Vasemmisto talousarviokeskustelussa

Teksti: CAI MELAKOSKI Kuvat valtuutetuista: KALLE HYÖTYNEN (Kuva Hyötysestä VARPU JUTILA)
Tampereen kaupunginvaltuusto teki täyden työpäivän keskustellessaan ensi vuoden talousarviosta. Kymmenet äänestykset vietiin sitten läpi ylitöinä iltamyöhään. Äänestyksiä oli ilmeisesti ennätysmäärä.

Alla otteita vasemmistoliiton valtuutettujen puheenvuoroista. Puheenvuorojen yhteydessä julkaistavat kommentit on kopioitu keskustelusta, jota kokouksesta käytiin mikroblogipalvelu Twitterissä.

Varpu Jutila: Sosiaalinen luototus hyvä, mahdolliset lomautukset ei

– Talousarviopaketissa kaavaillut henkilöstösäästöt täytyy tehdä hyvässä yhteistyössä henkilöstön kanssa. Muun muassa paikallislehdissä on ollut puhetta mahdollisista lomautuksista. En hyväksy suorittavan portaan lomautuksia: ne ovat kiusantekoa henkilöstölle ja syövät tehoja kaupungin toiminnasta. Ei ole myöskään järkevää pilata työntekijöiden motivaatiota ratkaisuilla, jotka lämmittävät suurin piirtein yhtä kauan kuin housuun pissiminen pakkasella.

– On myös upeaa, että sosiaalinen luototus on tarkoitus ottaa viimein käyttöön Tampereella. Useat valtuutetut ja ryhmät ovat ottaneet asiakseen, että sosiaalisen luototuksen pitää edetä ja erilaisia selvityksiä on vuosien ajan tehtailtu vaikka lehmille syöttää. Olemme porukalla tehneet paljon töitä, että asia pysyy tapetilla, tunkeneet tätä strategisiin ohjelmiin, tehneet aloitteita ja vihdoin viimein asia tulee etenemään ensi tilikaudella.

– Sosiaalinen luototus ehkäisee velkakierteeseen joutumista ja ongelmien kumuloitumista ja näin tuo kunnalle säästöä ja vähentää kuntalaisten ahdinkoa. Viime vuoden lopulla 30 kunnassa käytössä, ja erinäiset laskelmat osoittavat, että vaikutus kuntien talouteen on positiivinen. Toimeentulotuen tarve vähentynyt, luotot maksetaan hyvin takaisin ja tuovat kunnalle korkotuottoja.

Puheenvuoro on julkaistu kokonaan Varpu Jutilan Blogissa.

Kalle Hyötynen: Mitä kirjaus investointikattoon liittyen käytännössä tarkoittaa?

– Tarkoittaako se sitä, että laaditaan euromääräinen kymmenen vuoden priorisoitu investointilista niin, että ne toteutetaan mitä listalla on ja ne jätetään toteuttamatta mitä listalta ei löydy? Vai onko ajatus tehdä jokaiselle tulevalle vuodelle kymmenen vuoden aikana erillinen vuosikohtainen investointi lista ja euromääräinen investointikatto?

– Kuinka investointikattoa asettaessa huomioidaan sellaiset tulevien vuosien investoinnit, joita suunnitelmaa tehtäessä ei vielä ole tiedossa? Tästä yhtenä konkreettisena esimerkkinä infran puolelta vaikkapa siltojen kunnostustarpeet. Tiedämme, että esimerkiksi Hervannan valtaväylällä meillä on kaksi siltaa, jotka ovat rakennettu samalla huonoksi todetulla tekniikalla kuin muutamat romahdusvaarassa olevat vesitornit. Vaurioiden  tasoa ja sitä kautta korjaamisesta tulevia kustannuksia ei vielä tiedetä, koska asiaa vasta selvitetään.

– Samanlaisia odottamattomia, välitöntä korjausta vaativia kohteita voi tulla ja varmasti tuleekin useita seuraavan kymmenen vuoden aikana. Ajatellaan nyt vaikka tilannetta, että jokin runkovesi- tai viemärilinja hajoaa. Kuinka investointikatossa voidaan huomioida tämänkaltaiset, ennalta arvaamattomat investointikohteet?

– Perussuomalaisten ehdoton investointikriittisyys jaksaa aina yllättää. Toisaalta ryhmä kehoittaa poikkeuksetta kaupunkia kiinnittämään parempaa huomiota yritysten toiminta mahdollisuuksien tukemiseen, mutta toisaalta te vaaditte ettei mihinkään hankkeisiin tulisi investoida senttiäkään.

Minna Minkkinen: Terveyserojen ja tuloerojen kaventaminen kulkevat rinnakkain

– On hienoa, että kaupunki on ottamassa liikunnan ensi vuoden kärkiteemaksi. Haluaisin kuitenkin muistuttaa, että ihmisethän harrastavat jo nyt enemmän liikuntaa kuin koskaan. Ongelmamme on oikeasti siinä, että ihmisten liikkuminen on vahvasti polarisoitunut ja liikunnan harrastaminen ei yksin riitä kun ympäröivä elämä on passivoiva.

– Ongelmia on siis ratkaistavana kaksi. Yksi. Kuinka saamme ne ihmiset liikkumaan jotka eivät vielä liiku ja kaksi kuinka puramme passiivista ympäristöä.  On karua, että jos istumme koko työpäivän, käymme tunnin juoksulenkillä ja jatkamme sitten taas istumista telkkarin ääressä, se ei riitä. Se ei kerta kaikkiaan riitä terveyttä edistävässä näkökulmassa, se on oikeastaan vain haittoja vähentävää.

– Suurin haaste meille tulee olemaan terveyserojen kaventaminen. Se kulkee käsikädessä tuloerojen kaventamisen kanssa.  Hyvätuloisen on helpompi valita koriinsa terveelliset tuotteet, köyhällä ei ole varaa ronklata ruokakaupassa. Eri sosiaaliryhmissä asenteet ja arvostukset terveellisiä elintapoja kohtaan vaihtelevat. Työolot vaikuttavat myös terveysvalintoihin. Alemmissa sosiaalisissa asemissa olevien työ- ja elinolot ovat usein huonommat kuin korkeammassa asemassa olevien. Työstä saatavan palkan taso vaikuttaa terveyteen liittyviin kulutusmahdollisuuksiin. Kärjistäen voidaan sanoa, että korkeasti koulutetut valitsevat terveellisen elämän.

Terveyden ja hyvinvoinninlaitoksen mukaan suomessa on moniin muihin Euroopan maihin verrattuna poikkeuksellisen suuret erot eri sosioekonomisten ryhmien kuolleisuudessa. Kun 35-vuotiaan työntekijämiehen keskimääräinen elinikä on 74 vuotta, samanikäinen johtavassa asemassa oleva mies voi puolestaan odottaa elävänsä kuusi vuotta pidempään.

Puheenvuoro on julkaistu kokonaan Minna Minkkisen blogissa.

Ulla-Leena Alppi: Kaikki eivät pärjää kovassa kilpailuyhteiskunnassa

Ulla-Leena Alppi korosti, että Tampereen kaupunki investoi paljon, mutta kaupungin toiminnassa pitäisi nähdä myös ihmisiin investomisen hyvät seuraukset.

– Köyhyysohjelma on erittäien tärkeä. Esitin sitä jo pormestarineuvotteluiden ensimmäisessä kokouksessa. On hienoa että se saatiin ohjelmaan ja että köyhyysohjelmatyöryhmä on apulaispormestari Mikko Aaltosen johdolla hoitanut asian talousarvioon asti. Hienoa, että aktiiivipassi saadaan vihdoin aikaan!

Alppi puuttui myös puheisiin mahdollisista henkilöstön lomautuksista: – En hyväksy kaupungin henkilöstön suorittavan portaan lomautuksia, jos niitä joskus esitetään.

Ulla-Leena Alppi käytti myös puheenvuoron lastensuojelusta:
– Olisi mietittävä enemmän suuren lastensuojelutarpeen syitä. Suomesta on politiikalla rakennettu kova kilpailuyhteiskunta, jossa kaikki eivät pärjää.

Lastensuojeluongelmat juontavat yleensä pitkäaikaisesta työttömyydestä ja köyhyydestä.

Vasen Kaista palaa talousarviokokoukseen vielä huomenna muun muassa aktiivipassin merkeissä.

Lue lisää: 
Mikko Aaltosen esittämä vasemmistoliiton ryhmäpuheenvuoro talousarviokeskusteluun