SIRKKALIISA VIRTANEN
Vuosi 2013 oli poikkeuksellisen työläs. Uusi valtuusto työsti toimikaudelleen kaupunkistrategian taloudellisesti vaikeana ja huonosti ennustettavana aikana. Alkuvuosi väännettiin tunnelista, päätettiin jätteenkäsittelylaitoksesta, linjattiin ratikkahanketta, säästettiin, tehostettiin liikelaitosten ja yhtiöiden ohjausta, tehtiin kaupunkiseudun elinvoimaselvitys, käynnistettiin toimintamallin arviointi, vahvistettiin elinkeinopolitiikkaa, valmisteltiin seudullista jäteveden käsittelyratkaisua etc. Kaikilta on vaadittu ratkaisuja jokapäiväisiin, tärkeisiin asioihin tiukassa taloustilanteessa. Samanaikaisesti on pitänyt olla näkemystä ja rohkeutta luoda edellytyksiä elinvoimaiselle ja paremmalle huomiselle.
Suuri ja vaikea tehtävä on ollut perusoikeuksien turvaaminen kaikille tilanteessa, jossa työttömyys on 17% ja tamperelaisista jo joka viides elää köyhyysrajan alapuolella. Erityisen vaikea tilanne on pitkäaikaistyöttömien, lapsiperheiden ja nuorten kohdalla. Vaikka saimmekin lisättyä työllistämismäärärahoja pysyvien ratkaisujen aikaansaaminen edellyttää nykyistä vahvempaa elinkeinopolitiikkaa. Tampereelle on saatava lisää yrityksiä, jotka tuovat uusia pysyviä työpaikkoja. Ja samalla meidän on tietenkin huolehdittava olemassa olevien työpaikkojen säilymisestä. Myös kaupungin investoinneissa on huomioitava työllisyysnäkökulma. Työllisyystilanteen paraneminen on keskeinen edellytys mm. kattavien peruspalveluiden turvaamiselle.
Kaupungin talousarvion suurin menoerä muodostuu henkilöstökuluista. Vasemmistoliiton vaatimuksesta tässäkään taloustilanteessa ketään ei irtisanota. Viime vuonna kaupungin henkilöstö säästi 4,2 miljoonaa muun muassa ottamalla palkattomia vapaita. Samanaikaisesti kaupungin väkiluku kasvoi noin 2000:lla. Myös tänä vuonna henkilöstöä kannustetaan säästösyistä palkattomien vapaiden pitoon. Vaikka tämä suositus onkin annettu ja siinä onnistumisesta on luvattu palkita, pitää muistaa että kasvava asukasmäärä ja ikärakenteen muutokset lisäävät palvelutarvetta ja että joillakin aloilla on jo nyt suuria vaikeuksia vastata tarpeeseen lakisääteisessä ajassa. Kaupungilla on myös tehtäviä, joiden mitoitus on säädetty laissa. Henkilöstön palkattomien vapaiden sijasta tai niiden rinnalla on varmasti muita keinoja tehostaa toimintaa ja parantaa palvelukykyä. Uskon että parhaat ideat löytyvät työntekijöiltä ja palveluja käyttäviltä kaupunkilaisilta kunhan niille annetaan tilaa ja niitä kuunnellaan.
Viime viikkoina keskustelua on herättänyt suunnitelmat ikäihmisten palvelurakenteen muuttamisesta. Minua on harmittanut hankkeen leimaaminen säästöprojektiksi. Mielestäni kyse on ennen kaikkea ikäihmisten elämänlaadusta. En usko, että kukaan haluaa asua laitoksessa tai sairaalassa, jos kotona asuminen koetaan turvalliseksi ja apua saa silloin kun sitä tarvitsee. Jotta palvelurakenteen muuttaminen onnistuu pitää kotihoitoon ja erilaisiin tukipalveluihin investoida riittävästi. Se tuo murrosvaiheessa lisäkustannuksia, jotka tasaantuvat aikanaan laitoshoidon vähenemisen myötä. Myös hankkeen keskeisenä tavoitteena oleva palveluketjujen eheyttäminen vähentää kustannuksia poistaessaan päällekkäisyyksiä mutta parantaen palvelujen laatua ja turvallisuutta kun tiedonkulun ja sektorirajojen aiheuttamat ongelmat saadaan pois. Kehittämishankkeita on liian usein tehty kirjoituspöydän takaa. Tämän hankkeen onnistuminen edellyttää että sitä tehdään vanhuksia kuunnellen, asiakaslähtöisesti sektorirajat unohtaen.
Kirjoittaja on Tampereen kaupunginvaltuutettu ja kaupunginhallituksen jäsen.