Hallitus esittää kehysriihessään, että lastensuojelun sosiaalityön työntekijäpula ratkaistaisiin löysäämällä kelpoisuusvaatimuksia lastensuojelun sosiaalityöntekijöille. Aamulehdessä (18.4.) Pirkanmaan hyvinvointialueen johtaja Marina Erhola kiittelee tätä. En voi kuin ihmetellä, miten vastuuttomasti hyvinvointialuejohtaja kommentoi asiaa. Lastensuojelun sosiaalityö on sosiaalityön vaikeinta työtä, jossa kelpoisuusvaatimusten löystäminen heikentää asiakkaiden saamaa palvelua. Miten ihmeessä kukaan haluaisi tätä?
Suomessa sosiaalityöntekijöillä on muihin Pohjoismaihin verrattuna enemmän harkintavaltaa lastensuojelun asiakkaiden asioista päätettäessä. Muualla valta huostaanoton päätöksestä on tuomioistuimilla, Suomessa sosiaalityöntekijöillä. Lastensuojelussa tehdään järeitä viranomaispäätöksiä, joista huostaanotto on vaativin. On sanomattakin selvää, että tämä harkita vaatii syvää ammattitaitoa ja ymmärrystä lapsista, perheistä ja yhteiskunnasta. Tätä työtä ei voi tehdä suorittamalla avoimen yliopiston opinnot tai sosiaalityön opinnot sivuaineena. En halua, että meidän lasten ja perheiden perusoikeuksiin kajoaa kukaan muu kuin alan parhaat ammattilaiset.
Me emme koskaan keskustele, että lääkäripula ratkaistaisiin alentamalla lääkäreiden kelpoisuusvaatimuksia. Istuisitko hammaslääkärin tuoliin, jos tietäisin, että lääkäri on suorittanut opinnot avoimessa yliopistossa tai sivuaineena? Et. Miten ihmeessä siis voimme ajatella, että lasten ja perheiden perusoikeuksiin puuttuminen voidaan hoitaa vajaalla osaamisella?
Olen itse työskennellyt lastensuojelun sijaishuollossa sosionomina reilut kuusi vuotta ja opiskellut avoimessa yliopistossa sosiaalityön perusopinnot ja nyt tutkinto-opiskelijana sosiaalityön maisteriopintoja. En voi missään nimessä allekirjoittaa hyvinvointialuejohtajan näkemystä, että nimenomaan lastensuojelun sosiaalityön kelpoisuusvaatimuksia tulisi löysätä. Päinvastoin. Meidän tulisi tehdä kaikkemme, että osaavat sosiaalityön ammattilaiset pysyisivät lastensuojelussa töissä. Se onnistuu palkalla, hyvillä työn tekemisen ehdoilla ja näkemyksellisellä johtamisella. Tällä hetkellä meiltä lähtee ammattilaisia naapurihyvinvointialueille. Olisiko aika ottaa niiltä mallia?
Kirjoittaja on vasemmistoliiton kolmas varapuheenjohtaja, aluevaltuutettu Pirkanmaan hyvinvointialueella, kaupunginvaltuutettu Tampereella ja sosiaalityön maisteriopiskelija.