KAISTAPÄÄ
Vanhan viisauden mukaan omaa näkemystään kannattaa tarkistaa, jos huomaa olevansa samaa mieltä porvarin kanssa. Päteeköhän viisaus niin päin, että jos porvari on asiasta jotain mieltä, kannattaa pohtia, olisiko oma mielipide sittenkin päinvastainen? Nyt vähän näyttää siltä – ainakin sote-sotkun osalta.
Sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistusta on vatvottu joukolla, mutta lopputulosta ei tunnu tietävän vielä kukaan. Paitsi Mikko Wirén, Pihlajalinna Oy:n toimitusjohtaja ja Tampereen kauppakamarin varapuheenjohtaja. Hän tietää, että edessä on tuho, Neuvostoliiton paluu ja kolhoositalous.
Monia epäilyttää sote-uudistuksessa epädemokraattisuus. Päätösvalta uhkaa kadota kunnanvaltuustoilta isoon kuntayhtymään, johon päättäjät valitaan monen väliportaan kautta. Kunnille jää ehkä pelkkä maksajan rooli.
Veronmaksajien rahoilla voittonsa tehneen Pihlajalinnan pomoa ei demokratia huoleta. Hänelle tuhon enkeli on ”monopolituottaja” eli sote-alue tai sairaanhoitopiiri, joka saa tehtäväkseen hoitaa sairaat. Jos terveysbisneksen suurmies ennustaa hävitystä, näyttää siltä, että suuret terveydenhuollon yksityistämisjuhlat on peruttu.
Harmin paikka. Wirénin visioissa näet Pirkanmaan syrjäseutujen palvelujen viimeinen oljenkorsi on verovaroilla ylläpidetty yksityinen terveysasema. Julkinen valta taas veisi syrjäkyliltä kaiken.
Visio on sikäli jännä, että Ruotsissa, missä oikeistohallitus päästi yksityisen terveysbisneksen mellastamaan vapaasti, tulos oli päinvastainen.
Valinnanvapautta ja vaihtoehtoja tarjoavat yksityiset terveyskeskukset tungeksivat Tukholman keskustassa. Lähiöissä ja suurten kaupunkien ulkopuolella niitä ei ole nimeksikään. Hoitoon pääsevät entistä paremmin ne, joilla oli parhaat palvelut entuudestaan. Vapaata yrittäjäähän ei voida pakottaa toimimaan kannattamattomilla alueilla.
Tampereellakin yksityiset firmat hoitavat kustannustehokkaasti vanhusten kotipalvelun. Keskustassa ja Kalevassa. Kauemmas ne eivät tahdo mennä. Kaupungin sen sijaan täytyy palvella lähiöiden ja Teiskonkin mummoja.
Asiasta muualla:
Tampereen kauppakamarilehti 5/2014, pääkirjoitus