Pääoma 150 vuotta Osa II

 

 

Karl Marx oli osuustoiminta-aatteen kannattaja. Wäinö Aaltosen osuustoimintapatsas Tampereen Eteläpuistossa.

Teksti ja kuva: JORMA MÄNTYLÄ
Miksi Karl Marxin Pääoma on yhä ajankohtainen? Samasta syystä kuin tutkimus yleensä. Sen avulla voi selittää maailman asioita ja ongelmia, ja jopa löytää uusia ratkaisuja. Marx selvitti ylittämättömällä tavalla monia yhä ajankohtaisia kysymyksiä.

Elämme edelleen kapitalismissa, jonka tutkimukseen Marx uhrasi elämänsä. Nimestään huolimatta Pääoma ei ole vain taloustieteellinen tutkimus. Usein on sanottu, että siinä on aineksia taloudesta, filosofiasta ja politiikasta. Hyvä tiivistys on, että Pääoma on poliittisen taloustieteen muotoon puettu filosofinen tutkielma.

Teoksen filosofinen ydin on kuvaus pääomasta omaa arvoaan lisäävänä arvona. Tämä sosiaalinen suhde on kapitalismin kova ydin, yhteiskuntaa hallitseva suhde. Pääoman liike syntyy sen omasta ristiriidasta, epätasa-arvoisesta työvoiman osto- ja myyntitapahtumasta. Kapitalisti ei maksa työstä sen todellista arvoa vastaavaa palkkaa, vaan pidättää välistä lisäarvon. Kapitalistille lisäarvon anastaminen on välttämätön pakko jotta yritys toimisi, tuottaa tavaroita ja palveluja, investoi ja maksaa omistajille korkoa sijoitetulle pääomalle.

Filosofisesti Marx osoittaa ja perustelee uskottavasti, että on olemassa ei-aineellinen olio, joka kykenee liikuttamaan itseään omien ristiriitojensa takia. Ulkopuolinen liikuttaja tulee tarpeettomaksi. Tämä on Marxin materialismin ydin, ja eroaa ratkaisevasti vaikkapa Esko Valtaojan ja Kari Enqvistin ”supermaterialismista”, jossa olevainen selitetään aineen ominaisuuksin. Se on Marxin näkökulmasta matemaattisin kaavoin koristeltua rautalankamaterialismia.

Marxin pääomakäsitys auttaa myös ymmärtämään miten Adam Smithin ”näkymätön käsi” ymmärretään väärin päivittäisessä lehdistöjulkisuudessa. Marxille se oli metafora, jolla Smith paikkasi epäonnistumistaan vaihdon ymmärtämisessä. Liberalistit olettivat, että vaihto on tasa-arvoista. Siksi he ihmettelivät miten pääoma tuotti lisäarvoa ja kansojen varallisuus näytti lisääntyvän kansantalouden kierrossa. Kun ekvivalenssien vaihto ei selittänyt talouden liikettä, täytyi olla ulkopuolinen liikuttaja, näkymätön käsi tai olio, joka piti taloutta liikkeessä. Marx osoitti epätasa-arvoisen vaihtotapahtuman, työvoiman riiston liikkeen lähteeksi.

Poliittisesti Marxia on tulkittu vasemmalla kahdella tavalla. Jyrkempi kommunistinen suuntaus katsoi, että epätasa-arvoinen vaihto korjataan kansallistamalla tuotantovälineiden yksityinen omistus, jolloin työläiset saavat vallan jakaa lisäarvoa. Seuraukset eivät tunnetusti olleet kovin hyviä. Yksityisomisteinen kapitalismi voitti Neuvostoliiton. Kiinassa ongelma ratkaistiin sallimalla yksityisomistus valtiollisen vallan pysyessä kommunistisella puolueella. Syntyi kapitalismi vailla poliittista demokratiaa.

Maltillisempi sosialidemokraattinen suuntaus salli pääomien yksityisomistuksen, mutta vaati aiheutuvan eriarvoisuuden lievittämistä verotuksen ja sosiaalipoliittisten tulonsiirtojen sekä valtion, kuntien ja osuustoiminnallisen omistuksen avulla. Tämä suuntaus on pärjännyt etenkin Euroopassa hyvin. Sittemmin valtaan päässyt oikeisto on heikentänyt tasausmekanismeja sääntelyn purkamisen, yksityistämisten ja pääomatulojen verotuksen keventämisen avulla. Siksi vasemmistoradikaalit ovat 1990-luvulta alkaen huomautelleet kovenevalla äänellä pääomatulojen kohtuuttomasta kasvusta palkkatuloihin verrattuna. Viime vuosikymmenten talouskehitys tosiasiassa verifioi Marxin teorian. Vapaassa ja sääntelemättömässä muodossa pääoma tuottaa eriarvoisuutta.

Karl Marxin Pääoma on osittaisesta keskeneräisyydestä huolimatta monipuolinen ja rikas tutkimus. Siitä löytää vastauksia ja ratkaisumalleja moniin nykykapitalismin ongelmiin. Marx piti työväenluokan vapautumisen ehtona työajan lyhentämistä. Tästä näkökulmasta eläkeiän nostot, vuosilomien lyhennykset ja kilpailukykysopimukset työajan pidennyksineen osoittavat ammattiyhdistysliikkeen rappiota.

Marx ja hänen työtoverinsa Friedrich Engels tiedostivat hyvin jo 1800-luvulla luonnonvarojen rajallisuuden. Luonto lopulta asettaa pääoman uusintamisen rajat. Nyt 2000-luvulla rajat tulevat yhä selvemmin esiin. Ympäristön saastumista voidaan rajoittaa verotuksen ja tulonsiirtojen sekä omistuksen avulla. Valitettavasti keinovalikoimaa on supistettu oikeiston valtakaudella. Vihreät kuvittelivat, että pääoma voidaan valjastaa ympäristönsuojeluun päästökaupan avulla. Se perustuu Marxin virhetulkintaan, ja siksi tulokset ovat jääneet heikoiksi. Päästökauppa tuottaa voittoa, mutta päästöt eivät sen takia vähene. Vihreiden Osmo Soininvaara ymmärtäisi, mistä päästökaupan vaikeudet johtuvat, jos hän lukisi Pääoman.

Vaikka 150-vuotiaalla Pääomalla on edelleen selitysvoimaa, on myös tunnustettava sen rajat. Teos jäi keskeneräiseksi, ja usein onkin sanottu, että Marx valoi perustan ja rakensi vähän seiniä, mutta katto ja sisätyöt jäivät tekemättä. Myöhempien sukupolvien tehtävä on jatkaa Marxin aloittamaa tutkimusta.

Kapitalismi on myös suuresti muuttunut Marxin ja Engelsin ajoista. Pääoman empiria tuli 1800-luvun Englannista, joka oli johtava imperialistinen suurvalta. Sosiaalipolitiikka ja kansansivistys oli mitätöntä, ja valtion budjetista suhteettoman osan nieli sotalaitos. Siirtomaiden hallinnassa tarvitun kuninkaallisen laivaston piti olla suurempi kuin kahden toiseksi suurimman maan laivastot yhteensä. Nykyään julkistalouden osuus on länsimaissa 40–50 prosentin luokkaa bruttokansantuotteesta ja verotuloista käytetään huomattava osa sosiaalipolitiikkaan ja koulutukseen.

Päivittäistä lehdistöjulkisuutta kiusaa vasemmiston ja oikeiston klassikoiden ymmärtämättömyys, johon on kiinnittänyt huomiota ajatuspaja Liberan Heikki Pursiainen. Vasemmistossa ei tunneta Marxia ja oikeisto ei tunne omia oppi-isiään klassisia liberalisteja. Auttaisi aika lailla, jos Marxin Pääoma ymmärrettäisiin liberalistisen taloustieteen kritiikkinä. Ammattiliitot tekevät kikyjä ja oikeisto ajaa alas demokratiaa, joka oli liberalistien keino perustella julkinen valta. Lehdistössä keskustelu on varjonyrkkeilyä, jossa pääoman tuottamat ajatusmuodot ottavat yhteen. Kriittinen analyysi puuttuu.

Karl Marxin Pääoma tarjoaa selitysvoimaa jopa tietokoneistettuun nykykapitalismiin. Teoksensa kolmannessa osassa Marx varoitteli luomasta reaalitaloudesta irronnutta finanssitaloutta. Kritiikkiä ei ole kuultu, vaan poliittinen oikeisto on innoissaan kiihdyttänyt sen kasvattamista. Tänä päivänä yli 90 prosenttia maailmantalouden kaupasta on imaginaarisen finanssitalouden rahaliikennettä ja oikeiden tavaroiden sekä palvelujen osuus on vain muutama prosentti.

Eipä ihme, että vuoden 2008 finanssikriisin jälkeen Marxin Pääoman myynti kymmenkertaistui monissa maissa. Marxin arvoteoria nousi taas esiin: mistä tavaroiden ja palvelujen arvo oikeastaan muodostuu?

Reaalitaloudesta irrotetun finanssitalouden vauhdittamiseen kehitetään tekoälyä. Pörssidiilerit kilpailevat toisiaan vastaan ja käyttävät tietokoneohjelmia kuten Dark Attack, Sumo, Slicer, Guerilla, Nighthawk ja Rider. Niiden algoritmien kehittely on liikesalaisuuden huippua. Parhaat toimivat 2–3 millisekuntia eli sekunnin tuhannesosan kilpailijoiden algoritmeja nopeammin tuottaen pankille miljardivoitot pörssiosakekaupassa.

Reaalitalouden yläpuolella toimivasta finanssitaloudesta on tulossa ensimmäinen ihmiselämän alue, jossa tekoäly voi ottaa vallan, ellei ole sitä jo tehnyt. Tämän rahahirviö-Godzillan saaminen kuriin on vasemmiston tehtävä, koska oikeisto syöttää sitä aina vain lisää. 

 

Lisää aiheesta Vasen Kaistassa
Pääoma 150 vuotta I osa

 

Lisätietoa

Jukka Heiskanen: Nuoren Marxin luonnonfilosofia ja sen ekologiset seuraukset. Dsl, Helsinki 2010.

David McLellan: Karl Marx: elämä ja teokset. Love-kirjat, Helsinki 1990.

Heikki Pursiainen: Suomi on paska maa. HS 14.8.2017
http://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000005322114.html

Esko Seppänen: Pankkimafia, kansainvälinen rikollisjärjestö. Uusi Suomi 30.5.2015.
http://eskoseppanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/196108-pankkimafia-kansainvalinen-rikollisjarjesto

 

 

Leave a Reply