukensa vihanilmaisujen kohteiksi joutuneille.
Kyynisyydelle ei pidä antaa valtaa
Kristilliskonservatiivien sateenkaarivihamielisessä maailmankuvassa on omasta näkökulmastani vain yksi hyvä puoli: ainakin se kumpuaa uskosta johonkin, olkoonkin todellisuudesta irrallaan. Pahempaa on sellainen politiikka, jonka taustalta löytyy vain kyyninen sadismi, oman edun tavoittelu tai halu tuhota yhteiskunnasta kaikki yhteisvastuun ja solidaarisuuden rippeet vaikka sitten valhein ja väkipakolla. Sitä oikeistosiipeä edustaa nyt puhtaimmillaan Wille Rydmanin linjaus STEA:n järjestöavustusten leikkauksista – uutinen, joka jätti valtuuston keskustelun kirkkaasti varjoonsa. Ja syystä.
Toteutuessaan ministerin suunnitelma veisi rahoituksen useimmilta vähemmistöjä ja haavoittuvassa asemassa olevia ihmisiä puolustavilta järjestöiltä. Seuraukset olisivat valtavat ja kauaskantoiset muidenkin kuin seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen kannalta – tuki lähtisi muun muassa naisjärjestöiltä, etnisiltä vähemmistöiltä ja pakolaisilta, ehkä lapsi- ja perhejärjestöiltä, mahdollisesti myös kaikilta niiltä järjestöiltä, joiden tehtävänä on auttaa köyhiä, rikostaustaisia ja asunnottomia ihmisiä. Siis käytännössä keneltä tahansa, joka ei ole Wille Rydmanin kaltainen mies.
Mutta pride-kuukauden ollessa käynnissä on ilman muuta pantava merkille, että juuri seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen järjestöt ovat niitä, joiden ympärillä internetin syvä pääty on lietsonut tätä uutta, kyynistä vihaa kansalaisyhteiskunnan tukemista kohtaan.
Entistä vahvemmin on selvää, että suomalaista yhteiskuntaa hakataan nyt voimalla kahtia merentakaisten kulttuurisotien jakolinjojen mukaan, ja sateenkaariväki on joutunut siinä taistelussa kirveenvarren asemaan.
Ensi vuonna pride on tosiaankin protesti.
Kirjoittaja on vasemmistoliiton valtuutettu Pirkanmaan hyvinvointialueella ja Tampereen kaupunginvaltuustossa.
