Artikkeli: Kolumnit 2013–2018

24.2.2014 klo 06:42

Verottaja kurittaa köyhiä

Pirkko Seppi-001PIRKKO SEPPI

Olen yksi niistä tyhmistä naisista, jotka aikoinaan päätyivät olemaan aika pitkään kotona lapsia hoitamassa. Niinpä koulutus jäi puolitiehen, ja työurasta muodostui erilaisten lyhytkestoisten hanttihommien tilkkutäkki, josta ei juuri eläkettä kertynyt.

Asumiskulut ovat syrjäseudulla kohtuulliset, joten minimaalisella takuueläkkeelläkin saa sentään leivän päälle muutakin kuin ylähuulen. Eipä sillä sitten muuta saakaan, joten olen  ajatellut että niin kauan kuin pää ja polvet vielä pelaavat on rääviskeltävä yhtä sun toista hommaa, että jäisi sentään arkkurahat  ja vähän pahan päivän varaa.

Eläketuloillani olen köyhyysrajan alapuolella, mutta jos satunnaisia tuloja jossain kuussa kertyy, yllän nippanappa yläpuolelle.  Se on herättänyt suorastaan turvallisuudentunnetta, voi ajatella että kun hampaita alkaa putoilla  ja näkö hämärtyä, niin pääsee sentään hammaslääkäriin ja silmälääkäriin. Näitä palveluitahan ei kunta tuota.  Proteettista tai esteettistä hammashoitoa tai silmälääkärikuluja ei korvailla.

Mutta onpa verottajakin havahtunut: akkapiruhan tienaa.  Tälle vuodelle asetettiin sallituksi ansaitsemisrajaksi n. 1200 euroa – jäin ihmettelemään että kuukaudessako, mutta ei, vaan vuodessa.  Jos siis tienään yli 100 euroa eläkkeen päälle kuukaudessa  siitä on maksettava 30 % vero.  Verottaja tuuminee, että pysyköön vaan muori omassa köyhien kastissaan. Köyhä ei pääse karkuun edes veroparatiiseihin, kaikenlaiset porsaanreiät on varattu rikkaille. Köyhien on veronsa maksettava. tai ne ulosmittaan. Jos muuta ulosmitattavaa ei ole, niin pannaan verovelvollisen yksiö myyntiin. Näin on.

Periaatteessa kyllä kovasti kannatan veronmaksua. Julkisia palveluja on tuotettava, ja ne meidän on veroillamme kustannettava. Verosummani on kovin vaatimaton, mutta vielä vaatimattomampiin satunnaisiin tuloihini nähden se suhteeton.  Jäin myös miettimään, mitä noilla verokillingeilläni saan – en ainakaan juuri niitä palveluja joita tarvitsisin. Saan kyllä erittäin mutkikasta, byrokraattista hallinnointia ja säätelyä.

Jos veroista valittaa, oikeaa vastaavaa osoitetta ei löydy, ei ketään varsinaista päättäjää. Pitkä valitustie poukkoilee monenlaisissa instansseissa eikä kukaan henkilökohtaisesti ole päättänyt eikä vastuussa mistään. Täsmälleen lain mukaan on toimittu, virheitä kukaan ei ole tehnyt. Näin toimitan, harkintavaltaa ei hallinnon portaissa ole, vaan lakeja ja asetuksia noudatetaan, ja veroasteet tulevat suoraan tietokoneohjelmista. Ainoa instanssi jonne valituksen siis voi osoittaa on lainsäätäjä – siis eduskunta. Vaalit on tulossa, pitääpä miettiä ketä äänestää.

Hyvinvointivaltio on jonkun kustannettava, mutta miten kustannukset jaetaan.  Siinä olisi harkinnan paikka.

Lisää aiheesta Vasemmalla Kaistalla:
Tuloverot laskeneet, kulutusverot nousseet

Kommentteja: 1

  1. Näinhän se oikeassa elämässä ikävä kyllä menee, että köyhältä otetaan verot ja maksut viimeiseen ropoon asti ja varmaan vietäisiin paitakin päältä,jos laki vain sallisi.
    Taitaa olla niin käytänössä, että kun lainlaatijat eli Suomen valtion kansanedustajat eivät jaksa aina miettiä moniakaan ns.” loistavasti mietittyjä laki uudistuksiaan” joka kantilta loppuun asti.Menään vaan useasti siitä mistä keskiarvon mukaan pitää mennä ja unohdetaan monestikin se kaikkein köyhin ja kurjemmissa olosuhteissa taloudellisesti elävä yksinäinen ihminen tai perhe.
    Puhutaan jopa hyväksyttävästi välillä sellaistakin puppua, että uudistus voidaan viedä läpi ,sillä keskimäärin tämä lakiuudistus hyödyttää keskimäärin suurta kansan osaa.Monesti sitten se eniten sitä taloudellista apua tarvitseva jää tämän hyväksytyn keskimääräisen ajattelun kärsijäksi ja kurjistuu entistä enemmän, kunnes tulee seuraava keskimääräisesti kansaa hyödyttävä lakiuudistus.
    On tietysti myönnettävä, että lakien uudistaminen tai ihan uusien lakien laatiminen ei ole helppoa hommaa, mutta tästäkin huolimatta kannattaisi kansanedustajien aina vähän katsella ja tuumailla sitä lakiehdotusta useammaltakin kantilta ja kannattaisi kysyä ehdottomasti myös suoraan otannan kautta niiltä Suomen kansalaisilta,joiden elämään lakiuudistus tulee suoraan vaikuttamaan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *