Artikkeli: Kolumnit 2013–2018

25.9.2014 klo 09:03

Toivoa toivottomuuden tilalle

Ulla-Leena Alppi, kuva Markku BöökULLA-LEENA ALPPI
Tampere on muiden kuntien tavoin jälleen vaativan tehtävän edessä laatiessaan talousarviota seuraavalle vuodelle. Valtio lisää kuntien tehtäviä ja samaan aikaan tylyttää kuntia pienentyvillä valtionosuuksilla. Taustalla on talous-ja finanssipolitiikka, jota tuntuu ohjailevan pakonomainen pelko Suomen lisävelkaantumisesta. Kuitenkin Suomi on yksi euromaiden vähiten velkaantuneista maista.

Ne talousoppineet, joihin itse luotan ovat jo pitkään arvostelleet tuijottamista yksinomaan velkaan.  He ovat painottaneet sitä, että velan haitta tai hyöty riippuu siitä mihin velkaa käytetään. Jos sitä uskalletaan käyttää tuottaviin investointeihin mukaan lukien investoinnit ihmisten terveyteen ja muuhun hyvinvointiin, on velkaantuminen pitkällä aikavälillä hyvinkin käännettävissä laskuun.

Investoinnit hyvinvointiin tuottaisivat fyysisen terveyden lisäksi ihmisille toivoa ja uskoa selviytymiseen, uutta vireyttä, toimintamahdollisuuksia ja työllisyyttä. Vaihtoehtona on ihmisten lannistaminen, kaiken toivon ja itseluottamuksen vieminen, syrjäyttäminen. Tämä sosiaalinen kestävyysvaje on ylivoimaisesti merkittävin kestävyysvajeemme. Jatkuva lama- ja velkapuhe lamauttaa jo niitäkin ihmisiä, joilla olisi varaa ostaa tuotteita ja palveluita ja pitää osaltaan talouden pyöriä pyörimässä.

Myöskään kuntatasolla ei tunnuta uskottavan siihen lähtökohtaan, että euron satsaus vaikkapa lasten tai vanhusten hyvinvointiin tuo aikanaan viisi tai kymmenen euroa takaisin kaupungin kassaan.

Kaupunginvaltuustossa olemme linjanneet niin kaupunkistrategiaan kuin hyvinvointisuunnitelmaan sen, että ennaltaehkäisy on järkevää myös taloudellisesti. Jo syntyneitä ongelmia ei voida jättää hoitamatta, mutta jos ongelmia ei haluta pahentaa on oikeasti uskallettava luottaa ennaltaehkäisyyn. Keynesiä lainaten ”menot luovat omat tulonsa” ja kääntäen ”menoleikkaukset aiheuttavat omat tulomenetyksensä”. Tähän uskottiin muun muassa Ruotsissa 1990-luvun laman aikana.

Meitä hallitaan talouspolitiikalla, mutta on hyvä muistaa ettei talous ole mikään politiikan yläpuolella oleva luonnonlaki. Siinä tehdään arvovalintoja kuten missä tahansa politiikassa.

Kirjoittaja on tamperelainen kaupunginvaltuutettu (vas.).

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *