Jos jotain olen viime aikoina miettinyt, niin nuoria. Marraskuun alussa osallistuin Vaikuta! -päiville, joilla Tampereen yhdeksäsluokkalaiset pääsivät Monitoimitalolla tutustumaan eri tahojen pisteisiin ja kertomaan omia näkemyksiään. Kävin heidän kanssaan monta antoisaa keskustelua. Erityisesti mieleen jäivät nuorten turvallisuuteen liittyvät tunteet, tulevaisuudenusko ja halu vaikuttaa.
Ilahduttavan moni nuorista koki kaupungin omakseen: keskustassa ja kotikulmilla vietetään aikaa kavereiden kanssa hengaten ja harrastaen. Ja miten hyvältä tämä tuntuikaan! Usein kuulee puhetta siitä, kuinka nuoret “maleksivat kaupungilla ja aiheuttavat häiriötä”. Voisi kuvitella, että tällainen asenne ajaa nuoria pois kaupunkitilasta. Mutta kaupunki kuuluu kaikille – myös nuorille. Nuorten tilat ovat osa kaupunkia, ja niiden tulee olla näkyviä ja kuulua kaupunkikuvaan. Ne luovat turvallisia ympäristöjä, joissa turvalliset aikuiset, nuoriso-ohjaajat, ovat läsnä.
Turvallisuus nousi esiin paitsi kaupunkitilassa myös arjessa. Yksi mieleenpainuvimmista keskusteluista koski kiusaamista ja erilaisuuden hyväksymistä – sitä, miten vaikeaa on olla oma itsensä, jos ympärillä ei ole turvallista tilaa siihen. Itsensä pienentäminen muiden tuomitsemisen pelossa on vahingollista.
Keväällä julkaistu nuorisobarometri kertoi, että nuorten tulevaisuudenuskoa koetellaan. Eikä se ole yllätys. Vaikuta!-päivillä puhutti kesätyötilanne ja se, miten mahdottomalta ensimmäisen työpaikan saaminen tuntuu. Myös siirtyminen toisen asteen opintoihin jännitti: löytyykö oma paikka, pääsenkö sinne minne haluan? Barometri paljasti myös, että nuoret haluavat vaikuttaa. Silti moni kokee, ettei heitä kuulla päätöksenteossa – tai jos kuullaan, se on näennäistä. Ylivoimaisesti eniten keskustelua käytiin puhelinkiellosta kouluissa. Moni ysiluokkalainen koki, ettei nuoria kuultu uudistuksen toteutuksessa, mikä aiheutti turhautumista. Viime viikolla Aamulehti uutisoi lukiolaisten mielenosoituksista, jotka kumpusivat samasta syystä: nuorten mielipiteet sivuutettiin.
Meillä ei ole varaa vähätellä nuorten tulevaisuudenuskon puutetta tai sivuuttaa halua vaikuttaa. Aika pohtia nuorten näkökulmaa on aina, mutta nyt erityisen ajankohtaista, kun Yhdistyneiden kansakuntien Nuoret, rauha ja turvallisuus -päätöslauselma täyttää 9.12. kymmenen vuotta. Miten Tampereella otamme nuoret mukaan yhteiskuntarauhan rakentamiseen? Päätöslauselman hengessä nuoret tulisi nähdä aktiivisina toimijoina, ei pelkkinä kohteina. Meillä on hienoja rakenteita: lasten parlamentti, nuorisovaltuusto, lapsivaikutusarviot. Olemme saaneet Unicefin lapsimyönteinen kunta -tunnustuksen. Mutta emme voi turtua ja ajatella työn olevan valmis. Niin kauan kuin yksikin nuori kokee turvattomuutta, toinen menettää uskonsa tulevaan ja kolmas kokee oman toimijuutensa vähättelyä, on meillä vielä tehtävää.
Kirjoittaja on vasemmistoliiton valtuutettu Tampereen kaupunginvaltuustossa ja Pirkanmaan hyvinvointialueella.
III
Valtuustokolumneissa vasemmistoliiton Tampereen valtuustoryhmän jäsenet kommentoivat kuntapolitiikkaa ja ajankohtaisia poliittisia aiheita.
