Puheenjohtajaehdokas Jari Myllykoski

Vasemmistoliiton puheenjohtajaehdokkaat ottivat yhteiskuvan muistoksi matkastaan Tampereen punatiilimaisemiin tiistaina. Puheenjohtajaehdokastentissä Jari Myllykoski, Aino-Kaisa Pekonen ja Li Andersson olivat yksimielisiä siitäkin, että Tampere on hieno kaupunki.
Vasemmistoliiton puheenjohtajaehdokkaat ottivat yhteiskuvan muistoksi matkastaan Tampereen punatiilimaisemiin tiistaina. Puheenjohtajaehdokastentissä Jari Myllykoski, Aino-Kaisa Pekonen ja Li Andersson olivat yksimielisiä siitäkin, että Tampere on hieno kaupunki.

 

Teksti: HEIKKI LAKKALA, kuvat: CAI MELAKOSKI   
Jari Myllykoski on yksi kolmesta ehdokkaasta vasemmistoliiton neuvoa-antavassa jäsenäänestyksessä. Muut ehdokkaat ovat Li Andersson ja Aino-Kaisa Pekonen. Äänestys alkoi maanantaina ja päättyy kolmas kesäkuuta. Vasen Kaista julkaisi Anderssonin haastattelun keskiviikkona,  ja Pekosen haastattelu ilmestyy perjantaina.

Maapallon mahdollisuuksien ja ihmisten paremman elämän toiveiden ristiriidasta Jari Myllykoski on sitä mieltä, että sitä voidaan ratkoa vain sillä, että me länsimaissa on kannamme oman vastuumme.

‒ Meidän pitää pyrkiä kohti maapallollista yhdenvertaisuutta. Jos tähän halutaan päästä, on meidän itse pystyttävä luopumaan jostakin. En usko, että enää on mahdollista saada enemmän hyvää. Se tarkoittaa Suomi-nimisessä valtiossa sitä, meidän on kavennettava tuloeroja, jotta pystymme saavuttamaan koko kansakunnalle jotain parempaa. Silloin on uudistettava verojärjestelmäämme siten, että teknologian edetessä sellaisesta ansainnasta, tuottavuudesta, jossa ei tarvita ihmistä, pitää jakaa ihmisille, jotka eivät omalla työllään pysty ansaitsemaan kylliksi.

‒ Meidän täytyy keskittyä kehittämään esimerkiksi energiatuotannossa ekologisesti kestävää kehitystä, tarkoittaa siis uudistuvien energiamuotojen voimakkaampaa käyttöönottoa. Minä ainakin luotan siihen, että teknologian kehitys sillä sektorilla etenee. Tarvitaan vastuullista politiikan harjoittamista niin, että tuloeroja kavennetaan ja globaalistikin on pystyttävä jakamaan luonnonvaroista saatavaa tuottavuutta tasaisemmin ympäri maapalloa.

‒ Automatisaation ja robotisaation eteneminen on ainoa mahdollisuus, ja tällöin fyysinen työ tulee vähenemään, emmekä tule koskaan saavuttamaan täystyöllisyyttä. Siksi on ryhdyttävä jakamaan työtä uudelleen. Tämä tarkoittaa kuuden tunnin työpäivää, sillä se auttaa ihmisiä jaksamaan ja tuottavuuskin paranee. Näin myös jaettaisiin hyvinvointia kaikille. Kuuden tunnin työpäivä on reaalinen vaihtoehto.

Nykyinen ay-liikkeen oikeuksien vähentämiseen ja ihmisten kurjistamiseen tähtäävä uusliberalistinen politiikka sopii Myllykosken mielestä hyvin Elinkeinoelämän keskusliittolle, mutta eduskuntamme on vielä EK:takin oikeistolaisempi.

‒ Tässä kaikessa on ideologinen tausta ja totta kai porvarit pyrkivät murtamaan ay-liikkeen ja sopimusyhteiskunnan rakenteet, niin että he voivat määritellä työn tekemisen ehdot. Työelämän heikennykset on takuulla keksitty Eteläranta kympissä, ja hallitus on ne sitten omaksunut. Tältä hallitukselta puuttuu työmarkkinaosaaminen, linjaa Myllykoski.

Kreikan entisen valtiovarainministerin Giánis Varoufákisin perustaman Euroopan unionin, Euroopan keskuspankin ja Maailmanpankin talouspoliittisia pyrkimyksiä vastustavaan yleiseurooppalaiseen DiEM25 -vasemmistoliikkeestä Jari Myllykoski sanoo, että se on tavoitteena kannatettava, mutta sen ohjelman sisällössä tulee varmasti olemaan haasteita.

‒ Mutta EU:n sisällä on vasemmistopuolueilla oma ryhmä, joten siemenhän on jo olemassa. Nyt vain tarvitaan ideologista näkemystä ja suuntaviivoja, jotta jokaisessa maassa voitaisiin omaksua, että nämä ovat yleiseurooppalaisia vasemmistolaisia näkemyksiä. Ei tarvita kilpalaulantaa, vaan yhteistä vasemmistolaista toimintaa, jotta kansa eri maissa voisi nähdä vasemmistolaisen politiikan hyväksi ratkaisuksi, Myllykoski toteaa.

Myllykosken mielestä meidän pitäisi olla sekä kapitalismikriittisiä että ruveta kapitalismin vastaisiksi. Hänen mielestään meidän täytyy kritisoida järjestelmää ja tuoda esiin, että kun järjestelmää ohjaa poliittinen oikeisto, niin se ei tuota hyvää lopputulosta. Myllykoski ei kuitenkaan usko, että saisimme koko Euroopan vasemmiston – ainakaan tässä vaiheessa – yhtymään johonkin niin isoon muutokseen, että rupeaisimme koko yhteiskuntamallia uudistamaan.

Nykyisissä työmarkkinoiden välisissä keskusteluissa on Jari Myllykosken näkemyksen mukaan kyse työmarkkinaratkaisusta, ei yhteiskuntasopimuksesta, jota hän kuitenkin henkilökohtaisesti pitäisi hyvänä tavoitteena. Yhteiskuntasopimuksessa kummankin osapuolen pitäisi lähteä neuvottelupöytään tasavertaisista asemista, eikä niin että toiselle osapuolelle esitetään ehtoja, joihin pitää vain suostua. Tämä on väärä ratkaisu, työnantajapuolelle ei ole tulossa mitään velvoitteita.

‒ Paikallisessa sopimisessa ei sanana ole mitään pahaa, mutta siihen tulisi sisältyä työntekijöiden tulkintaoikeus. Mutta jos työnantajilla on oikeus yksipuolisesti sekä tulkita sopimuksia että päättää sopimuksia alemmista palkoista, on tilanne kestämätön, sanoo Myllykoski.

Jari_Myllykoski_kollaas1_900x285_cm
Kuvasarjassa Jari Myllykoski vastaa kysymyksiin puheenjohtajaehdokkaiden tentissä tiistaina Tampereella.

 

Panaman paperit olivat Myllykosken mukaan kolaus ajatukselle yhteiskuntasopimuksen järkevyydestä, kun otetaan huomioon konsernien sisäiset velka- ja keskinäiset nollahintakauppajärjestelyt sekä voittojen kierrättäminen veroparatiiseihin.

Siihen, että vasemmistoliitto ei ole saanut enempää kannatusta, on Myllykosken mukaan yhtenä syynä se, että oikeisto ja tiedotusvälineet ovat viisi vuotta takoneet ihmisten päähän kriisitietoisuutta ja väitettä, ettei olisi muuta mahdollisuutta kuin leikata.

‒ Tällöin meidän politiikkamme ei näytä kansan silmissä uskottavalta. Mutta meidän on jatkettava toisenlaisen vaihtoehdon esittämistä. Tämä vaatii sitkeyttä. Meidän on myös rakennettava itsestämme uskottava kuva palkansaajien keskuudessa.

‒ Meillä on ikäryhmistä mukana paljon eläkeläisiä ja opiskelijoita, mutta meiltä puuttuu siinä välissä oleva keski-ikäinen väki, joka on ehkä hylännyt meidät äänestäjinäkin. Meidän on politiikassamme keskityttävä uskon palautumiseen meihin. Meillä on ongelmia uskottavuuden kannalta, harmittelee Myllykoski.

‒ Tiedotusvälineissä meidät leimataan marginaalien tai yksittäisten asioiden ajajaksi, on sitten kyse kettutarhauksesta, tasa-arvoisesta avioliitosta tai kasvisruuasta – sinänsä tärkeitä kysymyksiä kaikki. Meidän täytyy luoda aktiiviset keskustelusuhteet ay-liikkeeseen ja kehittää työelämään liittyviä uusia avauksia.

‒ Meidän asemaamme ay-liikkeessä on heikentänyt ay-liikkeen määrätietoinen pyrkimys luoda kuvaa, että se on epäpoliittinen. Myös uuden keskusjärjestönkin teeseissä näkyy se, että ollaan epäpoliittisia. Politiikka ei kuitenkaan karkaa mihinkään arkielämästä, mutta politiikalla on ay-liikkeessä liian negatiivinen kaiku. Ay-liikkeellä on kuitenkin oltava luontevat yhteydet poliittisiin toimijoihin, koska eduskunnassahan lait säädetään, toteaa Myllykoski.

Millainen puheenjohtaja Jari Myllykoski olisi?

Puheenjohtajana Jari Myllykoski olisi mahdollisimman aktiivinen ja innostava, niin että yhteistyö toimii eri puolueittenkin välillä, mutta ennen kaikkea, ettemme ole kahtia jakautuva puolue.

– Olemme punavihreä puolue, eivätkä ne ole vastakkaisia asioita. Haluaisin olla sillanrakentaja, niin että tämä ymmärrettäisiin ulkopuolellakin. Meitä tarvitaan ilmastonmuutoksen pysäyttämisessä, mutta siihen tarvitaan myös työtä tekeviä käsiä ja puhtaan teknologian kehittämistä sekä sen myymistä Suomessa viennin uuden teollisuuden mahdollistamiseksi.

‒ Meidän on myös puolueessa kehitettävä uusia toimintatapoja, jotta ihmiset olisivat innostuneita tekemään työtä puolueemme eteen. Siihen haluaisin innostaa, Myllykoski toteaa.

 

Vasemmistoliiton puheenjohtajaehdokkaiden haastattelut Vasen Kaistassa:

Li Andersson (18.5.2016)

Jari Myllykoski (19.5.2016)

Aino-Kaisa Pekonen (20.5.2016)

 

Vasemmistoliiton puoluesihteeriehdokkaiden esittelyt Vasen Kaistassa:

Risto Kalliorinne (11.4.2016)

Joonas Leppänen (12.4.2016)

Niko Peltokangas (13.4.2016)

Irma Taavela (14.4.2016)

Sinikka Torkkola (15.4.2016)

 

Lisää tietoa puoluekokouksesta:
Vasemmistoliiton puoluekokoussivut

*

3 Responses to “Puheenjohtajaehdokas Jari Myllykoski”

  1. Sirpa Ilola

    Lapseni luki tämän ja totesi,että et eittämättä osaa olla uusi. Olet vanha, ja vanhanaikainen, koska vain aurinko-, ja teelmät, eli lehtivihreät kiinnosta. Ajan myös vesiasiaa, eli haluan, että maailman lapset joka paikassa saavat oman ”kakkalan”, ja juoda veden kerä maitoa, ja limuakin. Hyvä dna – on myös tärkein. Miten vaikutamme siihen, että dna:n uusiutumiseen, kerro sille liitolle, että heidän on jo ryhdyttävä ideoimaan uutta, ei huudettava vanhaansa. Sanoin jo kultaseni, sanoin,e ttä ensi vuosimiljarilla pitää myös olla puhdasta vettä, epähygieeniset maitolavat pois kokonaan, tai tilalle suoralypsykoneet, joiden avulla generoidaan heti pakkauskokoihin ko tuote. Näin saamme maitotilat kehitysmaihin. Entä sikatalous, sama asia kakkalantut heti palamaan ,energiaksi ja lihasiivutuskoneen naisten huoleksi. Entä isot asiat, kuten terveysasiat: Aino-Kaisa voi kertoa, koska kotisairas on suurin ajokortittomat toinen . No, jatkan jos on kiinnostusta, mutta maapallo on meidän, eikä vihreiden, ei vasureitten, mutta valistusta on tehtävä, jos sipilän hallituksen ulkoministeri hieman hiprakassa täysistunnossa lataa lapsien koululäksyihin piirasvoita, eli ei mitään. Olemme vielä vanhoillis-lestadiolaisia. Puhumme ja krääkymme Ison Jiin nimeen, vaikka itse olemme jo toista mieltä. Moderni -sanaa ei ole enää, ei ole visionääriäkään ne ovat menneen ajan pohdintoja. On realisti! No, nyt sain jotenkin sanottua sen,että älkää nyt siellä vasemmistoliitossa hutiloiko noin pahasti!

    Vastaa
  2. Sirpa Ilola

    Puolue emme ole, mutta yhteiskunnan asiat ovat olleet ja tulevat olemaan ay-liikkeen vaikutusalue.

    Vastaa
  3. Sirpa Ilola

    No, aika kiva, mutta kompastui omaansa. Ay-liikkeen olemus ei ole olla puolue, ei puoluepoliittinen vaan ammattiyhdistysväen oma etu-, sidos-, yhteiskuntavaikuttaja. Ennen vanhaan periaateohjelmassamme luki,että olemme osa työväenliikettä. Sitä olemme toki edelleen, mutta koska ns. luokkaluonne on toisenlainen kuten ennen vanhaan, eli nyt olemme ay-väkeä yli keskusjärjestörajojen. Toki vaikutamme myös ns. laajemminkin. On kaksi eri asiaa olla puolueellinen, vai ei. SAK:n väki on kauttaaltaan osana työväen puolueita tietenkin – mutta emme ota niiden töitä, niiden on tehtävä se itse. Sen sijaan olemme ottaneet kokonaisvaltaisia ns. yhteiskuntakriittisiä kantoja satoja, koska väkemme etu on vaade. Andersson ja nyt Myllykoski otti kantaa onko oikein, että SAK:n uuden keskusjärjestön yhdistämisasiakirjan ja sääntöjen osalla todetaan, että uusi (eikä vanhakaan)keskusjärjestö saisi olla epäpoliittinen l. sidostaa vain jäsenliittojaan, ja ehkä solisaarisuuskeskuksen osana mieltää kansainvälistä kasvatusta, ja solidaarisuutta eteenpäin – ei vaan ay-liike ei ole sosialistinen, ei kommunistilapsien isän kolo enää, vaan se on ammattialakohtaisten jäsenyhdistysten ryväs, ja ei kerro olevansa poliittinen. Teot ovat tietenkin poliittisia. Parhailllan neuvotellaan, ja mikä on sen poliittisempaa kuin olla etuna työläisparalle, jota sysimusta porvarihallitus parhaillaan raippaa. Siis rauha toverit! Olemme järkeviä, ja niin vanhoja, että osaamme jo itsekin. Sen sijaan olemme tukena monessa asiassa työväenpuolueiden saavutuksien kertaantumiseksi, kuten vaalit. Jännityksellä odotan, että mitä Aino-Kaisa huomenna sanoo. Uskon,että hän kentän tuntevana tietää kaiken – ja osaa tulkita asiamme oikein.

    Vastaa

Leave a Reply