Oletko valmis talven kuumimpaan televisiosarjaan? Heated Rivalry on aivan juuri Suomessa ja tässä kirjoituksessa innostun aiheesta ja toivottavasti myös sinäkin. Olen 1900-luvulla syntynyt sateenkaari-ihminen, joka rakastaa termiä queer ja siksi käytän sitä paljon tässä tekstissä. Yhtä hyvin se voisi olla suomennos kvääri, sateenkaari-ihminen, mutta kuten romanttisissa kirjoissa, tosirakkaus lopulta voittaa ja valintani on queer.
Onnellisten kirjoja
Vuosi 2025 oli minulle queer-ilon vuosi. Päätin lukea vain tarinoita, jotka päättyvät hyvin. Miksi? Koska pop-kulttuuri on täynnä draamaa, mutta sateenkaaritarinoissa onnelliset loput ovat edelleen harvinaisuus. Kun niitä löytyy, ne tuntuvat vallankumoukselta. Halusin erityisesti lukea sateenkaarikirjallisuutta ja luin ja kuuntelin vuoden aikana monen monituista queer-ilon kirjaa. Queer-ilo (queer joy) on kulttuurinen vastavoima perinteisille narratiiveille. Termillä viitataan sateenkaari-ihmisten iloon, onnellisuuteen ja voimaan. Kun näemme onnellisia loppuja, näemme mahdollisuuden siihen, että meidänkin tarinamme voivat päättyä hyvin.
Valitsemassani kirjoissa ei nurkan takana vaaninut ne perinteiset queer-tarinoihin kuuluvat elementit: itseinho, väkivalta, kuolema ja kurjuus. Kirjat noudattivat romanttisten kirjojen kaavaa, jossa suudelmia vaihdettiin ja lopulta rakastavaiset saavat toisensa ja elävät onnellisina elämänsä loppuun asti. Yksi alkuvuonna lukemistani kirjasarjoista päätyi myös televisiosarjaksi Kanadassa.
Rachel Reidin kirjasarja Game Changer kertoo Kanadassa ja Yhdysvalloissa elävistä jääkiekkoilija jäbistä jotka tykkäävät toisista jäbistä. Sarjan toinen kirja Heated Rivalry on ollut loppuvuoden televisiosensaatio. Jacob Tierneyn ohjaama, kanadalainen kuusiosainen sarja on sulattanut katsojien sydämet Kanadassa, Yhdysvalloissa ja kaikkialla missä sarjaa on katsottu. Sarjassa (ja kirjassa) venäläinen jääkiekkoilija Ilya Rozanov ja kanadalainen jääkiekkoilija Shane Hollander aloittavat kuuman suhteen ja rakastuvat toisiinsa hitaasti ja itse asiaa ensin ymmärtämättä, kuten romanttisissa kirjoissa on joskus tapana. Sarja on ensin tulikuuma ja lopulta lämmin halaus, jota et tiennyt tarvitsevasi, mutta jonka lämmöstä ja turvasta et halua poistua.
Sarjan päähenkilöiden välillä on kilpailuasetelma, sillä Rozanov pelaa Bostonissa ja Hollander Montrealissa. Näiden seurojen välillä on tulinen kilpailuasetelma myös NHL:ssä. Kirjailija Rachel Reid on myöntänyt, että jääkiekkotähdet Pittsburgh Penguinsissa pelaava Sidney Crosby ja Washington Capitalsissa pelaava venäläinen Alexander Ovechkin ovat inspiraatio hahmoille. Heidän välinen kilpailunsa on kestänyt jo hyvät 20 vuotta.
Sarja on queer-kulttuurin ja pop-kulttuurin näkökulmasta monella tavalla onnistunut. Sarjassa on tuoreet kasvot, sillä päänäyttelijöinä on vielä hetki sitten meille tuntemattomat yhdysvaltalainen Connor Storrie ja kanadalainen Hudson Williams. Sarjassa on paljon kanadalaista musiikkia, jotka ovat sarjan suosion myötä musiikin striimausalustoilla kuunnelluimpien kappaleiden joukossa. Sarjaa on ollut tekemässä moninainen joukko ammattilaisia.
Televisiosarjasta on herännyt laajasti kiinnostusta. On hämmästelty sarjan suosiota, pohdittu onko tämä merkittävin queer-tarinan kertova sarja ja mistä ihmeestä nämä uudet näyttelijät tupsahtivat ja miten he ovat näin loistavia yhdessä. On mietitty, miksi naiset tykkäävät tästä. On pohdittu, mikä sarjassa niin koukuttaa ja miten ihmeessä pienellä budjetilla tehty kanadalainen sarja voi ohittaa katsojatilastoissa isolla rahalla tehdyt Netflix-sarjat. Vastaus on lopulta yksinkertainen, koska sarja on hyvä ja tarina halutaan nähdä ja lukea. Haluamme lukea onnellisista lopuista ja haluamme nähdä miesten rakastavan estoitta toisiaan. Haluamme nähdä sateenkaari-ihmisten iloa. Ja sitä haluavat nähdä myös muut kuin sateenkaari-ihmiset, siitä puhuvat cis-heteromiehet jääkiekkoaiheisissa podcasteissa ja cis-heteronaiset Instagramissa.
Jääkiekko
On varsin yleisesti tiedossa, että miesten joukkueurheilu on varsin heteronormatiivistä ja ei toimi yhdenvertaisuuden ja moninaisuuden lippulaivana. NHL:ssä ei ole yhtään kaapista ulos tullutta queer-pelaajaa. Suomessakin SM-liigassa on vain yksi avoimesti queer-pelaaja, edesmennyt pelaaja Janne Puhakka. Hänkin “tuli kaapista ulos” urheilu-uransa jälkeen. On tilastollinen mahdottomuus, etteikö jääkiekkoliigoissa, jalkapalloliigoissa ja missä tahansa miesten joukkuelajeissa olisi queer-urheilijoita. Naiset ovat reippaammin tulleet kaapista urheilukentillä. Joululoman aikana kaksi maailman parhaimpiin jalkapalloilijoihin lukeutuneet Sam Kerr ja Kristie Mewis menivät naimisiin. Lisäksi legendaarinen Marta da Silva meni naimisiin Carrie Lawrencen kanssa. Aika kaukana tästä ollaan vielä miesten urheilussa. Ja myös siksi Heated Rivalry -sarjaa rakastetaan. Voimme nähdä jotain, mitä emme vielä näe todellisuudessa, mutta mitä haluamme nähdä.
Sarjan suosio on niin valtaisa, ettei se ole mennyt ohi NHL-organisaatioltakaan. NHL tosin ei ole tehnyt asialle vielä mitään, todennut vain sosiaalisessa mediassa, että kiva saada uusia katsojia lajille tätäkin kautta. NHL ei ole viime vuosina kunnostautunut HLBTIQ+ -teemojen ympärillä. NHL järjestää Pride-iltoja, eli teemallisia pelejä, mutta se on kieltänyt 2023 muun muassa sateenkaariteippien käytön mailoissa ja sateenkaari-teemaiset pelipaidat. Sateenkaariteippauksia ja pelipaitoja käytettiin erityisesti lämmittelyjen aikana, mutta nyt sekin on kielletty vedoten, ettei yhteiskunnallisiin teemoihin oteta jääkiekossa kantaa. Tämä kielto sai ymmärrettävästi osan pelaajista ja faneista kimpaantumaan. Osa pelaajista on käyttänyt teippiä kielloista huolimatta, kuten esimerkiksi kanadalainen Toronto Maple Leafsissa pelaava Scott Laughton.
Edmonton Oilers on myös pitkään tehnyt pride-yhteistyötä paikallisten LHBTIQ+ -järjestöjen kanssa ja joukkueen kapteeni Connor McDavid on kritisoinut julkisesti sateenkaariteippausten ja sateenkaaripaitojen kieltoa. Moni NHL-joukkue myy kannattajilleen pride-teemaisia pelipaitoja, vaikka eivät voi niitä kiellon vuoksi itse lämmittelyssä tai pelissä käyttää. Paitoja siis myydään, ostetaan, mutta pelaajat eivät niitä saa käyttää. Logiikka tämän takana kuulostaa kapitalismilta.
Suomessa SM-liigassa vain Turun palloseura, TPS on järjestänyt pride-pelejä, mutta viime kesänä SM-liiga oli virallisesti marssimassa Helsinki Pride -kulkueessa, mutta muuten työ on ollut kyllä varsin näkymätöntä.
Sarja on siis tältäkin osin reipas tuulahdus tunkkaiseen, joskin erittäin rakkaaseen, jääkiekkoon. Sarja tekee paljon niin sanottua pehmeää vaikuttamista, muun muassa palkkaamalla transmiehen, entisen jääkiekkoilijan Harrison Brownen esittämään miesjääkiekkoilijaa. Brownen hahmo on toisen päähenkilön joukkuetoveri. Browne on hyvin pienessä sivuroolissa, muutamilla vuorosanoilla, mutta hän ei ole transmiehenä, ei transurheilijana vaan miesjääkiekkoilijana. Kaikki, jotka ovat yhtään seuranneet keskusteluja transurheilijoiden asemasta urheilussa, ymmärtävät, miten merkityksellistä representaatiota tämä on. Ilman sen enempää osoittamatta, että katsokaa, mitä on tehty. Sama koskee hahmojen miehisyyttä, ei pidetä palopuheita tunteiden näyttämisestä, vaan näytetään, miten vaikeaa se joskus on ja miten helpottavaa se myös on. Kirjasarjassa käsitellään jääkiekolle vaikeita, mutta tärkeitä, aiheita kuten transfobiaa, homofobiaa, misogyniaa ja rasismia. Koska kyse on romanttisista kirjoista eikä dokumenteistä, käsittely ei ole mitenkään syvällistä, mutta se on osa tarinaa.
Jos yhden kritiikin kirjasarjalle ja televisiosarjalle antaa, on se että yhdessäkään niistä kukaan NHL:n tähtipelaajista ei pelaa maansa maajoukkueesssa maailmanmestaruuskisoissa. Olympialaisiin osallistutaan vain kerran. Nuorten MM-kisoihin osallistutaan ja se on osa tarinaa, mutta mihin lie jäänyt MM-kisat. Lisää jääkiekkoa toivomme siis toiselle kaudelle.
Rakkautta kaikille
Sarjan katsojat jakavat Threadissa mielellään sarjaan liittyvää iloaan. Oma tarinansa olisi kuvata, miten fanit ovat nimenneet itsensä sanalla Loons (kanadalainen lintulaji, joka esiintyy kirjassa ja sarjassa). Erityisen koskettavaa on lukea milleniaalien ja vanhempien sateenkaari-ihmisten kokemuksia, miten sarja on jotain täysin ainutlaatuista ja poikkeaa kaikesta siitä, miten sateenkaari-ihmisiä on aikaisemmin kuvattu. Sarja näyttää miesten välisen seksin ja rakkauden tavalla, jota sitä ei massamediassa ole juurikaan näytetty. Ei ole ihme, että sarjan merkityksellisyyttä ja suosiota on kuvattu käänteentekevänä queer-tarinoiden kerronnassa.Nuorten aikuisten sarjat, kuten Heart Stopper ja Young Royals ovat osa tätä queer joy -tarinaa, jossa lopulta kaikki päättyy hyvin.
Sarjan suosiossa ja queer-kirjojen suosiossa on myös kyse onnen näkemisestä siellä, mihin sitä ei aina ole kirjoitettu. Maailma muuttuu näkemällä mahdollisuuksia. Näkemällä rakkautta, onnea ja tässä tapauksessa myös jääkiekkoa. Itselleni vuosi onnellisten queer-kirjojen parissa on ollut mitä parhain. Aion jatkaa valitsemallani tiellä, koska me ansaitsemme auringonpaistetta.
Voidaan myös kysyä, onko queer-ilon tarinoiden suosio merkki todellisesta muutoksesta vai eskapismista? Yhtä lailla voidaan kysyä, onko sillä mitään väliä, miksi ihmiset tykkäävät rakkaustarinoista, jotka päättyvät hyvin. Tässä ajassa ihmiset tarvitsevat hengähdystaukoa todellisuudesta ja mahdollisuuden nähdä myös toisenlainen maailma. Tämä ei saa kuitenkaan passivoida meitä työn tekemisessä poliittisten muutosten eteen.
Harmittava asia sateenkaarikirjallisuudessa on, että kirjoja on tarjolla pääasiassa englanniksi, koska suomennoksia sateenkaarikirjoista tehdään varsin vähän ja Suomessa julkaistaan vaan kourallinen sateenkaariteemoja ja -rakkautta sisältäviä kirjoja. Kirjat on kuunneltavissa ainakin Storytellissä ja Spotifyssa. Otava on myös kääntämässä kirjat suomeksi. Sarja tulee HBO Maxille 23.1.2026.
Nähtäväksi jää, muuttaako sarja mitään huippu-urheilussa ja pop-kulttuurissa. Ainakin se on ollut ihmisten kirjoitusten ja videoiden perusteella erittäin merkityksellinen. Kuten myös minulle. Lämmin suositus siis rakkaustarinalle ja jääkiekolle.
