Teksti: TIINA HEIKKILÄ, kuvat: JONI PANTZAR
Teatterikorkeakoulusta valmistuneen Taija Helmisen käsikirjoittama Radikaaleinta on arki tekee näkyväksi uudet yhteiskuntaluokat ja epämääräisen luokattomuuden, joka jäytää myös näytelmän päähenkilöitä.
Näytelmä on draamakomediallista dokumenttiteatteria. Dokumenttiteatteri tarkoittaa, että näytelmässä esitetyt tilanteet ovat todellisia, eri puolelta Suomea kerättyjä kokemuksia arjen epävarmuudesta. Kahden näyttelijän show’ssa riemastuttavat pätkä- ja mikrotyöt, konsulttijargon ja arkinen päämäärättömyys. Perinteisten ja uudempien alojen työläisten meininkiä kommentoi kuu taivaalla.
Näytelmän nimi on lainattu parin vuoden takaisesta vasemmistolaisesta pamfletista. Radikaaleinta on arki -pamfletti tarttuu uuden työväenluokan kokemiin ristiriitoihin ja itsemäärittelyn ongelmiin. Näytelmä ei ole lainannut sisältöä pamfletista, mutta yksi keskeinen sanoma on sama: ”epätyypillisiä” on todella paljon.
Näyttelijät Marja Myllylä ja Johannes Korpijaakko tarttuvat vaihtuviin rooleihinsa epävarmuuden jäytäminä työläisinä. Ensin kaksi näyttelijää esittämässä useampaa osaa vaikutti ankealta säästöratkaisulta, mutta ei haitannut kauaa.
Näytelmä on riemukasta arkea pilkkovan ja epävarmuutta luovan rakenteen eli reaalikapitalismin kritiikkiä. Näytelmän voi ajatella draamallisena rakenneanalyysina työstä, toimeentulosta ja yhteiskunnasta. Kun absurdit ja raastavat kokemukset tuodaan yksilön elämänpiiristä julkisiksi lavalle, niiden kollektiivisuus ja ehkä rakenteelliset syytkin tulevat esille. Yhdistettyinä kokemuksissa on erilaista voimaa. Esityksen jälkeen toivoin ja vähän uskoinkin, että teatteriin tukkaansa laittaneet tädit saivat uutta ajateltavaa.
Onnistuneen dokumenttiteatterin vahvuus on tilanteiden tunnistettavuudessa ja aitoudessa. Näytelmä kannattaa mennä katsomaan oivalluksia herättävien arkikuvausten takia. Kuvaukset ovat parodioita, mutta huvittava ja ahdistavakin arkirealismi on säilynyt niissä hyvin. Vaihtuvien hahmojen takia näytelmästä nauttii, vaikka ei yleensä teatterin penkkiä kuluttaisi. Työläishahmoja riittää kirjallisuudentutkijasta ja mediafreelancerista hoito- ja siivousalaan. Tämä työläiskuvaus tapahtuu prekaarin aseman eikä vain ammatin kautta, koska prekaarius on nyt keskeistä työelämässä. Tyydyttävää olisi ollut nähdä vielä yksilöiden angstin jalostuminen uudeksi joukkoliikkeeksi reaalikapitalismia vastaan, mutta loppu jää avoimeksi sanoin ”jotain on kai jo tulossa”.
Tampereen teatteri: Radikaaleinta on arki. Käsikirjoitus: Taija Helminen. Ohjaus: Saana Lavaste. Lavastus: Iris Routa. Puvut: Ina Jakobsson. Rooleissa: Marja Myllylä, Johannes Korpijaakko.
Lisää Vasemmalla Kaistalla
Maltillista talouskasvua rintamalla
Uutiskommentti Ay-väki jyrisee
Lisää aiheesta
Tero Radikaaleinta on arki-pamfletti: http://www.intokustannus.fi/kirja/radikaaleinta_on_arki/
http://teatterikaksipistenolla.fi/22