Artikkeli: Artikkelit 2013–2018

25.2.2015 klo 09:37

Alpilta aloite vanhempainvalmennuksesta

Ulla-Leena Alppi valmistautuu Tampereen kaupunginvaltuuston istuntosalissa.
Ulla-Leena Alppi valmistautuu Tampereen kaupunginvaltuuston istuntosalissa.

Toimitus ja kuvat: CAI MELAKOSKI
Lasten hyvinvointi ja lastensuojelun tila on viime aikoina herättänyt suurta huolta ja paljon keskustelua. Tamperelainen kaupunginvaltuutettu Ulla-Leena Alppi (vas.) kirjoitti Aamulehden Vierailija-palstalla 13.2. lastensuojelun riittämättömistä ressursseista ja ennaltaehkäisevän työn merkityksestä.

Tähän asiaan liittyy myös valtuustoaloite, jonka Alppi jätti 16.2. Aloitteen allekirjoitti noin kolmekymmentä valtuutettua.
Vasen Kaista jatkaa lastensuojelukysymysten seurantaa. Ensi viikolla julkaisemme Valkeakosken kaupungin sosiaalityönjohtaja Minna-Maria Solanterän haastattelun aiheesta.

Alla julkaisemme Ulla-Leena Alpin aloitteen kokonaan perusteluineen.

Aloite vanhempainvalmennuksen kehittämisestä

Lastensuojelun tarve on jo pitkään ollut kaikissa suuremmissa kaupungeissa huolestuttavan laajaa. Tampereella lastensuojelun asiakkaana olleiden 0-17 – vuotiaiden lasten määrä oli vuonna 2013 yhteensä 3740. Heistä avohuollon asiakkaina oli 3480 lasta ja kodin ulkopuolelle sijoitettuna 589  lasta. 159 lasta on jälkihuollon piirissä. Sijoituksissa painopistettä on saatu siirrettyä laitoksista perhehoitoon ja tänä vuonna tavoitteena on, että 65 % sijoituksista tapahtuisi perheisiin. Vireillä oleva Perhehoitolain uudistus tekee mahdolliseksi antaa perhehoitoa myös perhehoidossa olevan kotona. Toisaalta perhehoidon mahdollisuuksia saatetaan heikentää rajaamalla perheeseen  sijoitettavien lasten määrää.

Lastensuojelun, tai ainakin erityisen tuen tarve on vielä noita lukuja suurempi. Eri syistä kaikki apua tai tukea tarvitsevat eivät päädy lastensuojelun piiriin.

Lastensuojelutarpeen syntymiselle ja kasvulle on useita syitä. Yksi tärkeimmistä syistä on pitkäkestoinen työttömyys ja siitä seuraava köyhyys. Pitkään kestävänä työttömyys horjuttaa myös  ihmisen itsetuntoa, uuvuttaa, saattaa johtaa päihdeongelmiin ja mielenterveysongelmiin. Voimat eivät enää riitä lapsen tarvitsemaan turvalliseen vanhemmuuteen.

Puutteet vanhemmuudessa ovat valitettavan usein myös ylisukupolvisia. Ongelmien ketjua ei ole saatu katkaistua. Eräissä kunnissa on meneillään tilanne, jossa aikanaan sijoitettujen lasten, nyt hädin tuskin aikuisten lapsia joudutaan sijoittamaan.

Yhtenä vanhempien uupumisen syynä on myös nykyisen työelämän kuormittavuus; aikaa tai mahdollisuuksia palautumiselle on liian vähän.

Kasvava joukko ovat myös ne vanhemmat, joilla ei ole vakavaksi katsottuja sosiaalisia tai muita ongelmia, mutta jotka eivät tiedä mitä vanhemmuus lapsen kannalta tarkoittaa. He eivät halustaan huolimatta osaa vastata lapsen emotionaalisiin, sosiaalisiin tai edes fyysisiin tarpeisiin. Nämä vanhemmat voivat olla hyvin nuoria, mutta eivät välttämättä ole.

Suomalainen neuvolajärjestelmä on syystäkin laajasti arvostettu. Neuvoloiden antama vanhempainvalmennus on suurelle osalle lasten vanhempia riittävää. Vanhemmat osaavat itse hankkia lisää tietoa lapsen kasvun tukemisesta ja tekevätkin sitä enemmän kuin aikaisemmat vanhempisukupolvet. On kuitenkin myös kasvava joukko vanhempia, jotka tarvitsisivat nykyistä huomattavasti tukevampaa ja pitkäkestoisempaa valmennusta, tukea vanhemmuuteensa.

Sijaisvanhemmiksi aikoville tuli muutama vuosi sitten pakolliseksi prosessinomainen ennakkovalmennus. Useimmat kunnat, myös Tampere, käyttää Lastensuojelun erityisosaamisen keskuksen Pesäpuu ry:n Suomeen tuottamaa PRIDE – valmennusta ( Parents, resources for, information, development, education / vanhempien voimavara tietoon, kehittymiseen ja oppimiseen). Valmennuksessa käydään muutaman kuukauden aikana läpi lapsen kasvun kannalta keskeiset vanhemman valmiudet. Valmennukseen liittyy myös kotitehtäviä ja kouluttajien (sosiaalityöntekijä ja kokenut sijaisvanhempi) kotikäyntejä. Sijaisvanhemmiksi aikovien kanssa käydään luentojen ja elämyksellisten harjoitusten avulla läpi miten suojella ja hoivata lasta, miten tukea hänen kehitystään huomioiden kehitykselliset viiveet, miten tukea lapsen suhteita syntymävanhempiinsa ja muihin lapselle läheisiin ihmisiin, miten sitoutua lapseen ja toimia hänelle luotettavana aikuisena tarvittaessa koko elämän ajan, sekä miten tehdä yhteistyötä lapsen asioissa myös eri viranomaisten kanssa. Hyvin tärkeässä osassa on ymmärtää kiintymyssuhteiden syntymisen problematiikkaa, (sijoitettujen) lasten kokemien menetysten käsittelyä, sekä turvallisten rajojen merkitystä.

Ennakkovalmennuksen lisäksi sijaisvanhemmat saavat koulutusta lasten eri kehitysvaiheissa, lain mukaan myös työnohjausta.

Hyvin monilla sijaisvanhemmiksi aikovilla on omia lapsia. PRIDE -valmennuksen aikana he usein toteavat, että vastaavanlainen valmennus olisi tarvittu omienkin lasten vanhemmiksi ryhtyessä. Heidän mukaansa tavallinen neuvolan valmennus jättää liian vähälle muut kehitykselliset tarpeet kuin biologiseen kehitykseen liittyvät.

Jokaiselle vanhemmalle tarjottavaan valmennukseen voisi ottaa enemmän elementtejä, joissa keskityttäisiin myös lapsen emotionaalisiin ja sosiaalisiin tarpeisiin. Kun tällaista tukevampaa valmennusta tarjottaisiin kaikille vanhemmille, se ei leimaisi ketään, mutta onnistuessaan voisi olla erittäin merkittävä kannatteleva asia epävarmemmille vanhemmille. Jos edes osa kriiseihin ajautuvista vanhemmuuksista ja lastensuojelutoimista saataisiin ehkäistyä tukevammalla, kattavammalla vanhempainvalmennuksella, olisi se kaupungille myös suuri taloudellinen säästö, vaikka jonkin verran lisäresurssia tarvittaisiinkin. Kuusikkokuntien lastensuojelun työryhmän vuoden 2011 tiedon mukaan lapsen sijoittaminen sijaisperheeseen maksaa vuodessa noin 22 000 e, ammatilliseen perhekotiin noin 60 000 e ja laitokseen yli 90 000 e. Lasten ja perheiden inhimillisiä kärsimyksiä noissa prosesseissa ei voida mitata millään rahalla.

Resurssina kattavammassa valmennuksessa voisi sopivin osin käyttää myös kokemusasiantuntijoita. Uudistuksen voisi aloittaa kokeiluna sellaisella alueella, jossa lastensuojeluntarvetta esiintyy keskimääräistä enemmän. Valmennuksen kehittäminen linkittyisi hyvin myös tavoitteeseen lisätä hyvinvointineuvolan kotikäyntityötä ja yhteistyötä perhetyön kanssa.

Ehdotankin, että Tampere kehittää neuvoloiden ja muiden asiantuntijoiden kanssa kaikille vanhemmille tarjottavan nykyistä kattavamman vanhempainvalmennuksen.

Lisää aiheesta Vasen Kaistassa:

Lapsiasiamies palaa Tampereelle (Ulla-Leena Alpin kolumni 20.10.2014)
Valonpilkahduksia kaamoksessa (Ulla-Leena Alpin kolumni 29.11.2013)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *